Aristoteles määritteli Runousopissa, että tragedia jäljittelee loppuunsuoritettua ja kokonaista toimintaa. Kokonaista on se, millä on alku, keskikohta ja loppu. Aristoteleen mukaan alkua ei mikään välttämättä edellä, mutta luonnon järjestyksen mukaan sen jälkeen on tai tulee olemaan jotakin.
Aristoteleen jaottelua on sittemmin sovellettu niin teatterin kuin elokuvankin teoriassa. Alussa esitellään teoksen peruskysymys (esim. Sofokleen Oidipuksessa: Miksi Thebaa vaivaa rutto?) ja annetaan katsojalle peruskoordinaatit - missä, kuka, milloin, mitä. Alussa tapahtuu ekspositio eli tarinan perustan luominen ja katsojan suunnan virittäminen - seuraako katsoja päähenkilön kamppailua rakkauden vai itsensä voittamisen suhteen? Alussa katsoja pitää saada kiinnostumaan ja kaipaamaan vastauksia kysymyksiin.
Ruotsalainen elokuvadramaturgi Ola Olsson on tehnyt draaman rakenteesta oman rakenne-ehdotuksensa, jossa hän jakaa teoksen useampaan osaan. Alkua vastaavat hänen jaottelussaan alkusysäys ja esittely. Alkusysäys on Olssonilla sysäys, joka käynnistää elokuvan tarinan ja saa katsojan kiinnostumaan - esimerkiksi tyttö pääsee uuteen kouluun tai mies päättää ostaa moottoripyörän.
Kuten sääntöjen suhteen taiteessa aina, jokaiseen esitykseen alun, keskikohdan ja lopun rakennetta ei kannata soveltaa. Nykydramaturgiassa alkuja saattaa olla useita (esimerkiksi 27 ehdotusta aluksi), keskikohtia ei yhtään ja loppuja yksi. Tietynlainen rakenne ei kirjoittajan kannalta ole itseisarvo, vaan rakenne toimii apukeinona esityksen rakentamiseen ja tulkintaan. Sisällön ja muodon suhde on merkittävä ja kannattaa pohtia läpi - jos kirjoittaja pyrkii Aristoteleen määrittämään kokonaiseen ja loppuunsuoritettuun toimintaan ja tarinaan, jossa kuvataan eheää maailmaa, on alku, keskikohta ja loppu hyvä, selkeä perusrakenne. Jos taas pyritään kuvaamaan esimerkiksi fragmentarisoitunutta nykyelämää, kannattaa miettiä, voisiko rakenteen mallia etsiä muualta.
Katso myös:
ekspositio, keskikohta, loppu, Olssonin malli
Esimerkkejä:
Alku 1: Anna-Liisa, Minna Canth
Alku 2: Aina joku eksyy, Reko Lundán
Lähteet:
Aristoteles 1967, Runousoppi s. 27
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 83, 388
Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto: Alku
Elokuvantaju- sivusto: Rakenne
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
