Jännite

Näytelmästä ajatellaan, että pitääkseen katsojan kiinnostuneena, sen tulee sisältää jännite. Jännite on se, joka saa katsojan seuraamaan näytelmää ja kysymään, miten henkilöille käy ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Näytelmässä jännitteitä voi olla monella tasolla:

• näytelmän sisäinen jännite eli jännite näytelmän alun ja lopun välillä
• henkilön sisäinen jännite
• henkilöiden välinen jännite
• näytelmän ja yleisön välinen jännite

Näytelmän sisäinen jännite syntyy paljastumisten ja tapahtumien odotuksesta. Henkilöiden välinen jännite voi liittyä esim. tahdonsuuntien vastakkaisuuteen (toinen haluaa kuolla, toinen pitää toisen elossa) tai sanomattomiin asioihin (rakastunut pari ei pysty avautumaan toisilleen).

Kirjoittaja voi rakentaa jännitettä mm. ristiriidan ja ennakoinnin avulla. Näytelmä koostuu yleensä draamallisista tilanteista, eli on tilanteista, joissa on jännitettä.

Draamalta on siis totuttu vaatimaan jännitettä. Nykyteatteri tai nk. draaman jälkeinen teatteri voi kuitenkin rakentua myös muulle pohjalle, mm. tempon vaihtelulle tai erilaisten esitysosien vaihtelulle ja järjestykselle, kompositiolle.


Katso myös:
näytelmä, juoni, draamallinen tilanne, draamallinen toiminta

Lähteet:
Junkkaala-Rasila: Ohjeita näytelmän lukemiseen s.4
Esslin 1980: Draaman perusteet s. 47-59

Lisätietoa internetissä:
On the scene- blogi, engl.
Ylen Kohtaus-sivusto


Edellinen käsite Seuraava käsite
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License