Katharsis on eräs antiikin filosofi Aristoteleen (384-322 e.a.a.) tragedian teoriaan liittyvistä käsitteistä. Aristoteleen mukaan tragediaan eli murhenäytelmään kuuluvat pelon ja säälin tunteet, jotka luovat näistä tunteista puhdistumisen, Katharsiksen. Käsitettä voidaan tarkastella vasten Aristoteleen oppi-isän, Platonin suhtautumista tragediaan ja taiteeseen ylipäänsä: Platonin mukaan runoilijat kertovat valheita ihmisistä ja jumalista, ja piti tragediaa väkivaltaisena lajina, joka ruokkii ihmisessä alhaisia tunteita. Katharsiksen avulla Aristoteles selitti, ettei tragedia suinkaan rohkaise noita tunteita, vaan puhdistaa niistä.
Nykyiset teatteriteoreetikot sijoittavat katharsiksen tragedian rakenteelliseksi ominaisuudeksi - Aristoteles ei ajattelussaan ollut kiinnostunut yksilön kokemuksesta, vaan tragedian luonteesta ja rakenteesta. Tällä tarkennuksella vältetään yksiviivainen ajattelu, jonka mukaan jokaisen katsojan tulee tragediaa katsoessaan tuntea tietyllä tavalla. Katharsis on juonessa tapahtuva tunnerakenne sen harmonisoituessa loppua kohti.
Katso myös:
pelon ja säälin kirjoittaminen, anagnorisis, aristotelinen dramaturgia, hybris
Lähteet:
Reitala, Heinonen 2001, Dramaturgioita, s. 35-37
Carlson 1996, Theories of the Theatre, s. 17-19
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Aristoteles ja Katharsis / Jyväskylän Yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos
Jatkolukemista:
Aristoteles, Runousoppi
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
