Eeppinen dramaturgia

Eeppinen eli brechtiläinen dramaturgia on aristotelisen dramaturgian ensimmäisiä varteenotettavia haastajia. Näytelmätekstillä pyritään rakenteen ja vieraannuttamisefektin kautta saamaan katsoja pohtimaan miksi näin kävi. Tapahtumia ei haluta (kuten aristotelisessa dramaturgiassa) esittää luonnollisina ja väistämättöminä. Tekstin päämääränä on, että katsoja muistaa olevansa teatterissa, ja kykenee analysoimaan tapahtumia.

Brechtin taulukko draamallisen teatterimuodon ja eeppisen teatterimuodon painopiste-eroista.

DRAAMALLINEN TEATTERIMUOTO

EEPPINEN TEATTERIMUOTO

Näyttämö ”ruumiillistaa tapahtuman”

Näyttämö kertoo sen

kietoo katsojan mukaan toimintaan

tekee katsojasta tarkastelijan

ja

mutta

kuluttaa loppuun hänen aktiviteettinsa

herättää hänen aktiviteettinsa

mahdollistaa hänelle tunteet

pakottaa hänet tekemään ratkaisuja

välittää hänelle elämyksiä

välittää hänelle tietoja

katsoja siirretään tapahtuman keskelle

hänet asetetaan vastakkain sen kanssa

työskennellään suggestion avulla

työskennellään argumentein

aistimukset talletetaan

tehdään tiedostettaviksi

ihminen oletetaan tunnetuksi

ihminen on tutkimuskohde

muuttumaton ihminen

muuttuva ja muuttava ihminen

loppu jännittää

tapahtumien kulku jännittää

kohtaus toista kohtausta varten

kukin kohtaus itsenäisenä

tapahtumat kulkevat lineaarisesti

mutkitellen

natura non facit saltus

facit saltus

maailma sellaisena kuin se on

maailma sellaisena mikä siitä tulee

mikä on ihmisen osa

mitä ihmisen on tehtävä

ihmisen vietit

hänen vaikuttimensa

ajattelu määrää olemista

yhteiskunnallinen oleminen määrää ajattelua


Lähteet:
Brecht 1991, Kirjoituksia teatterista s. 84-85
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 42-45

Lisätietoa internetissä:
Teatteritieto
Wikipedia-artikkeli / Brecht


Edellinen käsite Seuraava käsite
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License