Juoni tarkoittaa tarinallisen teoksen (esimerkiksi näytelmän, kirjan tai elokuvan) kulkua - sitä sommitelmaa, johon kirjoittaja on tapahtumat syy-seuraussuhteeseen asetellut. Juonen avulla kerrotaan tarina.
Juonen sommittelun tekee tekstin kirjoittaja. Juoni saattaa alkaa esimerkiksi tarinan viimeisestä tapahtumasta ja hypätä sitten ensimmäiseen. Juonen alkukohdasta käytetään nimitystä "point of attack". Aristoteles piti juonta, ongelmien vyyhtiä, tärkeimpänä tragedian osatekijöistä, sillä juonen sommittelu ja tapahtumat ovat tragedian päämäärä. Juoni on Aristoteleen mukaan tragedian sielu.
Teoksessa voi olla yksi pääjuoni ja useita sivujuonia. Jokaisella juonella on oma rakenteensa (viritys, kehittely, ratkaisu) ja jokainen juoni osallistuu draaman kokonaisrakenteeseen. Elokuvadramaturgiassa pääjuoni on perinteisesti ollut seikkailujuoni, pitkä sivujuoni rakkausjuoni ja lyhyt sivujuoni komediajuoni. Nykyään seikkailujuonen ja rakkausjuonen käsitteet on korvannut tapahtuma- ja tunnejuonen käsitteet. Tapahtumajuoni liittyy päähenkilön ulkoiseen ongelmaan, konkreettiseen päämäärään. Tunnejuoni liittyy päähenkilön sisäiseen ongelmaan, eli siihen, mitä hänen pitää oppia elokuvan aikana.
Juonilähtöisessä kirjoittamisen tavassa ensin sommitellaan juoni, jonka pohjalta ryhdytään kirjoittamaan henkilöitä ja kohtauksia. Tärkeään rooliin nousevat tiettyyn järjestykseen sommitellut tapahtumat. Tämä tapa vaatii suunnittelua, sillä alkuvaiheessa täytyy yhdessä työskennellä tarinarakennelman äärellä ja luoda suunnitelmaa siitä, keitä näytelmän henkilöt ovat ja miten he toimivat.
Kirjoitustapa on suhteellisen tiivis. Rönsyilyn mahdollisuuksia on vähemmän kuin esimerkiksi aihe- tai aistilähtöisessä kirjoittamisen tavassa. Valmiiksi mietitty juoni määrittelee kohtausten sisältämät tapahtumat. Toisaalta valmis runko tukee kirjoittajaa, ja jokaisella kirjoittajalla on tapahtumien puitteissa mahdollisuus irrotella omassa kohtauksessaan.
Suunnitelma kohtausten järjestyksestä ja sisällöstä tehdään aivan aluksi. Usein kuitenkin käy niin, että joku henkilöhahmo alkaa elää aivan omaa elämäänsä, ja juonta joudutaan muokkaamaan.
Katso myös:
tarina, aihe, aristotelinen dramaturgia
Lähteet:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s.24-26
Aristoteles 1977, Runousoppi s.24
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia
Kirjoittajatreffit-blogi
Elokuvantaju-sivusto / Juoni
Katso klippi juonen kirjoittamisesta
Tehtäviä liittyen juonen suunnitteluun
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
