Anna-Liisa
Anna-Liisa, kirjoittanut Minna Canth

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

(Tupa Kortesuon talossa. Perällä ovi. Siitä oikeaan uuni. Etulavalla vasempaan ristikkojalkainen pöytä, oikeaan korkeat luomapuut. Penkkiä seinämillä ynnä pöydän ympäri. Vasemmalla seinällä kaksi ikkunaa, oikealla yksi. )

( Anna-Liisa luo kangasta. hän on valkoverinen, solakka nainen, srumieliset, suuret, siniset silmät, kaunis, mutta hiukan kalpea; hänen vaaleat hiuksensa riippuvat paksulla palmikolla takana. Hetken päästä tulee Johannes sisään.

JOHANNES
Päivää, Anna-Liisa.

ANNA-LIISA
Johannes! Sepä hauskaa.

JOHANNES
Sattuipa hyvin, kun tapaan sinut täällä yksinäsi. Vieläkö sinä nyt alotat kangasta?

ANNA-LIISA
Vielä.

JOHANNES
Ja aijot saada sen valmiiksi myös?

ANNA-LIISA
Täytyy. Tästä, näetkös, tulee vihkimäleninki.

JOHANNES
Elä! Vai vihkimäleninki! Mutta kylläpä sitten saat pitää kiirettä. Sillä tiedätkös, mitä minulla nyt on mielessä?

ANNA-LIISA
Noo? Annahan kuulua.

JOHANNES
Ehei - ! Ei sitä noin työtä tehdessä, se kun on niin ylen tärkeätä. Käy istumaan tuonne pöydän luokse, niin kerron.

ANNA-LIISA (säpsähtää)
Ylen tärkeätä? Mitä se sitten onkaan?

JOHANNES
Ei mitään ikävää. Elä pelkää. Kovin sinä olet paha säikkymään.

ANNA-LIISA (pyyhkäisee otsaansa, rauhoittuu)
Niin, eikö ole hupsua? Turhanpäiväisestä kun aina veret sävähtävät. - Istu sinä penkille tuohon, minä otan jakkaran.

JOHANNES (silittelee hänen hiuksiaan)
Siihenkö sinä taas asetut alas? Tulisit ennemmin tänne polvelleni.

ANNA-LIISA
Ei, anna minun istua näin ikään. Tässä sinun jalkojesi juuressa on niin hyvä olla.

JOHANNES
Mutta minun sylissäni olisi vielä parempi. Tulepas koettamaan.

ANNA-LIISA
Ei, ei. En minä tule.

JOHANNES
Et tule? Miksi et tule?

ANNA-LIISA
En nyt. Sitten toisen kerran.

JOHANNES
Sittenkö, kun olen kertonut asiani? Tuletko sitten?

ANNA-LIISA
No, ehkäpä.

JOHANNES
Hyvä on. Minä pidän kiinni sanastasi.

ANNA-LIISA
Mutta mitä sinulla nyt on sitten mielessäsi?

JOHANNES
Sitä vaan, että panemme kuulutuksiin ensi pyhänä. Ja kolmen viikon päästä pidämme häät.

ANNA-LIISA
Niinkö pian?

JOHANNES
Niin, mitäs niistä enää viivyttelee. Kuta likempänä se aika on sitä parempi. Vai kuinka sinusta?

ANNA-LIISA
Minusta samoin. Mutta mitähän siitä arvelee isä ja äiti?

JOHANNES
Minä heiltä kysyn. Ovatko he kotosalla?

ANNA-LIISA
Kyllä luulen. Eivätkö liene siellä jossain kartanolla.

JOHANNES
Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin.

ANNA-LIISA
Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes.

JOHANNES
Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellani.

ANNA-LIISA
Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin.

JOHANNES
No, puhutaan sitten pian - hyvin pian.

ANNA-LIISA
Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.

…..

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License