Kun ryhmä on tutustunut ja sopinut kirjoitusprosessin etenemisestä, alkaa säännöllisempi ja pitkäjänteisempi työskentely, varsinainen kirjoittaminen. Tehdään kohtauksia, tunnelmakuvia, tajunnanvirtatekstejä, riimirunoja, rakkauslauluja… Sitä mukaa kun tekstiä syntyy, hahmottuu myös päämäärä tarkemmin.
Tässä vaiheessa tekstimateriaalia tuotetaan sen suuremmin sensuroimatta tai valikoimatta. Syntyvät tekstit voivat olla upeita, keskiupeita tai vähemmän upeita, tärkeintä on, että tekstiä syntyy. Vielä ei kannata olla huolissaan lopullisesta käsikirjoituksesta. Kirjoittamisvaiheen aikana on tilaisuus keskittyä nauttimaan kirjoittamisesta, onnistuneista kohtauksista ja dialogin riipivästä voimasta.
Käsikirjoitusprosessin eri työvaiheet eivät ole erillisiä ja lineaarisia. Ideointi ja kirjoittaminen ovat sidoksissa toisiinsa, ja toisaalta kirjoitettua tekstiä tulee pakostakin analysoitua ja kirjoitettua uudestaan jo tekstiä ensimmäistä kertaa tehdessä. Tärkeää vaiheiden hahmottamisessa on se, että ryhmällä on muutama vaihe (ideointi ja kirjoittaminen), joiden aikana kaikki jättävät yhteistä materiaalia toisilleen luettavaksi ilman, että vielä mietitään, mikä on sopivaa, mikä käyttökelposta. Kuka tahansa voi tarttua kenen tahansa ideaan ja luoda siitä kohtauksen. Näin yhteinen käsikirjoittamisprosessi pääsee käyntiin.
