5 Ohjaajan huomioita ja kysymyksiä

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Noodin käsikirjoitusprosessi rakentui ohjaajan näkökulmasta kahdesta osasta. Ensimmäinen osa oli ohjaajan ennakkotyö ja toisena osana oli varsinainen käsikirjoitusprosessi. Käsikirjoitus tehtiin valmiiksi koko ryhmän voimin, joten Ammatinvalintatestin prosessiin verrattuna siitä jäi prosessin ohjaajan oma kirjoitustyö vähemmälle. Käsikirjoitusprosessista on eroteltavissa seuraavat vaiheet:

1. Aloittaminen ja sääntöjen määrittäminen
2. Ideoiminen ja rajausten tekeminen
3. Ryhmiin jakautuminen, hahmorajaukset ja tarinan kirjoittaminen
4. Draaman kärjistäminen ja tarkka kirjoittaminen
5. Hionta ja uudelleenkirjoittaminen
6. Viimeisteleminen ja lopettaminen

Vaikka prosessin ohjaaja ei tehnytkään valmiin käsikirjoituksen kanssa töitä enää prosessin jälkeen, jatkuivat ohjaajan tehtävät myös varsinaisen kirjoitusajan jälkeen. Kun esiintyjäryhmä ja ohjaaja Koskenniemi saivat käsikirjoituksen työstettäväkseen lavalle, jäi tekstiin tulevien muutosten valvonta käsikirjoitusprosessin ohjaajan vastuulle.

Ammatinvalintatestin käsikirjoitusprosessi ja Noodin prosessi olivat hyvin erilaisia. Ammatinvalintatestiä kirjoitettiin pääsääntöisesti tapaamiskerroilla ja prosessin ohjaaja vastasi kokonaisdramaturgian luomisesta, kun taas Noodissa pääpaino oli verkkotyöskentelyssä ja ryhmällä oli suurempi sananvalta kunkin prosessin vaiheen suhteen. Noodissa ryhmä myös itse määritti prosessin kulkua heti ensimmäisellä tapaamiskerralla, kun taas Ammatinvalintatestin osalta työskentely selkeytyi prosessin edetessä. Prosessien rakenteissa kuitenkin on havaittavissa joitain yhtymäkohtia. Seuraavaksi heijastelen Noodin prosessia Ammatinvalintatestin prosessin yhteydessä esittelemiini huomioihin ja myös nostan Noodissa vastaan tulleita kysymyksiä esiin. Pohjaan ohjaajan huomiot omiin havaintoihin ja haastatteluun prosessin ohjaajan, Emma Puikkosen kanssa.

Noodin käsikirjoitusprosessissa yhtenä suurena haasteena olivat kirjoittamisen olosuhteet eli verkkotyöskentely ja itse käsikirjoitustyökalu Noodi. Prosessissa käytössä olleen version kehittäminen venyi niin pitkälle itse kirjoittamisen aloittamista, ettei ohjaaja voinut olla varma siitä, mitkä osiot työkalusta ovat toiminnassa. Tallentamisen kanssa oli ongelmia, jos kaksi ihmistä oli samaan aikaan tallentamassa tai jos tietyissä tekstikentissä oli liikaa tekstiä. Noodin rakenne-osio ei toiminut tarvittavalla tavalla, ja näin ollen rakennepäätökset siirtyivät livetyöskentelyyn. Keskusteluyhteys Noodin kautta oli hankala. Erilaisia ongelmia voisi listata vaikka kuinka paljon, mutta niiden tarkemmalle erittelylle oli omat seurantatapansa. Yleisesti ottaen, vaikka Noodi toimi suhteellisen hyvin ja palveli prosessia, oli siinä paljon työskentelyä myös hidastavia tekijöitä.

Työkalun ongelmien vuoksi teknistä tukea olisi kaivattu enemmän kuin sitä oli tarjolla. Työlle ei ollut hankkeessa tekijää prosessin alkaessa, ja kun uusi työntekijä tehtävään löydettiin, hänellä kului oma aikansa tutustua Noodiin ja sen toimintatapoihin. Varsinaisia tietoja ongelmien syistä ja muutoksia uuteen versioon saatiin kuitenkin vasta työskentelyn viikolla 7. Kuten jo mainitsin, myös ohjaajan ennakkovalintoja olisi helpottanut, jos työkalu olisi ollut aiemmin teknisessä valmiustilassa ennen työskentelyn alkamista.

Painottamistani ohjaajan valinnoista Puikkonen nosti Noodin, kuten myös minkä tahansa muun prosessin yhteydessä esille prosessin aloittamisen ja lopetuksen merkityksen. Noodin ensimmäisellä tapaamiskerralla käytettiin paljon aikaa yhteisten raamien määrittämiseen ja sääntöjen luomiseen. Tätä kautta ryhmälle luotiin yhteinen tila, joka edisti turvallisuudentunnetta työskentelyssä.

Noodin prosessissa alusta loppuun ohjaajan haasteena oli päämäärätietoisuus niin oman kuin kirjoittajienkin työn suhteen. Käsikirjoittajien rekrytointi-ilmoituksessa oli jo ilmoitettu, että valmistuva käsikirjoitus tuotettaisiin Helsingin Kaupunginteatteriin esitettäväksi. Myös Medios-hankkeen mittavuus toi mukanaan ohjaajalle tiettyjä paineita käsikirjoituksen suhteen, ja hankkeen muut työntekijät olivat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä Noodissa tapahtuu. Jotain oli pakko saada aikaan ja mielellään mahdollisimman paljon Noodissa tuotettuna. Päämäärätietoisuus toisaalta lisäsi ryhmäläisten motivaatiota, mutta toisaalta vähensi kirjoitustehtävien rentoutta ja leikkisyyttä.

Vaikka suurilta osin työskentely painottui Noodissa kirjoittamiseen, oli livetyöskentelyllä silti huomattava merkitys. Verkossa tuotettiin paljon materiaalia, mutta koska livenä tehdyt päätökset havaittiin yksinkertaisemmaksi muodoksi, verkossa asioista päättäminen vaikeutui entisestään. Noodin prosessissa livetapaamiset rytmittivät työskentelyä ja veivät sitä eteenpäin. Silti verkkotyöskentelyn etuna oli se, että tekstimateriaalia tuotettiin paljon ja lyhyessä ajassa.

Ammatinvalintatestin käsikirjoitusprosessi painottui lähinnä lähityöskentelyyn ja käsikirjoituksen materiaalia tuotettiin kirjoituskerroilla. Ryhmäläisten läsnäolo oli tärkeää, koska ryhmä oli niin pieni, eikä kirjoituskertoja ollut kuin viisi. Verkkoprosessissa läsnä- ja poissaolot tuottivat myös osaltaan ohjaajalle haasteita. Vaikka sääntöjen yhteydessä oli sovittu, että olisi hyvä ilmoittaa siitä, jos ei hetkeen esimerkiksi pysty olemaan yhtä aktiivisesti kirjoittamassa, välillä jotkut tippuivat matkasta pois. Ohjaaja sai lähestyä joitain kirjoittajia sähköpostilla ja tekstiviesteillä ja kysellä, ovatko nämä vielä mukana ja usein vastaus oli myönteinen. Silti kirjoittajista ei saattanut kuulua muutamaan päivään mitään. Verkkotyöskentelyssä kirjoittajien motivointia sai tehdä erilaisella tavalla kuin liveprosesseissa.

Livetyöskentelyyn verrattuna myös varsinaisia ohjaustekoja oli vaikeampi tehdä verkossa. Tekstejä pystyi kyllä kommentoimaan ja sitä kautta viemään kirjoittajan työskentelyä eteenpäin, mutta esimerkiksi ryhmädynaamisia vaiheita oli vaikeampi havaita. Prosessista pois päin lipuvien kirjoittajien uudelleenaktivoinnin kanssa tuli olla varovainen ja huomaavainen: ikinä ei tiennyt, oliko kyse motivaation loppumisesta vai vain muutamasta huonommasta kirjoituspäivästä tai ajanpuutteesta. Ryhmän suuri koko ja tekstin paljous vähensi myös ohjaajan mahdollisuuksia yksilötyöskentelyyn ryhmäläisten kanssa.

Ryhmän koko pienenikin käsikirjoituprosessin alkuvaiheessa. Käsikirjoittajiksi haluttiin alunperin 20 henkilöä, mutta EU-säädökset täyttäneitä hakemuksia tuli vain 19. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tiedettiin, että kirjoittajia olisi 15, joista vielä yksi jäi kirjoitustyön alkuvaiheessa pois. Yksi kirjoittaja jäi prosessista pois ryhmiin jakautumisen jälkeen, mutta hänen katsottiin vaikuttaneen kokonaisuuteen niin paljon, että hänet luettiin mukaan vielä lopullisen käsikirjoituksen tekijöihin.

Ajankäytöllisesti Noodin prosessin ohjaaja joutui myös tiukoille. Noodi toimi hyvänä tilana tekstin tuottamiselle ja jakamiselle, ja käsikirjoitustyökalussa olikin helppoa tarttua myös toisten teksteihin ja jatkaa niitä omalla tekstillä. Sen ja tiheän kirjoitustahdin vuoksi tekstejä tuli Noodiin hyvin paljon ja hyvin nopeasti. Ensimmäiset viikot prosessin ohjaaja sai seurata tekstejä kokopäiväisesti, että hän saisi kokonaiskuvan siitä, mihin suuntaan tekstiin liittyviä asioita ollaan viemässä. Tarkemman kirjoittamisen alettua kirjoitetut tekstit ryhmittyivät pienempiin ryhmiin ja oli jo helpompaa keskittyä kokonaisuuksiin yhdessä tehtyjen rajausten puitteissa.

Siinä missä Ammatinvalintatestin prosessissa koin olevani välillä riittämätön opettamaan tarvittavia asioita, Noodin prosessissa opettajuus oli hyvin sisäänrakennettua prosessin ohjaajan työhön. Prosessin ohjaaja käytti tarvittavan ajan opettaa tiettyjä täsmäasioita, jotka auttoivat tekstin tuottamista ja prosessin kulkua eteenpäin. Opettajuus on rakennettu myös itse työkaluun sisään ja Noodin oppimateriaali auttaa niin kirjoittajia kuin prosessin ohjaajaakin tarvittavissa vaiheissa.

Kokonaisuudessaan Noodin käsikirjoitusprosessi oli työntäyteinen ja päämäärätietoinen. Prosessin ohjaaja jakoi ryhmän kanssa vastuuta valinnoista ja pyrki siihen, että ryhmäläiset vaikuttaisivat mahdollisimman paljon valmiiseen käsikirjoitukseen. Aloitus ja lopetus olivat tärkeässä asemassa prosessin kulusta. Ohjaajalta kului paljon aikaa käsikirjoitusprosessin seuraamiseen ja eteen päin viemiseen, mutta livetapaamiset auttoivat esimerkiksi päätöksenteossa ja prosessin rytmittämisessä. Työkalu tarjosi hyvän alustan luoda ja jakaa tekstejä, mutta sen kanssa oli omat ongelmansa. Työkalua kehitetään edelleen ja se on tarkoitus julkaista yleiseen käyttöön syksyllä 2010. Työkalun mukaan tuomista ongelmista huolimatta käsikirjoitusprosessi saatiin kunnialla loppuun ja käsikirjoitus valmiiksi sovittuun ajankohtaan mennessä.

LIITE 2. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 1

LIITE 3. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 2

LIITE 4. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 3

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License