Pentti Halonen esittelee artikkelissaan Dramaturgian mustavalkoiset vaihtoehdot: aristoteelinen ja ei-aristoteelinen abstraktia rakennetta. Postmoderni draama voi rakentua monenlaiselle, rytmiin, intensiteettiin ja aiheen käsittelyyn perustuvalle kompositiolle. Esimerkkeinä Halonen esittää mm.
1. ei lainkaan kliimaksia
esityksessä ei ole konfliktia, tai konflikti voi säilyä taiteilijan tai henkilön sisäisenä.
2. hidas kehämäinen liike
toistoa, kertausta, mahdollisia variaatioita
3. kliimaksi on jo tekstin alussa
Mitään ei kliimaksin jälkeen varsinaisesti seuraa eli tapahdu
4. kliimaksi on alussa ja lopussa
Asiat eivät liity dramaattisesti välttämättä toisiinsa, vaan assosiaatio syntyy katsojan mielessä.
5. kliimakseja on kaikkialla
Episodimainen rakenne.
Jatkuva tykitys ilman hetken rauhaa.
Katso myös:
aristoteelinen-dramaturgia, fragmenttidramaturgia, nykyteatteri
Lähteet:
Halonen teoksessa Korhonen- Østern (toim.) 2001, Katarsis s. 214
Edellinen käsite | Seuraava käsite |