Hamartialla tarkoitetaan päähenkilön hyvässä tarkoituksessa tekemää kohtalokasta erehdystä. Termin otti käyttöön Aristoteles Runousoppi-teoksessaan, joka kirjoitettiin n. 335-322 eaa. Kreikan kielellä hamartia tarkoittaa harhaanosumista.
Tarinan alussa päähenkilölle tapahtuu jotain, mikä aiheuttaa hamartian. Hamartia johtuu väärinkäsityksestä, ja sen vallassa eläminen on päähenkilölle vahingollista. Henkilöhahmo ei voi saavuttaa päämääräänsä, ennen kuin näkee erehdyksensä, ja oppii korjaamaan tai käsittelemään sitä.
Hamartia vetoaa voimakkaasti katsojan tunteisiin, sillä se johtaa päähenkilön kärsimykseen tämän hyvistä aikeista huolimatta.
Klassinen esimerkki hamartiasta on Kuningas Oidipuksen tarina. Oidipus tappaa tietämättään isänsä ja menee naimisiin äitinsä kanssa, kuten hänelle tarinan alussa on ennustettu. Kun Oidipus ymmärtää virheensä, tapahtuu tunnistaminen eli anagnorisis. Oidipus muuttaa toimintansa suuntaa, sokaisee silmänsä ja lähtee maanpakoon.
Lähteet:
Runousoppi. Aristoteles, n. 335-322 eaa.
Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot. Vacklin, Rosenvall, Nikkinen. Like 2007.
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli: Oidipus
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
