Henkilöhahmon kaari

Henkilöhahmon kaarella tarkoitetaan sitä kehitystä, joka henkilöhahmossa tapahtuu näytelmän tai elokuvan aikana. Aristotelisessa dramaturgiassa henkilöhahmo ja hänen tärkeimmät piirteensä esitellään aluksi, sitten hahmo alkaa toimia ja lopuksi hänen kohtalonsa ratkeaa.

Esimerkiksi Ruman ankanpoikasen kaari:

1. Ruma ankanpoikanen esitellään. Hän on ruma, iso ja joutuu jätetyksi leikeistä ulkopuolelle.
2. Kaikki hylkivät ankanpoikasta. Ruma ankanpoikanen näkee joutsenia ja ihailee niitä.
3. Ankanpoikanen elää rankan talven yli.
4. Ankanpoikanen näkee oman peilikuvansa veden pinnassa ja huomaa kasvaneensa joutseneksi.
5. Lapset kehuvat ankanpoikasen kauneutta. Ankanpoikanen ymmärtää olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin on.

Dana Marks esittelee teoksessaan Inside Story erään tavan hahmottaa henkilön kaari. Marks kirjoittaa, että hahmon kaari alkaa määrittelevällä hetkellä. Se on Marksin mukaan usein pätkä dialogia, jossa joku henkilöistä sanoo hyvin suoraan ja tarkasti päähenkilön kohtalokkaan puutteen. Kohtalakos puute taas on päähenkilön vanha selviytymisstrategia, joka ei enää toimi.

Rumassa ankanpoikasessa määrittelevä hetki on se, kun ankkaparvi pitää ankanpoikasta rumana, isona ja harmaana. Ankkaemo yrittää puolustaa lastaan, mutta ankanpoikaa kiusataan siitä huolimatta sekä henkisesti että fyysisesti.

Marksin mukaan seuraava vaihe on nimeltään herääminen ja se on päähenkilön ensimmäinen itseymmärryksen pilkahdus, joka on harvoin tervetullut, sillä se päähenkilö ei halua nähdä itsessään kohtalokasta puutetta. Rumassa ankanpoikasessa päähenkilö pakenee. Hän lennähtää aidan yli ja kuullessaan lintujen ääniä, ajattelee, että pikkulinnutkin pitävät häntä rumana.

Marksin mukaan heräämistä seuraa uupuminen. Päähenkilö vastustaa muutosta. Hän yrittää tulla toimeen toimimattomalla selviytymisstrategiallaan, jolloin päähenkilö nääntyy. Loppuun kuluminen on tärkeää, koska vain siten jotakin uutta voi ilmaantua. Rumassa ankanpoikasessa poikanen elää hetken sorsien ja hanhien kanssa, kunnes metsästäjät ampuvat linnut. Hän löytää uuden kodin vanhan naisen luota, mutta naisen kissa ja kana kiusoittelevat häntä, koska hän ei ole samanlainen kuin he. Ankanpoikanen päättää lähteä pois.

Valaistumisen hetki on se hetki, jolloin päähenkilölle paljastuu hänen kohtalokas puutteensa, se miten hän itse sekä miten muut henkilöt näkevät hänet. Valaistumisen hetki aiheuttaa muutoksen päähenkilön tietoisuudessa ja hän alkaa muuttua. Ruman ankanpoikasen nimihenkilö tuntee kummallista rakkautta ja surua nähdessään komeita villijoutsenia. Joutsenet muuttavat talveksi etelään.

Uuden tietoisuuden kausi on vaihe, jossa päähenkilö voi nähdä menneen elämänsä toisesta näkökulmasta, ymmärtää käsillä olevat ongelmat uudessa valossa tai olla motivoitunut ratkaisemaan edessä odottavat ongelmat uudella energialla. Rumassa ankanpoikasessa ei tapahdu selkeää tajuamista, sillä ankanpoikanen ei edelleenkään voi nähdä itseään komeiden joutsenien seuraan, vaan pitää itseään ankkaakin rumempana otuksena.

Marks kirjoittaa, että uuden tietoisuuden kauden jälkeen päähenkilö joutuu jälleen vastakkain tarinan pääongelman kanssa, jota seuraa kuoleman kokemus. Marksin mukaan kuoleman kokemus on pahinta mitä voi tapahtua ja mitä suurempi kuoleman kokemus on, niin sitä enemmän eksyksissä päähenkilö tuntee olevansa. Tässä vaiheessa tarinaa on mahdollista sekä onneton että onnellinen päätös tarinalle. Päähenkilö voi joko olla muuttumatta ja tuhoutua tai kokea muutoksen hetken. Tällöin päähenkilön on tehtävä tietoinen päätös muuttua ja toimittava ratkaistakseen tarinan pääongelman.

Rumassa ankanpoikasessa kuoleman kokemus tapahtuu talvella, jossa ankanpoikanen jäätyy kiinni lampeen ja viljelijä pelastaa poikasen. Ankanpoikanen pelästyy viljelijän meluisia lapsia ja pakenee talosta ja elää kylmän talven ulkona. Muutoksen hetki tapahtuu keväällä, kun ankanpoikanen tajuaa olevansa joutsen. Hän löytää paikkansa komeiden joutsenien luota.

Kaikissa käsikirjoittamisen lajeissa henkilöhahmo ei välttämättä muutu, eikä hänellä ole kaarta tai kaari on erittäin hienovarainen. Esimerkiksi televisiosarjoissa henkilöt saattavat pysyä samanlaisena (Simpsonit), ja absurdi dramaturgia perustuu niin tilanteen kuin henkilöhahmojenkin muuttumattomuuteen.


Katso myös:
henkilöhahmo, juoni, muutos

Lähteet:
Marks, Dara 2009, Inside Story.
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia, s. 35-36

Lisätietoa internetissä:
Katso klippi henkilöhahmon kaaren kirjoittamisesta
Katso Dara Marksin klippi muutoksen kaaresta
Katso Dara Marksin kaavio hahmon kaaresta


Edellinen käsite Seuraava käsite
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License