Dialogi on repliikkejä, vuoropuhelua josta näytelmä ja toisinaan myös teatteriteksti koostuu. Näytelmän jännitteet, henkilöiden väliset suhteet ja draamalliset tilanteet tulevat esille dialogissa. Dialogin avulla viedään myös juonta eteenpäin.
Näytelmähenkilöt eivät useinkaan puhu suoraan, vaan vihjaavat, piilottelevat, ironisoivat ja valehtelevat – sitä, mitä oikeasti tapahtuu, kutsutaan alatekstiksi tai subtekstiksi. Näytelmässä kiinnostavaa on usein alatekstin ja dialogin välinen ristiriita. Dialogi kirjoitetaan ”jännitteen päälle” eli henkilöhahmojen ja tilanteiden jännite – se mitä sanotaan ja se, mitä ei sanota - kannattelee dialogia.
Suuressa osassa draamaa ajatellaan, että puhe on toimintaa – dialogi sisältää siis toimintaa, asioita päätetään, tuomitaan, pohditaan ja pannaan täytäntöön ja henkilöiden väliset suhteet muuttuvat. Poikkeuksiakin on – esimerkiksi absurdissa draamassa puhe ei muuta asioita, vaan enemmänkin säilyttää – dialogista on tullut toistoa, joka suoritetaan toiston itsensä vuoksi.
Katso myös:
alateksti, jännite, monologi, parenteesi, polylogi,
Lähteet:
Junkkaala-Rasila: Ohjeita näytelmän lukemiseen s. 5
Reitala - Heinonen 2001, Dramaturgioita
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Elokuvantaju-sivusto/Dialogi
Ylen Kohtaus-sivusto, Avainkohtausartikkeli, jossa myös vinkkejä dialogin kirjoittamiseen
Lue opinnäyte dialogista suomalaisessa elokuvassa
Tehtäviä liittyen dialogin kirjoittamiseen
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
