Eeppinen eli brechtiläinen dramaturgia on aristotelisen dramaturgian ensimmäisiä varteenotettavia haastajia. Näytelmätekstillä pyritään rakenteen ja vieraannuttamisefektin kautta saamaan katsoja pohtimaan miksi näin kävi. Tapahtumia ei haluta (kuten aristotelisessa dramaturgiassa) esittää luonnollisina ja väistämättöminä. Tekstin päämääränä on, että katsoja muistaa olevansa teatterissa, ja kykenee analysoimaan tapahtumia.
Brechtin taulukko draamallisen teatterimuodon ja eeppisen teatterimuodon painopiste-eroista.
DRAAMALLINEN TEATTERIMUOTO |
EEPPINEN TEATTERIMUOTO |
Näyttämö ”ruumiillistaa tapahtuman” |
Näyttämö kertoo sen |
kietoo katsojan mukaan toimintaan |
tekee katsojasta tarkastelijan |
ja |
mutta |
kuluttaa loppuun hänen aktiviteettinsa |
herättää hänen aktiviteettinsa |
mahdollistaa hänelle tunteet |
pakottaa hänet tekemään ratkaisuja |
välittää hänelle elämyksiä |
välittää hänelle tietoja |
katsoja siirretään tapahtuman keskelle |
hänet asetetaan vastakkain sen kanssa |
työskennellään suggestion avulla |
työskennellään argumentein |
aistimukset talletetaan |
tehdään tiedostettaviksi |
ihminen oletetaan tunnetuksi |
ihminen on tutkimuskohde |
muuttumaton ihminen |
muuttuva ja muuttava ihminen |
loppu jännittää |
tapahtumien kulku jännittää |
kohtaus toista kohtausta varten |
kukin kohtaus itsenäisenä |
tapahtumat kulkevat lineaarisesti |
mutkitellen |
natura non facit saltus |
facit saltus |
maailma sellaisena kuin se on |
maailma sellaisena mikä siitä tulee |
mikä on ihmisen osa |
mitä ihmisen on tehtävä |
ihmisen vietit |
hänen vaikuttimensa |
ajattelu määrää olemista |
yhteiskunnallinen oleminen määrää ajattelua |
Lähteet:
Brecht 1991, Kirjoituksia teatterista s. 84-85
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 42-45
Lisätietoa internetissä:
Teatteritieto
Wikipedia-artikkeli / Brecht
Edellinen käsite | Seuraava käsite |