"Avoin draamamuoto on suljettua eeppisempi ja saattaa koostua sattumanvaraisiltakin tuntuvien tapahtumajaksojen yhteen nivomisesta. Avoimen draaman rakenne ei sisällä yhteä selkeää huippukohtaa kuin suljettu draama yleensä, ei myöskään välttämättä edes ongelman ratkaisua. Tällaista draamamuotoa ovat keskeisesti edustaneet Shakespearen näytelmät ja myöhemmin modernille, fragmentaariselle näytelmämuodolle tietä viitoittanut Georg Büchnerin teos Woyzeck. " (Reitala-Heinonen)
"Käytettyjä tekniikoita avoimen draamamuodon yhteydessä ovatkin erilaiset montaasitekniikat, jotka mahdollistavat kohtausten välisen kommentoinnin. " (Reitala-Heinonen)
Avoin eli atektoninen draamamuoto määritellään usein suhteessa suljettuun draamamuotoon. Suljetun ollessa lineaarisempi ja yhtenäisempi, ei avoimessa draamamuodossa kaikki palaudu suoraan syy- ja seuraussuhteeseen, vaan kohtauksia esimerkiksi Woyzeckissa on sijoitettu peräkkäin ilman ilmeistä suhdetta toisiinsa. Kohtausten rinnakkaisuus ja tarinan tarkastelu useasta eri näkökulmasta ovat eräitä avoimen draamamuodon, kuten myös avointa draamamuotoa usein hyödyntävien eeppisen ja brechtiläisen teatterin ominaispiirteitä.
Saksalaisen teatteriteoreetikko Volker Klotzin mukaan avoin ja suljettu draamamuoto eroavat siinä, että suljetussa muodossa "osa edustaa kokonaisuutta" ja avoimessa "kokonaisuus ilmenee osissa". Avoin draama merkitsee Klotzille moninaisuutta, monimerkityksisyyttä ja eikä siinä ole yhtä selkeää fokusta. Sankari kohtaa yhden vastustajan sijaan monta vaihtuvaa tilannetta, eikä hänen tuhoutumisensa jälkeen toteudu selkeää järjestystä ja asioiden palaamista luonnolliseen tilaansa.
Katso myös:
abstrakti rakenne, aristotelinen dramaturgia, suljettu draamamuoto
Lähteet ja lainaus:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 28-30
Carlson 1993, Theories of the Theatre, s. 441-442
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
