Absurdi teatteri

Absurdi teatteri on tyylisuunta, joka kukoisti erityisesti 1940-1960-luvuilla. Nimityksellä koottiin yhteen useiden avant-garde-kirjoittajien, mm. Samuel Beckettin, Eugéne Ionescon, Arthur Adamovin ja Camus'n tekstejä yhdeksi tyylisuunnaksi.

Beckettiä, Ionescoa ja Adamovin varhaistuotantoa yhdisti yhteisen manifestin tai päämäärän sijaan enemmän se, mitä he vastustivat: perinteisen ranskalaisen teatterin konventioita, kuten syy-seuraus-suhdetta, hahmon psykologista kehittelyä ja painotusta realismiin. Absurdiin on yhdistetty pettynyt, maailmansotien jälkeinen näkemys ihmisestä eristyneenä ja elämästä merkityksettömänä.

Reitala ja Heinonen toteavat toimittamassaan teoksessa Dramaturgioita, että "absurdi teatteri merkitsee ensimmäistä tosiasiallista murrosta suhteessa klassiseen dramaturgiaan, koska absurdi pyrkii kieltämään sen takana olevan länsimaisen logiikan". Absurdi teatteri on siis ensimmäisiä merkittäviä haasteita aristoteliselle draamalle.

Absurdi dramaturgia perustuu tapahtumattomuudelle ja merkityksellisen toiminnan puutteelle: odottamiselle, hitaalle vajoamiselle, kielipelien pelaamiselle. Roolihahmoilla ei ole historiaa tai psykologista taustaa ja heidän käyttämänsä kieli hajoaa - he unohtavat, puhuvat väärin ja toistavat sanomaansa. Absurdi dramaturgia ei noudata loogista juonta, eikä syy-seuraussuhde päde. Beckettin tekstien hahmot ovat juuttuneet tilanteeseensa, ilman pakokeinoa tai päämäärää.


Katso myös:
aristotelinen dramaturgia, brechtiläinen dramaturgia

Lähteet:
Carlson 1993, Theories of the Theatre s. 412-413
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 45-46

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Beckett-sivusto
Yle:n elävä arkisto / Ionesco
Teatteritieto
Huomenna hän tulee- näytelmä englanniksi


Edellinen käsite Seuraava käsite
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License