Filosofi Aristoteleen (384-322 e.a.a.) Runousoppi on eräs kaunokirjallisuuden teorian perusteoksista, draamakirjailijoiden raamattu. Aristoteleen teorioilla on nykyteatterissakin paljon painoa - jotkut vannovat Aristoteleen nimeen, toiset taas määrittelevät työnsä negaation kautta, antiaristoteliseksi.
Muistiinpanoissa, joiden pohjalta Runousoppi on koottu, Aristoteles käsitteli tragedian luonnetta, rakennetta ja osa-alueita. Aristoteleen mukaan tragedia on arvokkaan ja loppuunsuoritetun, pituudeltaan rajoitetun toiminnan jäljittely. Kokonaista on se, millä on alku, keskikohta ja loppu, tässä järjestyksessä. Alku käynnistää tapahtumat, ja loppu kehittyy muun seurauksena. Tämä perusjako on aristotelisen dramaturgian perusta.
Aristoteleen ajatukset kanonisoituivat uusklassismin aikakaudella, ja niiden pohjalta johdettiin nk. kolmen ykseyden sääntö. Aristoteles itse on kirjoittanut vain toiminnan ykseydestä, ajan ja paikan ykseydet kehitettiin 1500-luvulla. Aristoteles pyrki luennoissaan ennenkaikkea kuvailemaan oman aikansa tragedian tyypillisiä ja yleistettävissä olevia piirteitä ja johtamaan niistä dramaturgian käsitteitä, kuten anagnorisis, peripeteia ja katharsis. Täytyy kuitenkin muistaa, että käsitteet eivät sellaisenaan päde komediaan tai nykydraamaan - sekä draaman muodot että ihmisten maailmankuva ovat kahdentuhannen vuoden aikana muuttuneet.
Nykyään erityisesti Hollywood-elokuvat käyttävät hyväkseen klassista kolmiosaista muotoa. Toisaalta alun, keskikohdan ja lopun lain pystyy löytämään lähes mistä tahansa - kohtaamisesta, yhdessäolosta ja erosta, syntymästä, elämästä ja kuolemasta. On ehdotettu, että aristotelinen tapa on ihmisen perustavanlaatuinen tapa hahmottaa maailmaa. Pentti Halonen muistuttaa kuitenkin Aristoteelista ja ei-aristoteelista draamaa käsittelevässä artikkelissaan, että suhteessa aristoteleeseen täytyy muistaa kaiken taiteen ensimmäinen ja ainoa sääntö: ei ole mitään sääntöjä.
Katso myös:
hamartia, hybris, pelon ja säälin kirjoittaminen, abstrakti rakenne, Freytagin pyramidi, eeppinen dramaturgia
Lähteet:
Aristoteles 1977, Runousoppi s.27
Halonen teoksessa Korhonen- Østern (toim.) 2001, Katarsis s. 207-219
Reitala-Heinonen 2001 (toim.), Dramaturgioita s. 13-18
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Teatteritieto
Jatkolukemista:
Hiltunen Ari 2005, Aristoteles Hollywoodissa, menestystarinan anatomia
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
