Farssi on nopeatempoinen, naurattamiseen tähtäävä näytelmä jonka huumori perustuu usein absurdeihin tilanteisiin, sanaleikkeihin, erehdyksiin (esim. väärään henkilöllisyyteen) ja fyysiseen toimintaan. Usein farssit sisältävät vähintään yhden takaa-ajokohtauksen. Farssin henkilöhahmot ovat usein tyyliteltyjä - turhamaisia, lapsellisia, neuroottisia.
Martin Esslinin mukaan farssin nauru syntyy, kun ihminen näyttäytyy koneen osana tai toimii kuin kone. Tapahtumat kehittyvät mekaanisen tarkasti kuin koneen toiminnot, eikä niitä voi pysäyttää. Chaplin Nykyajan koneistossa on Esslinille farssin eräs ydinkuva.
Esslin kirjoittaa teoksessaan Draaman perusteet, että draaman lajit voi tunnistaa enemmänkin ohjaajan ja yleisön asenteesta kuin esimerkiksi päähenkilöiden syntyperästä käsin. Tragedian henkilöihin suhtaudutaan kuin jumaliin tai ylimyksiin, komedian henkilöihin ja realistiseen maailmaan samaistutaan, kun taas ironinen esitystapa saa yleisön tuntemaan ylemmyyttä suhteessa farssin hahmoihin. Nauraessamme farssin hahmoille emme siis samaistu, koska emme koskaan tulisi ajatelleeksi, että meille kävisi kuten heille – farssin hahmon naamaan tarkoitettu kermakakku kuuluu vain hänelle, yleisö, me, emme koe olevamme kermakakun kohteena.
Kuuluisia farsseja esim.:
Gogol: Reviisori, juoniselostus
Lähteet:
Esslin 1980, Draaman perusteet s. 73-84
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli, engl.
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
