Episodi- käsite juontaa juurensa antiikin Kreikkaan, jossa sanaa käytettiin kuvaamaan jaksoja keskivaiheilla näytelmää (tarkemmin kuoron prologin jälkeisen osuuden ja kuoron viimeisen poistumisen välissä). Episodi on siis varhaisempi käsite kuin näytös ja kohtaus, jotka ovat myöhempien näytelmäjakojen nimityksiä.
Nykyään episodi tarkoittaa omaa kokonaisuuttaan, joka sijoittuu laajempaan tarinalliseen jatkumoon. Englanninkielessä episode- sanaa käytetään kuvaamaan sarjan tai radio-ohjelman jaksoja. Näytelmässä episodirakenne voi tarkoittaa, että kokonaisuus koostuu vaikkapa kolmesta jaksosta, joita yhteen voi sitoa esimerkiksi paikka (sama kaupunki, sama katu), teema (rakkauden kaipuu) tai henkilöt (kussakin episodissa otetaan yksi henkilö tarkemmin tarkasteltavaksi). Useimmiten episodinäytelmässä tarinaa merkittävämmäksi nouseekin kokonaisuuden teema.
Eräs esimerkki episodinäytelmistä historiassa ovat keskiaikaiset mysteerinäytelmät, joissa esitettiin kohtauksia raamatun tarinoista. Kukin tarina toimi omana kokonaisuutenaan, mutta mysteerinäytelmässä esitettiin yleensä useampia episodeja. Bertolt Brecht hyödynsi näytelmissään episodirakennetta, joka mahdollisti suuret loikkaukset ajassa ja paikassa. Rakenne on nykyään yleinen sen suoman vapauden vuoksi: episodien avulla näytelmäkirjailija voi asettaa ristivaloon tapahtumia ja pieniä tarinoita eri paikoista ja ajoista, tarvitsematta pohtia tarinan yhtenäisyyttä tai jatkumoa.
Episodielokuvissa kaikilla tarinoilla on yhtä suuri painoarvo, kaikki tarinat ovat pääjuonia. Episodielokuvia on pääsääntöisesti kahdenlaisia: sekvenssi- ja tandem-rakenteiset. Sekvenssirakenteiset etenevät jaksoittain, yksi episodi kerrallaan. Ensin kerrotaan tarina 1 alusta loppuun, sitten kerrotaan tarina 2 alusta loppuun ja lopuksi kerrotaan tarina 3 alusta loppuun.
Tandem-rakenteiset elokuvat etenevät lomittain tarinoita ja tarinoita leikataan ristiin, kuten esimerkiksi Paul Haggisin Crash. Episodielokuva alkaa usein kehyksellä, johon palataan yleensä toisen näytöksen lopussa tai kliimaksissa. Kehyksen tavoitteena on kertoa katsojalle elokuvan yhdistävä teema sekä synnyttää jännite, joka kestää elokuvan loppupuolelle saakka. Lisäksi kehys tuottaa muuten episodielokuvalle eheyden vaikutelman.
Katso myös:
juoni, kohtaus, näytös, tarina, teema
Lähteet:
Pickering 2010, Key Concepts in Drama and Performance, s. 28-30
Aronson 2008, Screenwriting Updated
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Elokuvantaju-sivusto
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
