Hybris tarkoittaa henkilöhahmon äärimmäistä ylimielisyyttä tai ylpeyttä. Draaman henkilö ajattelee olevansa oikeassa nähdessään asiat sekä toimiessaan tietyllä tavalla, vaikka muut varoittelevat hänen olevan väärässä.
Shine-elokuvan isä ajattelee, että hänen kunnon selkäsaunan muovaavan pojastaan kurinalaisemman konserttipianistin. Columbo-elokuvien murhaajat uskovat murhatessaan ja jälkiä peitellessään, ettei rähjäisen näköinen ja hajamielisen oloinen etsivät tule selvittämään hänen tekoaan. Minun Afrikkani -elokuvan Karen uskoo, että hänellä on oikeus omistaa rakastamansa asiat ja ihmiset.
Hybris voi aiheuttaa sen, että henkilö ei välitä moraalista, käytöstavoista, laista tai ihmisten tunteista. Hän voi sokeutua pyrkiessään päämääräänsä ja uskoa, että tarkoitus pyhittää keinot. Hybris voi näyttäytyä esimerkiksi itsekeskeisyytenä, narsismina tai vauhtisokeutena. Katsoja osallistuu tunnetasolla tarinaan, kun hän tietää päähenkilön matkaavan omaa tuhoaan, kun ei kuuntele toisten hahmojen varoituksia.
Ylimielisyys kostautuu hahmolle ja hän joko tuhoutuu tai vapautuu siitä. Päähenkilö voi huomata kadottaneensa todellisuuden tajunsa, yliarvioineensa kykynsä, valtansa ja pätevyytensä.
Hybris on myös sitcomien ja komedioiden työväline. Henkilön suunnitelma tuntuu onnistuvan, ja hänet valtaa hybris. Esimerkiksi Aku Ankka on hyvä esimerkki hybriksen valtaan joutuvasta, komediallisesta hahmosta: Aku onnistuu aluksi postinkantajana, tiedemiehenä tai valokuvaajana, mutta vie toimensa liian pitkälle ja joutuu kaaokseen. Hybris voi olla eräs keino päähenkilön saattamiseksi pulaan.
Hybris tarkoittaa muinaiskreikaksi loukkausta. Tragediassa ja kreikkalaisissa myyteissä sankari usein ylitti omat rajansa ja uhmasi ja loukkasi jumalia - tällä tavoin hybris oli olennainen osa tragediaa, syy, jonka takia jalo sankari saa kovan kohtalon. Käsite yhdistetään pitkälti nimenomaan tragediaan ja jumalten ja ihmisten välisiin suhteisiin, mutta se on ollut laajasti käytössä antiikin Kreikassa myös ihmisten välisen kanssakäymisen mittarina ja heijastelee ajan moraalikäsityksiä. Hybriksen merkitys on ollut laajempi kuin nykyään, ja sillä on käsitetty toista kohtaan tehtyä loukkausta toisen alentamiseksi ja oman aseman parantamiseksi.
Oidipuksen hybris oli siinä, että hän kuvitteli voivansa välttää jumalten hänelle asettaman kohtalon (tappaa isänsä ja naida äitinsä) oveluudellaan. Kohtalo kuitenkin toteutui, ja Oidipus sokaisi itsensä ja joutui maanpakoon.Toinen kohta Oidipuksen tragediassa, jossa voidaan katsoa hänen olevan hybriksen vallassa, on tarinan alkupuolella: Oidipus kohtaa tienhaarassa vanhan kuninkaan, Laiuksen, ja riitelee hänen kanssaan siitä, kumman tulisi väistää. Oidipus suuttuu ja tappaa Laioksen, toteuttaen näin ennustuksen.
Katso myös:
anagnorisis, aristotelinen dramaturgia, katharsis, peripeteia
Lähteet:
Sofokles 1988, Kuningas Oidipus
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 355
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
