Anagnorisis on Aristoteleen Runousopissaan esittelemä käsite, joka tarkoittaa tragediassa tapahtuvaa tunnistamisen hetkeä. Tunnistaminen voi olla päähenkilön tai jonkun muun kokema. Anagnorisiksessä totuus tulee julki - esimerkiksi sankari tunnistetaan arvestaan kadonneeksi kuninkaaksi. Tunnistaminen johtaa Aristoteleen mukaan ystävyyteen tai vihamielisyyteen; onneen tai epäonneen.
Aristoteles erotteli viisi erilaista henkilöhahmon siirtymistä tietämättömyyden tilasta tietämiseen.
1. Ulkoiset merkit (arpi paljastaa henkilön kuninkaaksi).
2. Runoilijan keinotekoiset ratkaisut (Ifigeneia paljastaa itsensä kirjeen avulla).
3. Muisti (Dikaiogeneen Kyprolaisissa mies puhkeaa kyyneliin nähdessään kuvan, jolloin hänet tunnistetaan).
4. Päättely (Orestes päättelee siskonsa joutuneen uhrattavasi ja tajuaa saman kohtalon odottavan häntä).
5. Virhepäätelmä (kerrotaan, että Odysseus pystyy ainoana jännittämään jousen, mutta ei kerrota miksi hän vain pystyy jännittämään jousen, mitä ei ole koskaan nähnyt)
6. Tapahtumiin liittyvä yllätys.
Keskiaikaisessä kylässä on tapahtunut murhia ja kyläläiset tietävät, että heidän joukossaan on pahantahtoinen ihminen, sitten paljastuu, että eräällä kyläläisistä on tuomitun murhaajan polttomerkki rinnassa (ulkoinen merkki). Syyttäjä löytää vahingossa ketkun puolustusasianajajan toimistosta kansion epäillystä, jossa lukee ”ei saa näyttää syyttäjälle” ja kansio sisältää syyllisyyden kiistatta todistavaa aineistoa (runoilijan keinotekoiset ratkaisut). Henkilö on saapunut paikkaan, jonka muistaa lapsuudestaan. Hän tajuaa, että tuttua laulua hyräilevä vanhus on hänen oikea äitinsä (muisti).
Etsivä päättelee, että murhaaja kuljetti ruumiin pakastimessa ja tarvitsi kuljetukseen pakettiauton. Vain yhdelle epäillyistä on uusi pakastin ja tämä epäilty omistaa pakettiauton (päättely). Kansa elää sorrossa. Pelastavaksi sankariksi on ennustettu sitä, jonka päähän taikakypärä sopii. Jostakin määrittelemättömästä syystä kypärä sopii pienen orpolapsen päähän (virhepäätelmä).
Aristoteleen mukaan paras tunnistamisen laji on kuudes, tapahtumiin liittyvä yllätys, johon liittyy peripeteia, käänne. Hienona esimerkkinä anagnorisiksen ja peripeteian yhdistymisestä hän käyttää Sofokleen Oidipusta: Oidipukselle on lapsena ennustettu, että hän murhaa isänsä ja nai äitinsä. Nyt hän hallitsee Thebaa, jota vaivaa rutto. Näytelmän aikana Oidipukselle selviää, että vanhus, jonka hän tappoi tienristeyksessä, oli hänen oikea isänsä ja Theban leskikuningatar, jonka hän nai, hänen äitinsä. Oidipus on siis synneillään vastuussa Thebaa vaivaavasta taudista. Tunnistamisen, anagnorisiksen hetkellä Oidipus ymmärtää toteuttaneensa ennustuksen, vaikka pyrki kaikin tavoin sitä vastustamaan. Samalla tapahtuu peripeteia, toiminnan suunnan muuttuminen vastakkaiseksi.
Esimerkkejä:
Kuningas Oidipus, Sofokles
Lähteet ja lainaus:
Aristoteles 1967, Runousoppi s. 35, 46
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia, s. 349-350
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli, englanniksi
Aristoteleen Runousoppi, englanniksi
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
