Käsikirjoittajan työ edellyttää sekä kirjoittamisen teorian että tekniikan hallintaa. Kirjoittajan on osattava löytää kiinnostavia näkökulmia ja maailmoja. Teorian ja tekniikan takia kirjoittajaksi haluavan kannattaa hakeutua alan oppilaitokseen. Alaa voi opiskella niin korkeakouluissa kuin ammattikorkeakouluissa. Lisäksi monet kansanopistot järjestävät kirjoittajakoulutusta. Kun ennen sanottiin, että kirjoittajan työ on kutsumusammatti eikä siihen ole varsinaista koulutusta, niin se ei ole enää totta. Se on ammatti ja siihen löytyy koulutusta.
Kirjoittajan kannattaa opiskella laaja-alaisesti niin romaanien, novellien, runojen, näytelmien, kuunnelmien, elokuvakäsikirjoitusten, esseiden, lehtijuttujen ja tietotekstien kirjoittamista sekä on hyvä perehtyä kirjoittamisen opettamiseen ja dramaturgina toimimiseen, koska monipuolisuus parantaa työllistymisen mahdollisuuksia.
Romaanin kirjoittaminen voi kestää vuosia ja se voi olla yksinäistä puurtamista, ellei kirjailija työskentele esimerkiksi osana kirjoittajapiiriä, mutta draamakäsikirjoittajan työ on useasti lähtökohtaisesti sosiaalista. Draaman kirjoittaja voi työskennellä työparin kanssa. Lisäksi hänellä on usein dramaturgi apunaan ja hän saa palautetta koko esittävältä ryhmältä.
Kirjoittaminen rahoitetaan monesti apurahoilla, kommentointi- ja opetustyöllä. Kustantaja tilittää kirjailijalle hänen osuutensa kerran vuodessa kirjamyynnin perusteella. Näytelmien, televisio-, radio- ja elokuvakäsikirjoituksien kohdalla tekstin tuottava taho ostaa kirjoittajalta oikeudet valmistaa tekstistä teos.
Lisätietoa internetissä:
Lue mitä Työ- ja elinkeinoministeriö kirjoittaa kirjoittajan työstä.
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
