kokosisalto3

LOPPU

Klassisen näytelmän lopussa ratkeavat alussa asetetut kysymykset ja jännitteet. Selviää, pelastaako sankaritar maailman tai miten käy Tanskan prinssille, hoville ja petolliselle kuninkaalle. Aristoteleen mukaan loppu on seurausta alusta ja keskikohdasta, mutta se ei johda enää mihinkään näytelmän ulkopuolisiin tapahtumiin. Aristotelisen mallin eräitä tunnusmerkkejä onkin syy-seuraussuhde, tapahtumat seuraavat toisistaan, toisin kuin esimerkiksi maailman sattumanvaraisuutta ilmentävässä absurdissa dramaturgiassa tai nykyteatterissa, jonka käsikirjoitus voi perustua vaikkapa pelin tai eron dramaturgiaan.


Katso myös:
alku, aristotelinen dramaturgia, Freytagin malli, keskikohta, Olssonin malli

Lähteet:
Aristoteles, Runousoppi s.
Reitala, Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 13-18

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto


Edellinen käsite Seuraava käsite

METAFORA

Metafora on kielikuva, joka samaistaa kaksi toisiinsa periaatteessa liittymätöntä käsitettä toisiinsa. Syntyy merkityssiirtymä, eli sanat luovuttavat toisilleen mielikuvia ja merkityksiä. Metaforaa ei oteta kirjaimellisesti, vaan sen annetaan piirtää mielessä kuva. Esimerkiksi metaforassa yösilmä sana yö tuo tummuuden ja pimeyden mielikuvia sanaan silmä.

Metafora voi olla tuore tai niin käytetty, että se on jo muodostunut kliseeksi. Metaforassa ei käytetä kuin- sanaa, joka kuuluu myös kielikuviin, mutta vertauksiin.

Metaforia ovat esimerkiksi:

Teatteri on leirinuotio.
Teatteri on kokous.
Esitys on tulitikun raapaisu.


Lähteet:
Liisa Enwaldin luento

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Teletopelius - lyriikan kurssi / kielikuvat


Edellinen käsite Seuraava käsite

MIKÄ ON NOODI

Tietoa noodista

Noodi on uusi työkalu yhteisölliseen käsikirjoittamiseen. Noodi tukee ja ohjaa käsikirjoittamista sekä tarjoaa tukea käsikirjoitusprosessin eri vaiheisiin.

Tällä hetkellä käytössä on beta-versio, jossa kirjoitusprosessissa tarvittavat perustoiminnallisuudet ovat käytössä. Käyttäjien kokemusten perusteella parannamme työkalua ja lisäämme tarvittavia ominaisuuksia.

Työkalua kehitetään yhteistyössä Helsingin kaupunginteatterin ja Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa. Projekti on osittain rahoitettu Euroopan unionin sosiaalirahastosta.


MITEN KÄYTÄN OPPIMATERIAALIN KÄSITTEITÄ APUNA

Oppimateriaaliin on suunniteltu pieni sanasto liittyen teatteriin ja käsikirjoittamiseen. Sanasto sisältää lyhyen avauksen termistä sekä linkkejä muualle internettiin - käsitteen tutkimista voi siis jatkaa internetin syvyyksiin niin pitkälle kuin kiinnostusta riittää.

Osasta valmiita tehtäviä löydät jo rakennetun linkin käsitteistöön - näin ryhmän jäsen voi tehtävää lukiessaan klikata linkkiä ja käydä tutkimassa tehtävänantoon liittyvän käsitteen - vaikkapa dialogin, ristiriidan tai nykyteatterin - merkitystä. Toisiin tehtäviin voit rakentaa linkin itse - valitse oikea käsite sanastosta, kopioi sen http://- osoite yläreunasta ja liitä linkki tehtävänantoon.

~*~*~

Esimerkki linkitetystä tehtävästä:

Tapahtumista tarina
Kirjoita tarina käyttäen hyväksi kolmea-kuutta eri tapahtumaa. Valitse mahdollisuuksien mukaan sellaisia, jotka ovat saaneet ryhmässä kannatusta.

~*~*~

Esimerkki itse linkitetystä tehtävästä:

Teeman etsintää

Lue ryhmän tähän mennessä kirjoittamat tekstit. Käy sitten lukemassa seuraava pieni artikkeli ja sen linkit:

http://oppimateriaali.wikidot.com/teema

Kirjoita teksti siitä, mitä teemaa ehdottaisit lukemiesi tekstien sisällön perusteella. Mikä tuntuisi nousevan esiin?

Linkityksen voi tehdä myös näin:

1. Käy katsomassa käsite ja kopioi sen url- osoite ctrl-c- toiminnolla. (Esim. http://oppimateriaali.wikidot.com/teema)

2. Mene Noodin "luo tehtävä"- sivulle

3. Kirjoita tekstikenttään sana, jonka haluat johtavan artikkeliin, esimerkiksi LUE TÄMÄ.

4. Maalaa sana ja paina tekstieditorissa näkyvää ketjun kuvaa

5. Liimaa osoite ctrl-v- toiminnolla avautuneen pikkulaatikon ensimmäiselle riville

6. Valitse toiselta, "target"-riviltä open "link in a new window". Näin ryhmäläisesi ei joudu pois tehtäväsivulta klikatessaan linkkiä, vaan artikkeli avautuu toiseen ikkunaan.

7. Tallenna linkki


MITEN KÄYTÄN VALMIITA TEHTÄVIÄ APUNA

Oppimateriaaliin on kerätty tehtäviä liittyen erilaisiin aihealueisiin. Ohjeet tehtävän siirtämiseksi Noodin tehtäväkenttään löytyvät jokaisen tehtäväsivun ylälaidasta. Tehtäviä voi muokata omaan käyttöön, ja tehtäväesimerkkejä lueskelemalla voi inspiroitua keksimään omia, paremmin juuri teidän prosessinne tarpeisiin sopivia tehtäviä. Kirjallisuutta liittyen tehtävänantoihin löydät myös kirjalistauksesta.

Yksi tapa vetää kirjoitusprosessia on kuulostella koko ajan, mitä käsikirjoitus tarvitsee seuraavaksi ja suunnitella tehtäviä, jotka johdattavat kirjoittajia kaipaamaasi suuntaan. Voit myös kysyä ryhmältäsi, millainen tunne heillä on: onko ideoita jo tarpeeksi, tuntuuko että olisi jo uudelleenkirjoittamisen aika. Millainen rakenne tästä muotoutuu? Ketkä henkilöhahmot tuntuvat tärkeiltä? Parhaimmillaan kirjoitusprosessi ruokkii itse itseään, ja jokaisesta tehtävästä avautuu esiin uusi suunta, jota seurata.

~~~


Mitä teksti tarvitsee seuraavaksi?

Räjäytystä, inspiraatiota

Alun, ideointia

Henkilöhahmoja

Dialogia

Suvantopaikkoja, rauhallisia tekstinpätkiä

Aiheen valinnan


MITEN LINKITÄN OPPIMATERIAALIIN

Oppimateriaaliin on suunniteltu pieni sanasto liittyen teatteriin ja käsikirjoittamiseen. Sanasto sisältää lyhyen avauksen termistä sekä linkkejä muualle internettiin - käsitteen tutkimista voi siis jatkaa internetin syvyyksiin niin pitkälle kuin kiinnostusta riittää.

Osasta valmiita tehtäviä löydät jo rakennetun linkin käsitteistöön - näin ryhmän jäsen voi tehtävää lukiessaan klikata linkkiä ja käydä tutkimassa tehtävänantoon liittyvän käsitteen - vaikkapa dialogin, ristiriidan tai nykyteatterin - merkitystä. Toisiin tehtäviin voit rakentaa linkin itse - valitse oikea käsite sanastosta, kopioi sen http://- osoite yläreunasta ja liitä linkki tehtävänantoon. Linkin voit toki tehdä myös minne tahansa muualle internetissä.

~*~*~

Esimerkki linkitetystä tehtävästä:

Tapahtumista tarina
Kirjoita tarina käyttäen hyväksi kolmea-kuutta eri tapahtumaa. Valitse mahdollisuuksien mukaan sellaisia, jotka ovat saaneet ryhmässä kannatusta.

~*~*~

Esimerkki itse linkitetystä tehtävästä:

Teeman etsintää

Lue ryhmän tähän mennessä kirjoittamat tekstit. Käy sitten lukemassa seuraava pieni artikkeli ja sen linkit:

http://oppimateriaali.wikidot.com/teema

Kirjoita teksti siitä, mitä teemaa ehdottaisit lukemiesi tekstien sisällön perusteella. Mikä tuntuisi nousevan esiin?

Jos haluat, voi linkityksen voi tehdä myös näin:

1. Käy katsomassa käsite ja kopioi sen url- osoite ctrl-c- toiminnolla. (Esim. http://oppimateriaali.wikidot.com/teema)

2. Mene Noodin "luo tehtävä"- sivulle

3. Kirjoita tekstikenttään sana, jonka haluat johtavan artikkeliin, esimerkiksi LUE TÄMÄ.

4. Maalaa sana ja paina tekstieditorissa näkyvää ketjun kuvaa

5. Liimaa osoite ctrl-v- toiminnolla avautuneen pikkulaatikon ensimmäiselle riville

6. Valitse toiselta, "target"-riviltä open "link in a new window". Näin ryhmäläisesi ei joudu pois tehtäväsivulta klikatessaan linkkiä, vaan artikkeli avautuu toiseen ikkunaan.

7. Tallenna linkki


MITEN NOODI TOIMIII

Noodi on ensisijaisesti kirjoitusalusta. Se ei luo tekstiä kirjoittajien puolesta, vaan mahdollistaa kirjoittamisen. Noodi tarjoaa kuitenkin muutamia hyviä apuvälineitä yhteisölliseen kirjoittamiseen. Nämä apuvälineet ovat:

1. Kaikkien tekstit ovat näkyvillä, kommentoitavissa ja muokattavissa

Noodissa kirjoitetuista ja julkaistuista teksteistä muodostuu kirjoittamisen myötä yhteinen tekstimaailma. Vuorovaikutus eri kirjoittajien välillä on mahdollista paremmin kuin normaalissa kirjoituspöytätyöskentelyssä koska tekstit ovat esillä ja käytettävissä kaiken aikaa. Ideoita voi kierrättää, muokata ja esimerkiksi henkilöhahmoja käyttää toisten kirjoittamista teksteistä.

2. Kansioiden, kommentoinnin ja peukalomerkkien avulla voidaan yhdessä nostaa avaintekstejä esiin

Usein käsikirjoitusprosessissa koko ryhmä tunnistaa, kun jokin teksteistä onnistuu kuvaamaan hyvin ryhmän päämäärää. Valikoimalla esiin näitä avaintekstejä ryhmä voi määrittää myös omaa päämääräänsä - kokonaistekstin sisältöä ja rakennetta - koko käsikirjoitusprosessin ajan.

3. Kaikki tekstit- näkymän avulla tekstejä on mahdollista tarkastella erilaisten ominaisuuksien perusteella

Kaikki tekstit- näkymässä jokainen kirjoittaja voi tutkia, miten eri roolihenkilöt esiintyvät eri teksteissä tai missä paikassa tekstit tapahtuvat. Jotta näkymä antaa mahdollisimman paljon informaatiota kirjoittajille, kannattaa kaikki tiedot täyttää kirjoittaessa tekstilomakkeisiin.

4. Rakenne-ehdotuksen avulla jokainen voi luoda oman versionsa käsikirjoituksesta

Rakenne-ehdotuksen tekeminen auttaa järjestämään tekstejä erilaisiksi käsikirjoitusversioiksi. Näin voidaan tutkia yhdessä rakennetta ja hakea eri vaihtoehtoja käsikirjoitukselle. Ehdotuksen tekeminen on lukittu niin kauan, kunnes vetäjä vapauttaa toiminnon. Pienessä ryhmässä jokainen voi tehdä oman ehdotuksensa. Suuressa ryhmässä vetäjä voi esimerkiksi pyytää ryhmäläisiä kokoamaan käsikirjoitukseen haluamansa tekstit tärkeät- kansioon, josta hän voi järjestää ne rakenne-ehdotukseksi.

5. Tietoa ja tukea niin vetäjälle kuin kirjoittajallekin löytyy tukea- linkin alta

Oppimateriaalista löydät niin vinkkejä ryhmän vetämisestä, kirjoittavan ryhmän vaiheista kuin ryhmälle annettavista tehtävistäkin. Halutessaan vetäjä voi linkittää ryhmälle annettavan tehtävän oppimateriaalin käsitteisiin, ja näin selventää tehtävän päämäärää tai sisältöä.

6. Vetäjä voi kannustaa ryhmää ja jäsentää työskentelyä uutisten ja kommenttien avulla

Uutiset on sijoitettu etusivulle, paikkaan johon jokainen tulee ensimmäiseksi saapuessaan kirjoitusryhmään. Vetäjän kannattaa kirjoittaa uutisia tasaiseen tahtiin, niin että ryhmä tottuu seuraamaan työskentelyn etenemistä etusivulta. Uutisiin vetäjä voi kirjata ryhmässä tehdyt päätökset, sen, minkä parissa työskennellään juuri nyt ja suurimmat keskustelunaiheet. Myös aikataulua ja erityisiä tiedotuksia Noodin käytöstä kannattaa sijoittaa uutisiin.


MITEN RYHMÄ ALOITTAA

Ryhmäprosessin alku ja loppu ovat ohjauksen kannalta erityisen vaativia vaiheita. Aloittamisen yhteydessä ratkaistaan koko ryhmän työskentelyn suunta ja jäsenten motivoituminen yhteistoimintaan. Alkuvaiheessa ohjaajan täytyy kestää tavallista enemmän jäsenten ahdistuneisuutta, riippuvuutta ja suuria, usein ylisuuriakin odotuksia. Hänen on käsiteltävä yhdessä ryhmän kanssa jäsenten häneen kohdistamat vaatimukset ja mahdolliset aggressiot ja systemaattisesti jaettava vastuuta heille. Hän toimii aluksi kommunikaatiokeskuksena, mutta hänen tehtävänsä on ohjata kommunikaatiota tapahtumaan jäseneltä toiselle. Toiminnan käynnistymistä helpottaa, kun ohjaaja tekee alussa selväksi asemansa ryhmässä: hänen tehtävänsä on auttaa yhteistoimintaa, mutta osallistujat ovat varsinaisia toimijoita Ryhmäilmiö, Jauhiainen ja Eskola 1993, s. 156

Ryhmän aloittaessa vetäjän ja ryhmän kannattaa tavalla tai toisella käydä muutama työvaihe läpi ennenkuin ryhdytään kirjoittamaan käsikirjoitusta. Seuraavassa on lista sekä Noodin sisältämiä käytännön työvaiheita ryhmän aloittamiseen että tehtäviä ja keskusteluja.

Viime kädessä verkkotyöskentelyssä, kuten kaikessa yhteisessä työssä, on kyse luottamuksesta. Voiko ryhmä luottaa toisiinsa, vetäjään ja työkaluun? Ovatko yhteiset säännöt niin selkeät, ettei niiden miettimiseen tarvitse kuluttaa energiaa, jonka voi sijoittaa kirjoittamiseen?

1. Vetäjä luo ryhmän ja kutsuu muut mukaan

Vetäjä luo ryhmän, sen kuvauksen ja aikataulut. Vetäjä kutsuu muut mukaan ryhmään.

2. Esittelyt, tutustuminen

Tämä tapahtuu osin luomalla oma profiilli ja tarkastelemalla muiden profiileja. Tutustumistehtävien määrä riippuu siitä, miten hyvin ryhmä tuntee toisensa ennen käsikirjoitusprosessia. Vaikka ryhmä olisi tuttukin, kannattaa aloittaa jollain jäseniä uudesta näkökulmasta esittelevällä tehtävällä. Tällä tavalla kirjoittamiselle tulee selkeä alku: "Tässä olemme me. Nyt me kirjoitamme."

3. Yhteisen tavoitteen esittely

Yhteinen tavoite (käsikirjoitus, juhla tms.) kannattaa määritellä ja esitellä alkuvaiheessa. Tilanne on uusi ja epävarma, yhteinen tavoite toimii kiintopisteenä, ryhmää yhteen kokoavana tekijänä.

4. Omien kiinnostusten ja lähtökohtien käsittely

Merkitystä on myös sillä, millaisesta lähtökohdasta ryhmän jäsenet lähtevät kirjoittamaan: mikä on heistä tärkeää, millaisesta taiteesta he pitävät ja innostuvat, mikä on heidän taustansa kirjoittajana. Näistä asioista kirjoitetut tekstit toimivat myös ensimmäisenä syöttönä kohti käsikirjoituksen maailmaa - kannattaa lähteä liikkeelle siitä, mikä kiinnostaa, ei siitä miltä teatterin "kuuluisi" näyttää tai vaikuttaa. Tehtäviä liittyen omiin kiinnostuksiin löydät myös tutustumistehtävistä.

5. Ryhmäsopimuksen laatiminen

Mitä selkeämpi käsitys ryhmällä on työskentelystä ja ryhmän jäsenten suhteista, sitä helpompaa työskentely on. Ryhmäsopimus voidaan laatia erilaisilla tehtävillä. Kaikkea ei tarvitse haukata heti alkuun - varsinainen ryhmäsopimus eli ryhmän käytännöt ja toimintatavat neuvotellaan vähän kerrallaan ja uusintaversioita tehdään koko työskentelyn ajan. Ryhmän vetäjän ei kannata sanella sääntöjä, sillä silloin hän antaa mallin riippuvuudesta. Aluksi kannattaa siis yhdessä käsitellä tavalla tai toisella ainakin seuraavia kysymyksiä:

1. Keitä ryhmään kuuluu?

Onko vetäjän ja kirjoittajien lisäksi muita, esim. tarkkailijoita tai kannustajia? Kuka on vetäjä, ketkä kirjoittajia? Mitä oikeuksia ryhmän jäsenillä on?

2. Millä työrytmillä ryhmä työskentelee?

Kuinka usein kirjoitetaan? Mitä ryhmän jäseneltä toivotaan?

3. Miten työskentelyä ja tekstejä kohdellaan?

Ketkä näkevät ryhmän työskentelytilan? Ovatko ryhmän työskentelytila ja tekstit avoinna vain ryhmäläisille, vai onko sinne lupa päästää muitakin? Saako toisten tekstejä ottaa oman kirjoittamisen pohjaksi? Onko palautteenannolle jotain sääntöjä?

4. Millaista toimintatapaa ja työskentelytapoja arvostetaan?

Mitä ryhmäläiset haluavat työskentelyltä? Avoimuutta, mahdollisuutta luottaa toisiin, rehellisyyttä, ankaraa kritiikkiä, säännöllisyyttä? Mitä ryhmäläiset haluavat palautteelta ja koko käsikirjoitusprosessilta? Mitä ryhmäläiset eivät halua?

5. Millainen on vetäjän rooli?

Mistä kaikesta vetäjä on vastuussa? Antaako vetäjä tehtäviä, joiden pohjalta kirjoitetaan vai suunnistaako ryhmä enemmän omien keskustelujensa pohjalta? (2-4 hengen ryhmissä yhteinen päätöksenteko on vielä mahdollista, 5 hengen ryhmistä eteenpäin vetäjän merkitys ainakin keskustelujen yhteenvetäjänä kasvaa). Onko vetäjän tehtävä innostaa muita, entä haalia mahdollisesti poistippuneita mukaan? Onko ryhmässä joitain muita vastuutehtäviä (yhteenvedot keskusteluista, rakenteen suunnittelu tms.), tai kiertääkö vaikka tehtävien antamisvuoro?


MITEN SUUNNITELLAAN YHTEISÖLLINEN KÄSIKIRJOITUSPROSESSI

Kirjoittamisprosessi, kuten mikä tahansa luova vuo, on omalakinen kokonaisuutensa. Prosessin suunnittelu ja eteneminen tapahtuu hakemalla vastauksia kysymyksiin, jäsentämällä aikataulua ja tavoitteita ja keskustelemalla ryhmän kanssa.

Eräs esimerkkisuunnitelma

Ensin tarvitset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Ketkä ryhmässä kirjoittavat?
Montako ihmistä? Millaisella kirjoittajataustalla?
Tuntevatko ryhmäläiset toisensa? Mitä kirjoittajilla on yhteistä - löytyykö siitä jotain, mistä kirjoittaminen voi alkaa?

2. Mikä on aikataulu?
Milloin aloitetaan? Milloin tekstin pitää olla valmis? Miten tiiviisti työryhmä voi kirjoittaa?

Näiden tietojen perusteella pystyt arvioimaan itsellesi jossain määrin ryhmän työvaiheita ja niiden aikataulua. Työvaiheita voi arvioida esimerkiksi näin:

Esittäytyminen ja säännöt 1/10 ajasta

Lähtökohdan valinta ja ideointi 2/10 ajasta

Kirjoittaminen 2/10 ajasta

Rakenteen suunnittelu 2/10 ajasta

Uudelleenkirjoittaminen ja muokkaus 2/10 ajasta

Prosessin päätös, hyvästit ja kiitokset 1/10 ajasta

Merkittävimmät etapit voit merkitä Noodin aikajanaan tiedoksi koko työryhmälle, osan suhteen taas riittää, että vetäjä on tietoinen siitä, missä työvaiheessa mennään ja kuinka monta päivää/tuntia/viikkoa tähän vaiheeseen on varattu. Nämä työvaiheet menevät luonnollisesti päällekkäin ja limittäin, tärkeää on, että vetäjä havaitsee kaikki, ja varaa aikaa eri työvaiheille. Usein käy niin, että ideointi ja kirjoittaminen veisivät aikaa loputtomiin, ja rakenteen suunnittelu ja jatkotyöstö jäävät vähemmälle.

Kun olet jakanut työvaiheet itsellesi aikajanalle, voit jatkaa suunnittelua miettimällä tehtäviä eri vaiheisiin. Miten ryhmä/vetäjä valitsee, mistä kirjoitetaan? Mitä erilaisia tekstejä tarvitaan käsikirjoitukseen? Kirjoitatteko ensin loppuja, alkuja vaiko rakkauslauluja?

Kun olet käynnistänyt prosessin, lue tarkasti ryhmäsi tekstejä. Jotkut tehtävät toimivat, jotkut eivät - valikoi sen perusteella seuraavia tehtäviä. Vaikka sinulla olisi hyvä tehtävä varastossa, yritä linkittää edellisen tehtävän tuottamat tekstit ja ideat seuraavaan tehtävään. Näin saat prosessin kulkemaan luontevasti eteenpäin ja tekstit alkavat liittyä toisiinsa. Kaikkien tehtävien ei tietenkään tarvise liittyä toisiinsa, olennaista on, että kirjoittaminen kulkee niin pituus- (mahdollinen juoni, rakenne, avaintekstit) kuin leveyssuunnassakin (erilaiset variaatiot, ideat, henkilöhahmot).

Varsinkin prosessin alkuvaiheessa kannattaa kirjoittajia rohkaista käyttämään toistensa ideoita, hahmoja ja tekstejä oman kirjoittamisen lähtökohtana. Näin tekstimaailmasta tulee yhteinen. Tästä syystä kannattaa kannustaa myös keskeneräisyyden hyväksymiseen: valmiita, hiottuja kohtauksia on vaikeampi käyttää pohjana kuin sirpaleisia, aukkoisia tekstejä. Noodia kannattaa alkuvaiheessa ajatella kaivona, jonne viskataan kaikenlaista mielenkiintoista ja katsotaan, mitä alkaa pulputa esiin.

Ryhmän kanssa kannattaa keskustella myös rakenteesta. Toisinaan, kokeneemman ryhmän kanssa, keskustelun voi käydä aivan aluksi : millaista rakennetta kohti kirjoitamme? Millaisia tekstejä tässä tapauksessa tarvitsemme? Toisinaan taas lähtökohta on enemmän ideoinnissa - tavoitteena on, että ryhmä innostuu ideoimaan vapaasti ja rohkenee kirjoittaa hurjia tekstejä. Kun materiaalia on tarpeeksi, voidaan rakennetta miettiä yhdessä.

Vinkkejä erilaisiin kirjoitusprosesseihin


MONOLOGI

Monologi on yksinpuhelu, teksti joka on kirjoitettu yhdelle esiintyjälle. Monologien muodot voivat vaihdella suuresti: jotkut monologit ovat tajunnanvirtaa tai tekstifragmentteja, toiset taas kertomuksen muotoon kirjoitettuja esityksiä. Monologiin voi sisältyä ”sisäiskatsoja” - eli teksti voi olla suunnattu yleisölle, jumalalle tai tietylle roolihenkilölle, tai sitten monologi voi olla roolihahmon yksinäistä pohdintaa – sitä ei siis ole suunnattu kenellekään muulle. Tällä perusteella monologit voidaan jakaa ulkoisiin tai sisäisiin.


Lähteet:
Junkkaala-Rasila: Ohjeita näytelmän lukemiseen s. 5

Lisätietoa internetissä:
Hamletin monologi - Ollako vai eikö olla? engl.


Edellinen käsite Seuraava käsite

MONTAASI

Montaasi on elokuvan puolelta peräisin oleva käsite, joka tarkoittaa leikkausta, kahden kuvan rinnastamista. Elokuvan puolella se, miten kuvat leikataan suhteessa toisiinsa on erittäin konkreettista ja vaikuttaa elokuvan kerrontaan ja rytmiin. Katsoja näkee kahdella peräkkäin esitetyllä asialla yhteyden - esimerkiksi kiireisellä, poukkoilevalla ihmisjoukolla ja kärpäsparvella, joka kiertelee kompostiympärin äärellä. Myös teatterissa leikkaukset ja niiden väliset rytmit ovat tärkeitä, ja niitä kannattaa hyödyntää - esimerkiksi miettimällä, mitä peräkkäiset kohtaukset sanovat suhteessa toisiinsa, tai miten niiden rytmit vaihtelevat.

Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s 363

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Elokuvantaju-sivusto


Edellinen käsite Seuraava käsite

MUITA VAIHTOEHTOJA

Kirjoittamaan voi lähteä mistä tahansa: unesta, kaupungilla kuullusta lauseesta, syvästä surusta, ostetun paidan ompelijan tarinasta, sanomalehtileikkeestä tai leivoksen mausta käsin. Vetäjä voi käyttää työryhmälleen erilaisia inspiroijia - kuvaleikkeiden lisäksi videoita, linkkejä internettiin, postissa lähetettäviä kankaanpalasia ja niin edelleen.

Aiheiden ja erilaisten inspiroijien rajaa ennenkaikkea aikataulu: mikäli aikaa on vähän, tarvitaan tarkempaa rajausta ja sitä, että ryhmä pitää koko ajan silmällä yhteistä päämäärää, käsikirjoitusta. Mikäli taas aikaa on enemmän, voidaan ideointivaiheessa pysytellä pidempään, ja lähteä kokoamaan valmiimpaa käsikirjoitusta vasta monen erilaisen kokeilun jälkeen.

Jos ryhmä on kiinnostunut ensin alkuun vain kokeilemaan ja irrottelemaan, on mahdollista poimia tehtäviä eri lähtökohdista. Kun irrottelu alkaa kyllästyttää, voi vetäjä käynnistää keskustelun siitä, minkälaisia yhtäläisyyksiä teksteissä on, tai minkälaisia yhteenkokoavia ideoita matkan varrella on syntynyt.

Tehtäviä liittyen muihin vaihtoehtoihin


MUOTO JA SISÄLTÖ

Muodolla tarkoitetaan käsikirjoituksessa rakennetta - esimerkiksi tarinallista alun, keskikohdan ja lopun dramaturgiaa tai kokonaisuutta, jossa erilaiset, samaan aiheeseen liittyvät kohtaukset seuraavat toisiaan.

Sisällöllä puolestaan tarkoitetaan aihetta tai maailmaa, jota käsikirjoitus käsittelee.

Muoto ja sisältö vaikuttavat toisiinsa kuin jing ja jang: ilman toista toinenkin on vajaa. Muoto on yksi tapa kertoa sisältöä. Se, millaiseen järjestykseen ja millä logiikalla tekstit on aseteltu, kertoo vähintään yhtä paljon käsikirjoituksen maailmankuvasta kuin se, mitä itse tekstissä sanotaan. Pirstaleisesta maailmasta on vaikea kertoa uskottavasti aristotelisella, syy-seuraussuhteeseen perustuvalla dramaturgialla. Käsikirjoittaessa kannattaa siis miettiä, millainen on maailma jota yritän kuvata - mitkä ovat ne muodot jotka siinä ilmenevät? Onko syy-seuraussuhde selvä, vai tapahtuvatko asiat satunnaisesti? Onko maailma yhtenäinen vai fragmentaarinen? Tapahtuvatko asiat peräkkäin vai samanaikaisesti?


Katso myös:
aihe, nykyteatteri, rakenne, teema

Lähteet:
Reitala - Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 24

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto


Edellinen käsite (M) Seuraava käsite (M)
Edellinen käsite (S) Seuraava käsite (S)

MUUTOS

Muutos on eräs draaman perustekijöitä, ja käsitteenä lähellä käännettä. Muutos on hitaampaa, kohtauksen tai näytelmän mittaan tapahtuvaa, käänne on tarkempi kohta, jossa tapahtumat laukaisevat väistämättömän muutoksen. Aristoteleen mukaan tragedioissa tapahtuu aina muutos onnesta onnettomuuteen tai onnettomuudesta onneen. Usein suurin muutos tapahtuu päähenkilölle - hän saattaa muuttua saiturista anteliaaksi tai ymmärtää, että elämän tarkoitus on yhteisöllisyydessä. Joillekin kirjoittajille näytelmä on kirjoittamisen matka tilanteesta A tilanteeseen B.

Muutoksen pohtiminen on hyvä keino analysoida omaa tekstiä - sekä näytelmää että kohtausta. Mikä on koko näytelmän muutos? Kuka muuttuu eniten? Entä mikä muutos kohtauksessa tapahtuu? Miten kohtaus vie kokonaismuutosta eteenpäin?

Noel Greigin mukaan muutos tapahtuu näytelmässä koko ajan. Muutos voi olla ulkoinen, esim

  • valta-aseman muutos (kuningas joutuu luopumaan kruunustaan)
  • onnen muutos (Hannu Hanhen onni lakkaa)
  • olosuhteiden muutos (kerjäläinen pääsee prinssiksi)
  • roolin muutos (nainen pukeutuu mieheksi etsiäkseen rakastettuaan

jne.

tai sisäinen

  • mielialan muutos (kiltti tyttö raivostuu ensimmäistä kertaa elämässään)
  • tunteiden muutos (mies tajuaa, ettei rakastakaan naista, jonka kanssa on menossa naimisiin)
  • uskomuksen muutos (nainen tajuaa, etteivät ihmiset ole pahoja)
  • mielenmuutos (tyttö ei haluakaan hylätä vanhoja ystäviään)

jne.

Muutos voi siis tapahtua hyvin monella tavalla. Näytelmää yhdessä kirjoittaessa tärkeää on löytää yhdessä muutos, jonka päähenkilö ja muut hahmot käyvät läpi.

Kaikki teatteri ei kuitenkaan ole muutosta. Absurdi dramaturgia pyrki vastustamaan draaman kokoaikaista tapahtumista. Samuel Beckettin näytelmissä muutos (hiekkaan hautautuminen, odottaminen, ääninauhojen selailu) tapahtuu äärimmäisen hitaasti, toiston ja monotonisuuden kautta. Alun ja lopun välinen ero on hienovarainen - ehkä muutosta on vain toivottomuuden lisääntyminen. Myös nykyteatterin puolella on mahdollista kohdata esityksiä, joissa muutosta ei tapahdu, tilanne säilyy samana läpi koko esityksen. Mahdollista on siis lähteä kirjoittamaan yhdessä myös tästä näkökulmasta: mikä on tilanne, joka pysyy koko ajan samana tai muuttuu vain minimaalisesti? Miksi haluamme kertoa juuri siitä?


Katso myös:
Freytagin pyramidi, juoni, käänne

Lähteet:
Aristoteles 1977, Runousoppi s. 35-36
Junkkaala-Rasila, ohjeita näytelmän lukemiseen s. 3

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto / muutos
Elokuvantaju-sivusto / käännekohta


Edellinen käsite Seuraava käsite

MUUT TAITEENLAJIT

Kirjoittamisen lähtökohtana voi myös olla kuva, liike, musiikki tai vaikkapa tietyn kaupunginosan arkkitehtuuri – mistä tahansa voi innostua yhdessä, kunhan asiaa tarkastelee tarpeeksi tarkasti. Kiinnostavaa voi olla suunnitella kaupunginosayhdistyksen juhlaan esitys lähtien liikkeelle kaupunginosan eri taloista, tai säveltäjästä kertova esitys jonka käsikirjoituksen lähtökohtana on hänen musiikkinsa.

Aluksi vetäjä siis antaa ryhmälle tehtäviä, joiden yhteyteen esimerkiksi liittää kuvan, musiikin tai videoklipin, tai pyytää ryhmäläisiä liikkumaan ensin ja kirjoittamaan sitten. Myöhemmin, kun ideointivaiheesta edetään pidemmälle, aletaan yhdessä työryhmän kanssa tarkastella sitä, minkälaisia yhteensitovia teemoja, tarinan alkuja tai rakenteita teksteille näyttää muodostuvan.

Tehtäviä liittyen muihin taiteenaloihin


NÄYTELMÄ

Näytelmä on dialogimuotoon kirjoitettu teksti, jonka on tarkoitus tulla esitetyksi. Näytelmässä on roolihenkilöitä, jotka toimivat, eli pyrkivät johonkin ja tekevät tekoja päämääränsä toteuttamiseksi. Draamallisia tilanteita ja jännitettä luo tekstiin ristiriita, joka syntyy vastakkaisista pyrkimyksistä. Esimerkkejä ristiriidoista ovat mm. näytelmän henkilöiden toisilleen vastakkaiset päämäärät, eri henkilöiden vastakkaiset pyrkimykset tai henkilön päämäärien ja olosuhteiden välisestä ristiriidasta.

Näytelmä koostuu dialogista eli vuoropuhelusta ja parenteeseista eli näyttämöohjeista, joiden avulla kuvataan ympäristöä ja toimintaa.

Näytelmällä on esitettävien tekstien joukossa pitkät perinteet, ja useimmiten teatteriin mennessämme katsomme nimenomaan näytelmiä. Nykyteatteri käyttää myös muunlaisia esitystekstejä, joiden rakenne ja sisältö poikkeavat näytelmästä suurestikin.


Katso myös:
jännite, draamallinen tilanne, draamallinen toiminta, teatteriteksti

Lähteet:
Lavaste 1985, Harrastajateatteri ja teksti

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Junkkaala-Rasila: Ohjeita näytelmän lukemiseen


Edellinen käsite Seuraava käsite

NÄYTÖS

Näytös on näytelmän yksikkö. Yhdessä näytelmässä voi olla yhdestä viiteen näytöstä, riippuen siitä, miten näytelmäkirjailija on jakanut käsikirjoituksen toiminnan ja juonen. Näytökset jakaantuvat kohtauksiin, jotka vaihtuvat yleensä kun henkilöt, aika tai tapahtumapaikka vaihtuvat. Yhden näytöksen mittainen näytelmä on yleensä tarkoittanut pienoisnäytelmää - nykyään, mikäli teoksessa on vain yksi näytös, jätetään näytös yleensä merkitsemättä.

Jako näytöksiin ja kohtauksiin on juonirakenteen lisäksi perustunut käytännön etuihin: teksti on jaettu sopivan kokoisiin osuuksiin esityksen harjoittelua varten. 1800- luvun lopulla ja 1900- luvun alussa näytösten vaihtuessa vaihtui yleensä tapahtumapaikka, ja lavasteiden vaihdosten aikana soitettiin välimusiikkia. Yleisö odotti jokaista uutta ja kaunista lavastusta, ja uusia ihmeitä tervehdittiin aplodein.

Käsikirjoituksia alettiin jakaa osiin jo antiikin aikoina, jolloin eri osien välissä oli chorus, kuoro. Yleisin malli aikojen saatossa on ollut kolminäytöksinen näytelmä, jossa ensimmäisessä näytöksessä viritetään ja esitellään tilanne, keskeinen kysymys ja hahmot, toisessa näytöksessä syvennetään tarinaa ja päähenkilön vastoinkäymisiä ja kolmannessa päästään loppuratkaisuun. Tämä rakenne löytyy edelleen useista mainstreamelokuvista. Shakespeare ei tiettävästi jakanut tekstejään näytöksiin, mutta hänen tekstejään myöhemmin editoineet ja järjestäneet ovat tehneet viisinäytöksisen jaon. Tsehov suosi nelinäytöksistä rakennetta ja Ibsen kirjoitti kolme- neljä- ja viisinäytöksisiä näytelmiä.

Nykynäytelmissä näytösten merkitys on vähentynyt. Näytösten vaihdosta saatetaan käyttää merkitsemään väliaikaa (ensimmäinen ja toinen näytös, välissä väliaika). Nykykirjoittaja on myös saattanut hylätä näytösten käytön ja sen sijaan suosia episodimaisempaa vain kohtauksiin perustuvaa rakennetta, tai luopua kohtaus- ja näytösjaottelusta kokonaan.


Katso myös:
formaatti, kohtaus

Lähteet:
Pickering 2010, Key Concepts in Drama and Performance, s. 5-7

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli (engl.)


Edellinen käsite Seuraava käsite

NÄYTTAMÖELOKUVA

Näyttämökuva on se, mitä näemme lavalla: valojen ja lavastuksen yhdessä luoma tila. Tila voi olla pieni tai suuri, esitystilaksi suunniteltu teatteri tai vaikkapa uima-allas joka on otettu esityskäyttöön. Valot saattavat paljastaa tilasta vain pienen kaistaleen tai valaista kaiken ylimaallisen kirkkaaksi.

Noodissa näyttämökuva on myös yksi tekstin laji: sillä tarkoitetaan tekstejä, jotka liittyvät tilaan, esimerkiksi kuvauksia kaupungista, huoneesta tai aukiosta, jossa käsikirjoitus tapahtuu. Tekstit voivat olla myös konkreettisesti näyttämökuvan kuvauksia - mitä näemme, kun istumme katsomaan esitystä, mitä on näyttämön oikealla, mitä vasemmalla laidalla.

"Yleisö istuu pienen, pyöreän näyttämön ympärillä. Keskellä näyttämöä on polkupyörä. Pyörä on asetettu telineeseen siten, että sitä voi polkea paikoillaan. Ympyränmuotoinen valokehä paahtaa pyörää ylhäältä päin, muuten näyttämö on pimeä.

Katosta riippuu suuri oskarin oksan tapainen teline, johon on ripustettu valkoisia ruutupapereita. Teline pyörii hitaasti ympäri vastapäivään. Tilan täyttää paperille kirjoittavan lyijykynän kiivas suhina."


Katso myös:
kohtaus, kategoriamuu

Lisätietoa internetissä:
Janne Saarakkalan teksti Wicked Game-demoesityksestä - tekstissä Saarakkala kuvailee demon näyttämökuvaa


Edellinen käsite Seuraava käsite

NÄYTTELIJÄ

Näyttelijä on esiintyvä taiteilija, joka työskentelee esimerkiksi teatterissa, elokuvissa tai televisiossa. Näyttelijä omaksuu esittämänsä henkilöhahmon puhetavan, liikekielen ja luonteenpiirteet, sekä perehtyy roolin onnistumisen kannalta oleellisiin seikkoihin, kuten teoksen aikakauteen, kulttuuriin ja ihmisten elintapoihin.

Näyttelijän työ on usein henkisesti ja fyysisesti vaativaa. Näyttelijältä vaaditaan itseluottamusta omaan roolisuoritukseen kohdistuvan kritiikin kestämiseksi. Koska näyttelijällä on yleensä käynnissä monenlaisia produktioita samanaikaisesti, myös paineensietokyvyn tulee olla hyvä.

Teatteriesityksessä näyttelijät valitsee useimmiten esityksen ohjaaja tai teatterinjohtaja. Teatterit käyttävät joko omaa vakionäyttelijäkuntaansa tai vierailevia näyttelijöitä. Elokuva- ja tv-produktioissa näyttelijöitä ei valita määrätystä joukosta, kuten teatterissa, vaan ohjaaja valitsee rooleihin sopivat näyttelijät casting-tilaisuuden kautta.

Lähteet:
Elokuvantaju-sivusto
Ammattinetti / Näyttelijä


Edellinen käsite (E) Seuraava käsite (E)
Edellinen käsite (N) Seuraava käsite (N)

NOSTALGIA 1.10

Käsikirjoitusprosessi Nostalgia 1.10

kirjoittanut teatteri-ilmaisunohjaaja Emma Puikkonen

Käsikirjoitus valmistettiin Turun Ylioppilasteatterissa. Kirjoittavaan ryhmään kuului 8 esiintyjää. Esitystä koottiin nk. devising- menetelmällä. Kirjoittamisen lisäksi kohtauksia keksittiin improvisoimalla, koreografioimalla ja keskustelemalla.

Käsikirjoittaminen ja esityksen harjoittelu alkoivat lokakuussa 2007, ja työ jaettiin kahteen osaan: loka-joulukuussa keskityttiin kohtausten luomiseen ja käsikirjoittamiseen, tammikuussa kohtausten hiomiseen ja esityksen harjoitteluun. Ensi-iltansa esitys sai tammikuun lopussa 2008. Toinen harjoitusjakso oli lyhyempi, koska monissa kohtauksista oli käsikirjoitus- ja improvisointyön jälkeen olemassa valmiina idea näyttelijäntyöllisestä toteutuksesta.

Työryhmä koostui Turun Ylioppilasteatterin jäsenistä, sekä ensikertalaisista että jo pidempään näytelleistä.

1. Aiheen ja työtavan valinta

Aihe: Tulevaisuus

Ohjaaja ehdotti teatterin hallitukselle tulevaisuus- aihetta, jota käsiteltäisiin työryhmälähtöisin keinoin:

Ihminen on ihminen sen tähden, että hän hahmottaa itselleen tulevaisuuden, ennakoi sitä, mitä tulee tapahtumaan ja tekee sitä varten suunnitelmia. Mielikuvat siitä, mitä meille tapahtuu viiden – kymmenen- kahdentuhannen vuoden kuluttua, kiinnostavat minua – niin yksilön, yhteisön kuin maailmankaikkeuden tasolla. Lisäksi tuntuu, että yksilön ja maailmankaikkeuden tulevaisuudenvisiot eivät kohtaa. Yksilötasolla odotamme perhettä, onnea ja täyttymystä, maapallon tasolla maailmanloppua ja ekokatastrofia. Kiinnostavaa on epävarmuus, joka elämäämme syntyy henkilökohtaisen utopian ja maailmanlaajuisen dystopian välisestä jännitteestä.

Työtavat: Työryhmäkäsikirjoitus.

Työskentelyn ensimmäisessä vaiheessa työryhmä lukee, kirjoittaa, improvisoi ja keskustelee niin omista kuin muidenkin tulevaisuudenvisioista. Materiaalin pohjalta hahmotetaan teokselle rakenne. Ohjaaja valitsee aiheen sekä kantaa viime käden vastuun käsikirjoituksen rakenteesta ja kohtauksista.

2. Tulevan työskentelyn hahmottaminen, toiveet ja pelot

Ensimmäisen työryhmätapaamisen aikana käytiin pitkä keskustelu yhteisestä aiheesta. Tapaamisen lopuksi kirjoitettiin tarralapuille omia toiveita, mielikuvia ja pelkoja tulevasta prosessista. Otsikot oli sijoitettu eri puolille tilaa, ja noin puolen tunnin ajan kukin sai käydä joka otsikon läpi ja kirjoittaa alle mieleen tulevia asioita. Otsikot olivat:

AIHE - TULEVAISUUS
YHTEISKUNNAN OSA-ALUEET vs AIHE
KOHTAUSIDEOITA
TYYLISTÄ
HARJOITUSPROSESSI
TÄRKEÄÄ

Tarralapuille kirjoitettujen vastausten ja ideoiden perusteella todettiin yhdessä mm. seuraavia asioita:

  • tulevaisuuteen liittyy toiveita, pelkoja ja epävarmuutta
  • mielikuvat vaihtelevat maailmanlopusta scififantasiaan
  • yksi voimakkaasti esille noussut osa-alue oli tekniikka ja sen vaikutus inhimilliseen elämään
  • kontrasti hiljaisuuden ja rauhan sekä kiireen ja sekavan hullunmyllyn välillä tuli myös esiin
  • työryhmälle oli tärkeää luoda kokonaisuutta yhdessä, voida luottaa ja päästä suoraan, intiimiin tekemiseen. Työtavoiksi toivottiin kontakti-improvisaatiota, kohtausimprovisaatiota ja yhteisiä päätöksiä.

3. Aiheeseen tutustuminen, nimi esitykselle

Yhteisten keskustelujen kautta aiheelle hahmotettiin erilaisia osa-alueita: mm. tulevaisuus ja seksi, tulevaisuus ja ympäristö, tulevaisuus ja onnellisuus. Osa-alueet jaettiin pienempien ryhmien kesken ja suunnattiin kirjastoon lukemaan ja poimimaan tietoa. Lisäksi katsottiin ilmastonmuutoksesta kertovia elokuvia ja kerättiin lehtileikkeitä, jotka käsittelivät tulevaisuutta. Ilmastonmuutoselokuvat vaikuttivat erityisesti rakenteensa puolesta - erityisesti amerikkalaisilla ilmastonmuutoselokuvilla tuntui olevan samantyyppinen rakenne (rankkojen faktojen vyöryttäminen => toivottomuus => toivon valaminen, muutos ei ole vielä liian myöhäinen). Lisäksi muutamista ihmisen muokkaamaa maisemaa käsittelevistä elokuvista saatiin perusideoita lavastukseen.

Lehtileikkeistä keskustellessa ryhmässä tuli esiin ajatus siitä, että nykyään yhä useampi uutinen kertoo siitä, miten enemmän ja enemmän aikaa ja rahaa kulutetaan siihen, että päästäisiin menneisyyteen. Tästä löytyi esitykselle nimi: Nostalgia. Samalla päätettiin tutustua tarkemmin Nostalgian käsitteeseen. Numerot 1.10 viittasivat esityksen kestoon - tässä vaiheessa päätettiin, että esitys olisi tunnin ja kymmenen minuuttia pitkä, ja että esityksen aikaa mitattaisiin kellolla, joka kulkisi kohti nollaa, esityksen päättymispistettä.

Materiaalin ja keskustelujen pohjalta kirjoitettiin seuraavia tekstejä:

  • pienet esseet omista aihealueista
  • kohtauksia tulevaisuudesta
  • lehtileikkeistä kerättiin tulevaisuuteen liittyviä pahaenteisiä lauseita
  • pienet tekstit omista unelmista (asetettiin ristiin lehtileiketekstien kanssa)
  • omat puheenvuorot liittyen siihen tunnesuhteeseen, jonka tulevaisuuden ajatteleminen herättää (syyllisyys, närkästyminen, suru jne). Nämä tekstit saattoivat lähteä liikkeelle keskustelussa, ja ohjaaja tai joku muu työryhmästä nosti puheenvuoron esiin ja totesi, että tuo pitää kirjoittaa, tuo on tärkeää.

Samaan aikaan keskustelu- lukemis- ja katsomistyöskentelyn kanssa aloitettiin improvisaatio- ja liikeharjoitukset. Niissä työskenneltiin seuraavien ideoiden kanssa:

  • luonnonkatastrofien liikkeeseen perustuvat kohtaukset (mm. Golfvirran pysähtyminen, metsäpalo, linnut öljyssä, Godzilla, hurrikaani)
  • miten unelman voisi esittää improvisaationa?
  • miten toisen auttamista ja tukemista voidaan esittää liikkeen kautta (kontakti-impro)

4. Erilaisia rakenteita

Keskusteltiin rakenteista ja kerättiin vaihtoehtoisia rakennemalleja esitykselle. Ehdotettuja rakenteita mm: rakastumisen rakenne, alku-keskikohta-loppu- rakenne, hitaan hiljenemisen rakenne, amerikkalaisten ilmastonmuutoselokuvien rakenne jne.

5. Kohtaukset valmistuvat

Kohtauksia ideoitiin sekä keskustelemalla, kirjoittamalla että improvisoimalla. Ohjaaja rajasi aiheet ja näkökulmat, ja tekstejä hiottiin pienryhmissä. Monologeja kokeiltiin myös yhdistäen taustalle aiemmin tuotettua liikemateriaalia. Unelma- ja dystopiatekstit työstettiin kohtaukseen rinnakkaisiksi monologeiksi. Tulevaisuuden eri aihealueista oli syntynyt erilaisia malli-ihmisiä ja - robotteja. Yhteisöllisyyden puutetta korvaamaan syntyi mummorobotti, seksitarpeisiin seksirobotti, ja itsetunto-ongelmiin heijastava pipo, joka heijasti kaikki negatiiviset tunteet pois, luoden ikionnellisen peili-ihmisen. Ihmiset ja robotit päätettiin esitellä Futuro-showssa.

6. Rakenteen valinta

Tässä vaiheessa käsikirjoittamista oli syntynyt kolmentyyppisiä kohtauksia: toisaalta liioiteltuun ja absurdiin Futuroshow-maailmaan kuuluvia kohtauksia, toisaalta esiintyjien omaan, suoraan puheeseen liittyviä kohtauksia ja kolmanneksi liikkeen ja musiikin avulla toteutettuja luonnonkatastrofeja ja muita kohtauksia. Sovittiin, että esitys on tulevaisuuden tv-show, jonka tauoilla väsyneet shown esiintyjät puhuvat omia kokemuksiaan. Tästä muodosta jouduttiin myöhemmin luopumaan, ja kohtaukset sidottiin toisiinsa aihelähtöisesti, ilman kuvitteellista kokonaistarinaa. Omat monologit, liikekohtaukset ja futuro-show toistuivat rakenteessa.

7. Suhde yleisöön

Muutama harjoituskerta keskityttiin esityksen yleisösuhteen määrittämiseen. Mietittiin katsomon paikkaa sekä sitä, miten esitys ottaa katsojat vastaan. Suunniteltiin erilaisia pelejä, joissa yleisö on yksi osallistuja. Näiden tapaamisten jälkeen esityksen lajiksi päätettiin lempeä interaktiivisuus: todettiin, että tulevaisuus on valintojen tulosta, joten yleisön valinnoille haluttiin antaa mahdollisuus. Samalla kuitenkin mietittiin monia keinoja, joiden avulla esitystilanne olisi yleisölle turvallinen, ja valintojen tekeminen pakotonta.

Esitykselle kehitettiin kaksi katsomistapaa, lempeä ja pirteä (osallistuva). Jokainen katsoja sai sisääntullessaan selviytymispakkauksen, joka sisälsi seuraavat asiat:

  • oma unelma kirjattuna rintapieleen (ei pakollinen - mahdollista laittaa myös väärinpäin)
  • katastrofimenu, josta saattoi valita, mitkä katastrofit tänä iltana valitaan
  • jäterahaa, joiden avulla tulevaisuuden roboteilta ja ihmisiltä saattoi ostaa heidän salaisuutensa

Esiintyjät ottivat yleisön vastaan aulassa, antoivat selviytymispakkaukset ja kertoivat, että osallistua voi mutta pakko ei ole.

8. Lopullinen rakenne ja harjoitukset

Lopullinen rakenne lyötiin lukkoon tarkastelemalla kohtauksia paperilapuilla ja siirtelemällä niitä yhdessä ryhmän kanssa. Ohjaajan sana oli tässä vaiheessa painavin: joitain kohtauksia hylättiin, joitain kasvatettiin. Tämän jälkeen vastuu kokonaisuuden tarkastelemisesta siirtyi ohjaajalle, ja esiintyjät keskittyivät ennenkaikkea näyttelemiseen ja muu työryhmä omiin osa-alueisiinsa.

Rakenne kulkee tulevaisuuden toiveista katastrofeihin, niistä koettuun syyllisyyteen ja maailmanloppuun. Työryhmä keskusteli paljon siitä, että vaikka esitys käsittelee vakavia aiheita, on toiveena huumoripitoinen, toivoa luova esitys. Tässä onnistuttiin - viimeisistä kohtauksista tehtiin puheeseen ja liikkeeseen perustuva, rauhallinen ja toiveikas maailmanloppu.

NOSTALGIA 1.10, lopullinen kohtausjärjestys

1. Yleisön vastaanottaminen, selviytymispakkaukset
2. Oma puheenvuoro I - Matrix- miksi joku haluaisi värikkäästä ja muovisesta maailmasta harmaaseen ja inhottavaan?
3. Oma puheenvuoro II - Nostalgia - käsite
4. Futuro-show I - tulevaisuuden ihmisten ja robottien muotinäytös
5. Tulevaisuus - yleisesittely. Siiri - asuminen, Eve - kaupunkikuva, Eerika - tunteet
6. Tilaa oma unelmasi - työryhmä improvisoi 2 yleisön unelmaa lavalla
7. Unelmat ja katastrofit- ristiinpuhe
8. Futuro-show II, miten onnistuu tanssi hengityssuojien kanssa
9. Jos minä eläisin kuten kasvi - ristiinpuhe
10. Katastrofimenu: yleisö valitsee 3 katastrofia menusta katseltavaksi
11. Puheenvuoro III - syyllisyys
12. Futuro-show III - syyllisyyden onnenpyörä
13. Puheenvuoro IV- maailmanloppu
14. Tule lähemmäs- mene kauemmas
15. Kello tulee nolla

Nostalgia-prosessissa käytettyjä tehtäviä

Esityksen kritiikki Turun Sanomissa


NYKYTEATTERI

Nykyteatteri on sateenvarjokäsite useille eri esityksille ja esitystyyleille. Nykyteatteri voi olla enemmänkin pyrkimys määritellä aina uudelleen, mitä teatteri on, kuin tietty teatterin ajanjakso tai tyylilaji.

Dramaturgian lehtori Juha-Pekka Hotisen mukaan nykyteatteria käsitteenä käytetään mm. seuraavissa yhteyksissä:

a) suhteessa muihin nykytaiteisiin. Nykytanssi, nykysirkus, nykytaide - taideliikkeet, jotka sijoittuvat -60-luvulle ja sen jälkeiselle ajalle.
b) nykyteatteri lajityyppinä - teatterimuodolle laaditut esteettiset ja teoreettiset rajat
c) nykyteatteri prosessina - sitoutuminen avant-gardeen, uusiutumiseen ja uudelleenajattelemiseen
d) nykyteatteri funktiona - nykyteatterin alla voidaan tehdä mitä tahansa, tärkeää on nimeäminen, kehys teokselle ja tekemiselle
e) nykyteatterin rajailmiöitä - lähentyminen kuvataiteeseen, esitystaide, performance ym.

Hotinen esittää myös, että jos nykyteatteri käsitetään lajityyppinä, on sillä olemassa kaanon. Tällöin nykyteatterin tunnusmerkkejä olisivat mm.

Tila

ei-tila, ei-paikka, ei-teatteri, löydetty tila, tila "sinänsä", paljastettuna (dekonstruktio), katsojan liikuttelu

Struktuuri

ei-tarina, ei-juoni, ei-tilanne, ei-teksti, fragmentit, (mimesis vai taide autonomiana), pelit, säännöstöt, koreografiat, "käyttäytymismuodot"

Henkilö

ei-psykologinen, ei-tavoitteellinen, ei-fiktiivinen, tyypittely, liike, oleminen

Muuta

videoprojisoinnit, rakenteiden paljastaminen, metarakenteet, klassikoiden uudellenluenta, arkipuvut, arkiliike, muut taidelajit, elämänalueet


Lähteet:
Juha-Pekka Hotisen luento nykyteatterista 30.9.08

Lisätietoa internetissä:
Hotinen - Numminen: Nykyteatteri, Teatterikorkeakoulu-lehti
Tuija Kokkosen haastattelu Kiasma-lehdessä 2003


Edellinen käsite Seuraava käsite

OHJAAJA

Ohjaaja on henkilö, joka kantaa vastuun esityksen taiteellisesta ja kerronnallisesta lopputuloksesta. Jos käsikirjotus on työryhmälle eräänlainen työpaperi, ohjaaja on se joka kertoo, miten paperia luetaan.

Usein ohjaaja työstää käsikirjoitusta yhteistyössä käsikirjoittajan kanssa yhteisen tarinan löytämiseksi. Monesti tarina elää vielä näyttämöllä tai leikkausvaiheessa, kunnes löytää lopullisen muotonsa. Vaikka teos rönsyilisikin, ohjaaja on vastuussa siitä, että se valmistuu ajallaan.

Ohjaaja työskentelee näyttelijöiden kanssa ja auttaa heitä työstämään roolihahmojaan. Ohjaajalla tulee olla näkemys siitä, mitä haluaa, jotta hän voi välittää sen myös työryhmälle. Esimerkiksi valaisija ja lavastaja toimivat yhteistyössä ohjaajan kanssa siten, että lopputuloksena on ohjaajan visiota vastaava valaistus ja lavastus.

Vaikka päätösvalta on viime kädessä ohjaajalla, hyvä ohjaaja antaa työryhmälleen vapauden toimia niin, että taiteellisesti vastuullisten henkilöiden osaaminen pääsee parhaimmilleen. Taiteellisesti vastuullisia työryhmän jäseniä ovat valaisijan ja lavastajan lisäksi mm. äänisuunnittelija, maskeeraaja ja pukusuunnittelija, elokuvatuotannossa myös kuvaaja. Elokuvatuotannossa ohjaaja tekee kuvausvaiheen päätyttyä tiivistä yhteistyötä leikkaajan, äänisuunnittelijan ja säveltäjän kanssa.


Lähteet:
Ohjaajan ammatikuva / SET
Ammattinetti: Ohjaaja


Edellinen käsite Seuraava käsite

OIDIPUS EKSPOSITIO

Kuningas Oidipus, kirjoittanut Sofokles, suom. Veijo Meri

OIDIPUS (tulee talostaan)
Oi lapseni, vesat Kadmoksen ikipuun,
miksi istutte nyt alttarin rapuilla
koristettuna lehvin, jotka turvaavat,
ja kaupunki on täynnä pyhää savua,
valitushuutoja, rukoilun hyminää?
Ei ole totta, että sanantuojat ja
muut hälyttivät. Tulin koska huolestuin,
kuuluisa Oidipus, kaikkien tuntema.
Toisten puolesta puhu sinä, vanha mies,
osaat sen tehdä. Mikä teidän toi tänne,
toivo vai pelko? Tahdon auttaa kaikessa,
myös teitä. Tunteeton olen, jos tämmöinen
näky ei pane minua teitä säälimään.

PAPPI
Oi, minun maani hallitsija, Oidipus,
on kaiken ikäisiä alttarillemme
kerääntynyt. EI näillä ole voimia
lentää kauaksi. Noita painaa taas vanhuus,
pappeja. Minä olen Zeuksen. Nuo ovat
nuorukaisia parhaita. Muut torilla
kyhjöttävät Pallaksen kaksoistemppelin
ja Ismenoksen ennustustuhka edessä.
Kuten itsekin huomaat, horjuu kaupunki,
niin ettei enää jaksa nostaa päätänsä
syvyyden verisistä hyökyaalloista.
Jyvän alkiot katoavat tähkistä
niin kuin naistemme ja karjamme kohduista
sikiöt. Tulta hengittävä jumala
ryntää nyt tänne. Osuu runtonhenkäys
kaupunkiin ja autioittaa Kadmoksen
palatsit. Rikastuu Hadeksen musta maa
valitushuudoista ja tuskan voihkeesta.
Emme me jumalolentona sinua
pidä, kun rukoilemme alttarillasi,
minä ja pojat. Paras olet miehistä
elämän ahdingossa ja jumalien
seurassa. Heti tultuasi Kadmokseen
vapautit meidät maksamasta veroa
julmalle Sfinksille. Ei kukaan neuvonut
ja opettanut. Teit sen jonkun jumalan
avulla, niin kerrotaan. Meitä opetit.
Nyt, Oidipuksen kaiken tajuava pää,
me kaikki täällä rukoilemme sinua:
Pelasta meidät, keksi apu, kuuntele
jumalan neuvoa tai meidän ihmisten.

…(Oidipuksen lähettämä Kreon saapuu, tuoden mukanaan ennustusta siitä, mikä kaupunkia vaivaa.)

OIDIPUS
Puhu kaikille! Täällä näiden takia
on omaa tuskaa raastavampi tuskani.

KREON
No, minä sanon saman minkä jumala.
Herramme Foibos käskee meitä jyrkästi
poistamaan tahran, joka meidät häpäisee,
maaperästä tulleen. Se täytyy sovittaa.

OIDIPUS
Sovittaa? Mikä? Kenen kumma kohtalo?

KREON
Tuon murhatun voivat sovittaa maanpako
tai murha. Veri kaupunkia vainoaa.

OIDIPUS
Millaisen miehen kohtaloa tarkoitti?

KREON
AIkoja sitten meillä oli maan päämies
Laios, ennen sinun tänne tuloa.

OIDIPUS
Hänestä olen kuullut, koskaan en nähnyt.

KREON
Nyt Foibos käskee kostaa hänen murhansa
työn tekijöille, keitä sitten olkoonkin.

OIDIPUS
Missä ne murhamiehet ovat? Vaikea
on löytää jäljet. Rikoksesta on aikaa.

KREON
Jumala sanoi: Tästä maasta. Jos etsit,
niin löydät. Jos et, rikos ei selviä.

OIDIPUS
Täälläkö talossaan vai maaseudulla
vai jossain ulkomailla Laios murhattiin?

KREON
Jumaliin lähti maitse, niin kuin hän sanoi.
Ei tullut kotiin, niin kuin lähti, takaisin.

OIDIPUS
Eikö yksikään matkatovereista tai
sanansaattaja tullut siitä kertomaan?

KREON
Kaikki kuolivat, paitsi yksi. Pelkäsi
ja juoksi pakoon. Muisti jotain nähneensä.

OIDIPUS
No? Yhdestä voi saada irti montakin
ja vähäänkin voi toivo kiinni tarttua.

KREON
Hän kertoi, että rosvojoukko hyökkäsi.
Ei yksi tehnyt murhaa. Monta tarvittiin.

OIDIPUS
Olisivatko rostvot uskaltaneet jos
eivät jotkut olisi heitä palkanneet?

KREON
Siltä se silloin näytti. Kukaan Laiosta,
jolla oli hätä, ei mennyt auttamaan.

OIDIPUS
Mikä esti toimimasta, kun tämä maa
vaipui alhoon eikä kyennyt kostamaan?

KREON
Vain Sfinksi, suuri arvuuttaja. Pakotti
katsomaan maahan, jalkoihin, ei pimentoon.

OIDIPUS
Valaisen alusta saakka sen pimennon.
On arvokasta, että Foibos ja sinä
häneen niin paljon huomiota suuntaatte.
Te saatte minut siihen liittoon yhtymään,
ja hyvityksen saa Foibos ja tämä maa.
En kaukaisille sukulaisilleni vaan
itselleni saan hyvittää sen hirmutyön.
On selvää, että hänen murhamiehensä
ojentaa kätensä myös kohti minua.
Kreonin kanssa sisälle.


MITEN PÄÄSEN NOPEASTI ALKUUN

Alkutoimet lyhyesti

1. Mieti, mitä ryhmäläisten tulee tietää, kun he tulevat ensimmäistä kertaa työryhmääsi. Kirjoita nämä asiat uutisiin. Uutisissa voivat olla esim.

  • tervetulotoivotukset
  • ryhmän aikatauluista - kauanko aiotaan kirjoittaa, kuinka usein tehtäviä on
  • puhelinnumeroita, sähköpostiosoitteita
  • mahdollisia muita tiedotusasioita

2. Valmistele ensimmäiset tehtävät tehtäväpöydällä. Ensimmäisessä vaiheessa tehtävien kannattaa olla tutustumiseen liittyviä tai vain innostavia. Sopiva tehtävien määrä kerralla on yleensä 1-2, max 3 tehtävää. Mieti, mikä on ryhmällesi selkeää ja innostavaa.

3.Kutsu ryhmäläiset mukaan "työryhmä"- näkymässä.

Jatkoa seuraa

1. Voit käyttää oppimateriaalia hyväksesi linkittämällä käsitteitä tai muuta materiaalia tehtävänantoihisi.

2. Vinkkejä prosessin suunnitteluun löydät vetäjälle- osiosta.

3. Kun tekstejä on tarpeeksi, voit vapauttaa rakenne-ehdotusten teon (kaikki tekstit- näkymässä). Näin ryhmäläiset voivat tehdä ehdotuksia siitä, millainen kokonaisuus teksteistä voi syntyä. Jos ryhmässäsi on paljon jäseniä, voit pyytää heitä siirtämään tärkeiksi kokemiaan tekstejä tärkeät- kansioon ja tehdä rakenne-ehdotuksen valittujen tekstien pohjalta.

4. Valitkaa ehdotuksista yksi ja muokatkaa ja kommentoikaa sitä käsikirjoitusversio- näkymässä.

5. Kun käsikirjoitus on valmis, tulostakaa se.


OLSSONIN RAKENNEKAAVIO

Ruotsalainen Ola Olsson loi oman rakennekaavionsa, joka pohjautuu Freytagin kaavaan. Elokuvadramaturgina Olssonin päämielenkiinto koski elokuvaa, joten kaava liittyy klassisen elokuvan rakenteeseen. Se on kuitenkin lähellä kolmen näytöksen mallia ja klassisen draaman rakennetta, ja sovellettavissa joihinkin teatteriesityksiin.

1. Alkusysäys
Herätetään katsojan mielenkiinto, avataan perusristiriitaa

2. Esittely
Annetaan perustiedot: kuka, mitä, missä, milloin

3. Syventäminen
Pyritään saamaan katsoja mukaan: samaistumaan päähenkilöön tai tilanteeseen

4. Kiihdytys (ristiriitojen kärjistyminen)
Tapahtumat lähtevät käyntiin, ristiriidat kärjistyvät, vedot ja vastavedot seuraavat toisiaan. Tapahtumien käännekohta - huippukohta.

5. Ratkaisu
Ristiriita ratkeaa

6. Häivytys
Katsojat rauhoitetaan, tunnekuohu laantuu

Isän nimeen -elokuva kertoo Guildfordin pommi-iskusta syytettyjen ja syyttömänä vankilaan tuomittujen irlantilaisten tarinan. Elokuvan voi jakaa olssonilaisittain kuuteen näytökseen.

1. Alkusysäys
- Kaksi pariskuntaa astuu pubiin, joka räjähtää saman tien.

2. Esittely
- Päähenkilö Gerry on kattopeltiä varasteleva pikkurikollinen.

3. Syventäminen
- IRA uhkaa Gerryn henkeä, joten hän lähtee Lontooseen, mutta hänet pidätetään pommi-iskuista.

4. Kiihdytys
- Kiihdytys 1:
Gerry uskoo, että oikeus tulee pitämään syytettä naurettavana, mutta hän saa elinkautisen.
- Kiihdytys 2: Gerry uskoo, että brittejä vastaan täytyy taistella väkivallalla, mutta ymmärtää lopulta, ettei se ole oikea tapa.
- Kiihdytys 3: Gerry haluaa auttaa isäänsä kirjekampanjassa ja se johtaa tarinan huippukohtaan, joka on uusi oikeudenkäynti.

5. Ratkaisu
- Gerry vapautetaan.

6. Häivytys
- Gerry vannoo tv-kameroille jatkavansa taistelua, kunnes hänen isänsäkin nimi puhdistetaan.


Katso myös:
aristotelinen dramaturgia, Freytagin pyramidi

Lähteet ja lainaus:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 388

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto: Olssonin rakennekaavio


Edellinen käsite Seuraava käsite

OSALLISTAVA TEATTERI

Perinteisessä teatterissa esitys on suunniteltu ja harjoiteltu etukäteen teatterin ammatti- tai harrastajaryhmän toimesta. Yleisö tulee katsomaan sen, kiittää esityksen jälkeen aplodeilla ja poistuu.

Osallistavassa teatterissa yleisön ja tekijöiden välinen suhde on hämärämpi - tavalla tai toisella yleisö osallistuu esityksen syntymiseen ja toteutumiseen näyttämöllä. Pieta Koskenniemi jakaa osallistavan teatterin kolmeen ryhmään:

  • kasvatuksellinen teatteri/draama

Kasvatuksellista draamaa ovat erilaisissa oppimisympäristöissä toteutetut esitysprosessit - esimerkiksi luokkaympäristössä toteutettu draamaprosessi tähtitieteestä. Draaman keinoin eläydytään Kopernikuksen maailmaan ja löytöihin, löydetään itse ja saadaan kirje inkvisitiolta.

  • yhteisöllinen teatteri/draama

Nimitystä voidaan käyttää esityksistä, jotka pyrkivät toimimaan kollektiivisen keskustelun välineenä enemmän kuin taiteellisena lopputuloksena. Esimerkkinä voidaan pitää Augusto Boalin työtapoja, joissa yhteisön aiheista nostetaan ja haarukoidaan teatterin keinoin esiin ongelmakohtia, joita yhteisö voi esityksessä käsitellä esim. pysäyttämällä esityksen kulun ja ehdottamalla toista toimintapaa.

  • terapeuttinen teatteri/draama

Terapeuttinen draama käsittelee ihmisten ja yhteisöjen ongelmia, ikäänkuin ne olisivat näytelmää, jota voidaan uudelleenesittää ja korjata.


Katso myös:
devising, soveltava teatteri, yhteisöteatteri

Lähteet:
Koskenniemi 2007, Osallistava teatteri, devising ja muita merkillisyyksiä s. 11
Ventola- Renlund 2005, Draamaa ja teatteria yhteisöissä s. 12

Lisätietoa internetissä:
Elina Rainion ja Pekka Korhosen artikkeli prosessidraamasta
Kai Lehikoisen blogi - esimerkkejä osallistavasta teatterista


Edellinen käsite Seuraava käsite

PÄÄLAUSE

Päälause eli premissi tarkoittaa teoksen keskeisen sisällön tiivistämistä yhteen lauseeseen. Päälauseen voidaan sanoa olevan se, mitä tekijä toivoo katsojan ajattelevan esityksen nähtyään. Kyse on siitä, mitä haluamme teoksella sanoa. Kyseessä on väite, jonka näytelmä tai ohjelma pyrkii välittämään.

Päälauseita voi yhdellä teoksella olla vain yksi ja siinä on pysyttävä. Kaikki mikä ei tue päälausetta tulee karsia teoksesta pois. Päälauseen ei tarvitse olla tosi, kyse on teoksen rakenteesta, ei todellisuudesta. Premissi on tekijän moraalinen kannanotto, joten tekijällä tulisi olla siihen omakohtainen suhde.

Päähenkilön, tarinan käynnistävä tapahtuman ja tarinan lopputuloksen tulisi kaikkien sisältyä päälauseeseen. Päälause pitää draaman liikkeessä. Henkilö haluaa jotakin mutta jokin estää häntä saavuttamasta tavoitetta. Tällä matkalla päähenkilö muuttuu jollakin tavalla. Päälauseessa on hyvä olla kaksi napaa syy-seuraussuhteen tapaan, jotakin tapahtuu ja se johtaa johonkin. Näin päälauseesta voi johtaa perusristiriidan, rakenteen ja myös henkilöhahmot. Päälause on kannanotto teoksen perusristiriitaan.

Esimerkkejä päälauseista:
Macbeth: ”Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon.”
Othello: ”Mustasukkaisuus tappaa rakkauden.”
Tartuffe: ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, lankeaa siihen itse.”
Seitsemän samuraita: ”Solidaarinen taistelu sortoa vastaan johtaa voittoon.”

Premissin lisäksi päälausetta käytetään usein synonyyminä väitteelle tai loglinelle, mutta käsitteillä on kuitenkin eriäväisyyksiä. Lajos Egrin esittelee premissin teoksessaan The Art of Dramatic Writing. Egriläinen premissi ilmoittaa abstraktit, kehittyvät teemat, kuten esimerkiksi toivon ja rakkauden Romeossa ja Juliassa, jossa ”suuri rakkaus uhmaa jopa kuolemaa”.

Ruotsalaiselle dramaturgille Ola Olssonille päälause on pääväite, joka ilmaisee sanomaa muodossa: ”jos x, niin y”. Esimerkiksi Romeon ja Julian pääväite olisi ”jos rakastat vihollistasi, niin kuolet”. Toisin premissi niin logline kertoo tarinan melko konkreettisesti: ”Keskiajan Italiassa nuori mies rakastuu vihollissuvun tyttäreen ja sukujen välinen vihanpito johtaa rakastavaisten ennen aikaiseen kuolemaan”.


Katso myös:
sanoma, logline

Lähteet:
Aaltonen 2002, Käsikirjoittajan työkalut, s.37-39.
Egri, Lajos 1946, The Art of Dramatic Writing, s. 1-30.
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 173, 379.

Lisätietoa internetissä:
Jouko Aaltosen artikkeli sisällöstä ja muodosta
Lue Lajos Egrin luku premissistä
Lue nettiartikkeli premissistä


Edellinen käsite Seuraava käsite

PÄÄLAUSE

Päälause eli premissi tarkoittaa teoksen keskeisen sisällön tiivistämistä yhteen lauseeseen. Päälauseen voidaan sanoa olevan se, mitä tekijä toivoo katsojan ajattelevan esityksen nähtyään. Kyse on siitä, mitä haluamme teoksella sanoa. Kyseessä on väite, jonka näytelmä tai ohjelma pyrkii välittämään.

Päälauseita voi yhdellä teoksella olla vain yksi ja siinä on pysyttävä. Kaikki mikä ei tue päälausetta tulee karsia teoksesta pois. Päälauseen ei tarvitse olla tosi, kyse on teoksen rakenteesta, ei todellisuudesta. Premissi on tekijän moraalinen kannanotto, joten tekijällä tulisi olla siihen omakohtainen suhde.

Päähenkilön, tarinan käynnistävä tapahtuman ja tarinan lopputuloksen tulisi kaikkien sisältyä päälauseeseen. Päälause pitää draaman liikkeessä. Henkilö haluaa jotakin mutta jokin estää häntä saavuttamasta tavoitetta. Tällä matkalla päähenkilö muuttuu jollakin tavalla. Päälauseessa on hyvä olla kaksi napaa syy-seuraussuhteen tapaan, jotakin tapahtuu ja se johtaa johonkin. Näin päälauseesta voi johtaa perusristiriidan, rakenteen ja myös henkilöhahmot. Päälause on kannanotto teoksen perusristiriitaan.

Esimerkkejä päälauseista:
Macbeth: ”Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon.”
Othello: ”Mustasukkaisuus tappaa rakkauden.”
Tartuffe: ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, lankeaa siihen itse.”
Seitsemän samuraita: ”Solidaarinen taistelu sortoa vastaan johtaa voittoon.”


Katso myös:
sanoma

Lähteet:
Aaltonen 2002, Käsikirjoittajan työkalut, s.37-39.
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 173, 379.

Lisätietoa internetissä:
Jouko Aaltosen artikkeli sisällöstä ja muodosta.

Tähän voit kirjoittaa kommentteja käsitteen avaukseen. Mitä puuttuu? Mikä jäi epäselväksi? Oppimateriaali muokkautuu edelleen vuonna 2010.

Add a New Comment
or Sign in as Wikidot user
(will not be published)
- +

PALAUTE

Miten palautetta annetaan?

On ryhmiä, joissa jokainen kirjoittaja toteaa toisen tekstistä: "ihan kiva". Toisaalta on ryhmiä, joissa muiden tekstejä tuskin luetaan, koska ensisijaisesti kirjoittajia kiinnostavat omat tekstit. On myös niitä ryhmiä, joissa kirjoittajat kerta toisensa jälkeen torjuvat palautteen, sanovat tietävänsä ongelman tai että tarkoitus olikin aivan eri.

Kysymys kuuluukin siis:

Miten palautetta annetaan - ja vastaanotetaan?

Ajatuksia palautteenannosta:

  • palautteen päämääränä on antaa kirjoittajalle tietoa siitä, millaisia asioita muut tekstistä lukevat. Jokaiseen tekstiin liittyy niin positiivisia löytöjä kuin rakentavan kritiikin paikkoja. Pyri siis sanomaan molemmat puolet: mikä toimi, mikä ei.
  • kritiikin rakennetta voi pitää myös palatteenannon rakenteena. Kritiikin kolme peruspilaria ovat:

kuvailu

Kuvaile siis ensin, mitä luit. Keitä ovat henkilöt, mitä tekstissä tapahtuu, mikä nousi merkittäväksi. Millainen rakenne tekstissä on? Millaista kieltä? Jo tämä on tärkeää tietoa kirjoittajalle. Myös lukijan on tärkeää koota tekstistä käsiinsä faktat, se, mikä todella pitää tekstin mukaan paikkansa. Yksittäisen tekstin kohdalla ei välttämättä ole mahdollista sijoittaa tekstiä johonkin genreen tai tyylilajiin, mutta kun kyseessä on esimerkiksi käsikirjoitusversio, on tärkeää tunnistaa tekstin sisäiset lait. Onko tämä juoninäytelmä vai enemmänkin kompositio? Kompositiosta on turha etsiä juonta, ja juoninäytelmästä saattaa olla vaikeampi löytää itsenään esiintyviä näyttelijöitä tai fragmentaarisia kohtauksia.

tulkinta

Onko tekstillä sanoma tai väite (aina näin ei välttämättä ole)? Mihin rakenteella, kielellä ja merkityksillä pyritään? Millainen olo sinulle jää tekstistä? Mikä jäi kiinnostamaan?

arvottaminen

Palautteenannossa arvottaminen ei tarkoita tekstin kokonaisarvon punnitsemista. Sen sijaan palautteessa voidaan pyrkiä löytämään osa-alueita jotka toimivat ja osa-alueita, jotka tuntuivat kömpelöiltä. Perustele väitteesi: miksi ajattelet, että rakenne toimii/ ei toimi? Miksi ajattelet, että teksti on uskottava / epäuskottava? Mikä tietyn roolihenkilön repliikeissä tuntuu elävältä / teennäiseltä? Käytä apunasi esimerkkejä tekstistä, niiden avulla pystyt ehkä valottamaan mitä tarkoitat.

Ajatuksia palautteen vastaanottamisesta:

  • jokainen palautteenantaja on subjektiivinen lukija, ja antaa palautetta omasta historiasta ja mieltymyksestään käsin. Tämä on hyvä muistaa sekä suitsutusta että murskausta kuunnellessa. Vain sinä tiedät, mihin tekstisi pyrkii - ja tätä omaa pyrkimystä vasten on palautetta hyvä kuunnella.
  • pulinat pois - kirjoita muistiin kaikki sanottu. Se ei tarkoita, että olisit samaa mieltä. Jälkikäteen voit pohtia, ketä uskot, ketä et, ja mikä tuntuu palautteessa tärkeältä. Puolustellessa ja tekstiä selittäessä menetät kuitenkin sen, mikä tekstipalautteessa on arvokasta: kertomuksen lukukokemuksesta.
  • älä muuta tekstiä suoraan palautteen pohjalta, vaan odottele vähän aikaa, anna palautteen vajota ja katso sitten mitä teet. Ole uskollinen omille päämäärillesi.


Lisätietoa internetissä:
Ohjeita palautteenannosta oppilaalle


Edellinen käsite Seuraava käsite

PARENTEESI

Näytelmän teksti koostuu repliikeistä ja parenteesista. Repliikillä tarkoitetaan sitä, minkä näytelmähenkilöt sanovat ääneen, parenteeseilla taas kaikkea muuta, minkä näytelmäkirjailija on halunnut tekstiin kirjoittaa. Parenteesissa saattaa lukea esim. henkilöiden toimintoja (Hamlet tulee.) tai näyttämötilan kuvauksia: Huone, jota vanhasta tavasta yhä vielä kutsutaan lastenkamariksi. Yksi ovi vie Anjan huoneeseen. Aamuhämärä, pian nousee aurinko. On toukokuu, kirsikkapuut kukkivat, mutta ulkona on kylmä, aamuhalla.

Edellisellä parenteesilla aloittaa Anton Tsehov näytelmänsä Kirsikkapuisto. Parenteesista voidaan lukea monia asioita: on huone, jossa on joskus ollut lapsia, mutta ei ole enää. Ollaan siis talossa, jossa on asuttu pitkään. On kevät, kirsikkapuut kukkivat, mutta silti on kylmä.

Parenteesit tunnistaa usein siitä, että ne on kirjoitettu kursiivilla tai ne ovat (suluissa).

Aloittavat kirjoittajat kysyvät usein, miten tarkkaan parenteesit kannattaa kirjoittaa. Ehdotonta sääntöä ei ole -esimerkiksi Beckettin jotkut näytelmät koostuvat ensisijaisesti parenteeseista, jotka ovat hyvinkin tarkkoja. Toiset näytelmäkirjailijat eivät käytä parenteeseja ollenkaan, ja esimerkiksi Shakespearelta löytyy usein vain merkintöjä siitä, kuka roolihenkilöistä poistuu tai tulee paikalle.

Yksi hyvä keino pohtia parenteesien määtää ja tarpeellisuutta on miettiä, kuinka tärkeää tietty tieto on lukijalle / näytelmän ohjaajalle: yleensä ei ole väliä, käveleekö vai istuuko Liisa puhuessaan, tai kääntyykö hän kävellessään oikealle vai vasemmalle. Olennaisempia ovat usein tilanteen jännite ja alateksti, eli mitä kirjoittaja on tekstiin virittänyt repliikkien alle. Beckett kuitenkin käyttää parenteeseja kertomaan ihmisten toiminnasta, sen toistosta - hänen tekstinsä lähenevätkin toisinaan tekstin muodossa esitettyä koreografiaa.


Esimerkkejä parenteeseista:
Aina joku eksyy
Kohti kylmempää

Katso myös:
alateksti, jännite, monologi, polylogi, repliikki

Lähteet/lisätietoa internetissä:
Junkkaala-Rasila: Ohjeita näytelmän lukemiseen s.6


Edellinen käsite Seuraava käsite

PELIRAKENNE


Katso myös:
nykyteateatteri, fragmenttidramaturgia

Lähteet ja lainaus:

Lisätietoa internetissä:

Jatkolukemista:


PERFORMANSSI

Performanssin juuret ovat Suomessa pitkälti kuvataiteiden puolella: kuvataiteilijat ovat toteuttaneet performansseja ja happeningeja. Performanssi muistuttaa teatteriesitystä siinä, että teoksessa on toimivia ihmisiä, joita usein voi nimittää esiintyjiksi. Esiintymisen ja katsomisen tapa ovat kuitenkin hyvin erilaisia: performanssia seuratessa kannattaa luopua totutuista esitykselle asetetuista oletuksista. Performanssi haastaa teatterin perusoletukset monessa kohtaa:

  • fiktiivinen maailma

Teatterissa usein oletetaan, että on olemassa fiktiivinen maailma, josta kerrotaan. Henkilöt, jotka esiintyvät, teeskentelevät, etteivät olekaan Liisa ja Matti, vaan Romeo ja Julia. Performanssissa henkilöt eivät pyri luomaan fiktiota, vaan tilanne on se mikä on: hetki galleriassa, kadulla tai klubitilassa. Läsnä ovat Liisa ja Matti, jotka toimivat, tekevät erilaisia tekoja. Fiktiivisen maailman sijaan katsoja voi seurata esiintyjän tekoja, tilaan muodostuvia kuvia, symboleja ja metaforia, sekä niitä ajatuksia, joita tilassa oleminen katsojassa herättää.

  • aikakäsitys

Useat teatterin peruskäsitteistä - jännite, käänne, draamallinen tilanne - tähtäävät siihen, että esitys jaksaa kantaa yleisöä, pitää heitä paikoillaan 2 tuntia katsomassa näytelmää. Esitys on ajallisen keston taidetta. Performansseja taas on erilaisia - jokin kestää kaksi päivää, eikä tarkoitus ole, että yleisö (tai ainakaan kaikki yleisön jäsenet) seuraisivat teosta koko ajan. Mielenkiintoista voi olla, että katsoja käy katsomassa toiminnan etenemistä silloin tällöin, tai istahtaa teoksen ääreen tunniksi oleilemaan - olettamatta, että kyseisen tunnin aikana välttämättä tapahtuisi käänteitä tai kliimaksia. Jotkut performanssit saattavat taas kestoltaan olla enemmän teatteriesitysten tyyppisiä: selkeästi rajattuja ja tiiviitä.

  • yleisösuhde

Useimmiten teatteriesityksissä on valmisteltu yleisölle tuttu paikka: pimeässä sijaitseva katsomo. Tähän liittyy nk. neljännen seinän illuusio, esiintyjät näyttelevät ikäänkuin yleisöä ei olisi. Performanssissa yleisösuhde mietitään erikseen jokaisen teoksen kohdalla: toisinaan yleisö saattaa olla erittäin tärkeä osa (kuten teoksessa, jossa esiintyjä nousi korkealle jalustalle, pyysi yleisöä tulemaan aivan liki, sitoi silmänsä ja heittäytyi yleisön varaan), toisinaan ohikulkijoita (kuten katutilassa), toisinaan taas esitystilan reunoilla, ilman tuoleja istuvia katsojia.

Viime vuosikymmeninä suomalainen nykyteatteri on ottanut vaikutteita performanssin puolelta. Kysymykset esityksen suhteesta todellisuuteen, aikaan ja yleisöön ovat keskeisiä nykyteatterin problematiikassa. Turun Taideakatemian Crossing Borders in Performance Arts- koulutusohjelma sekä Teatterikorkeakoulun Esitystaiteen koulutusohjelma ovat tuoneet performanssin kentälle joukon toimijoita, jotka ammentavat myös teatterin traditioista.


Katso myös:
nykyteatteri

Lähteet:
Carlson 2006, Esitys ja performanssi

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Porilaisen visuaalisten taiteilijoiden TEHDAS ry:n sivut - tietoa performanssitapahtumista ja performanssin määrittelyä.
Presentaatio - performanssin ja esitystaiteen tiedotuskeskus


Edellinen käsite Seuraava käsite

PERIPETEIA

Peripeteia (toisinaan suomeksi kirjoitettu muotoon peripetia) on Aristoteleen käsite, jolla hän kuvasi tragedian toiminnan suunnan kääntymistä vastakkaiseksi. Tämän suunnan muutoksen oli johduttava juonen rakenteesta, eli tapahduttava niin, että se on joko välttämätön tai todennäköinen seuraus siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Aristoteles siis painotti syy-seuraussuhdetta juonen rakentamisessa.

Oidipuksen saadessa tietää, että hän on syyllinen ruttoon, koska on tappanut isänsä ja nainut äitinsä, ei hän enää etsi ratkaisua alun kysymykseen (Miksi Thebaa vaivaa rutto?). Näytelmän suunta muuttuu, eikä paluuta entiseen ole. Peripeteia on siis näytelmän huippukohta, klassisen draaman rakenteessa se piste, jossa nouseva viiva taittuu laskevaksi.


Katso myös:
anagnorisis, katharsis, käänne

Lähteet ja lainaus:
Aristoteles 1967, Runousoppi s. 33, 35, 36

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto: Peripeteia/käännekohta


Edellinen käsite Seuraava käsite

POLYLOGI

Polylogin käsitettä voidaan käyttää kahdessa eri tarkoituksessa:

1) Ensimmäinen käyttötarkoitus hahmottuu suhteessa dialogiin ja monologiin - polylogi on ei yhden eikä kahden ihmisen, vaan usean välinen vuoropuhelu.

2) Toisessa käyttötarkoituksessa polylogi tarkoittaa monologin muotoon kirjoitettua tekstiä, jonka sisällä erottuu monta puhuvaa subjektia. (Esim. Heiner Mullerin näytelmissä).

Erottelun on tehnyt Juha-Pekka Hotinen artikkelissaan Draaman analyysistä ihmettelevään ja performatiiviseen lukemiseen - pari skeemaa uudesta dramaturgiasta. Hotinen pitää jälkimmäistä käyttötapaa merkittävämpänä, koska se tuo esiin uudenlaisen tavan ajatella draamallista puhetta. Hän toteaa myös, että tässä merkityksessä tulee esiin draamallisen tekniikan suhde aikakauden ajatteluun - kysymykseen hajoavasta subjektista.


Katso myös:
dialogi, monologi

Lähteet ja lainaus:
Hotinen teoksessa Reitala-Heinonen (toim.) 2001, Dramaturgioita s. 219


Edellinen käsite Seuraava käsite

PROTAGONISTI

Protagonisti on tarinan päähenkilö, se, jolle tapahtuu isoin muutos: sankaritar, joka oppii kuuntelemaan tunteitaan, konna, joka ymmärtää rakkauden tai koira, joka löytää kotiin. Protagonisti kokee myös tarinan isoimman konfliktin, ja hänen tekonsa vievät tarinaa eteenpäin. Protagonisteja voi olla useita, tai päähenkilönä voi olla joukko ihmisiä, esim. perheyhteisö tai kaveripiiri. Protagonisti voi toimia näkökulmahenkilönä tai kertojana, mutta aina näin ei ole.

Yleensä protagonisti kohtaa jossain vaiheessa tarinaa antagonistin, joka pyrkii estämään hänen toimintaansa. Sekä protagonisti että antagonisti- käsitteet juontuvat antiikin kreikasta, jossa protagonisti tarkoitti pääroolin esittäjää ja antagonisti vastustajaa tai kilpailijaa. Molemmat termit liittyvät juoni- ja tarinalähtöiseen dramaturgiaan, ja niitä käytetään erityisesti elokuvista puhuttaessa.


Katso myös:
antagonisti, henkilöhahmo, henkilöhahmon kaari

Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2007, Elokuvan runousoppia s. 365

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
YLE Pekko Pesosen blogi: Antagonisti on kuollut
-

Edellinen käsite Seuraava käsite

RAKENNE

Rakenne on osien suhde toisiinsa. Näytelmästä tai teatteritekstistä voidaan erotella useita samanaikaisia rakenteita esimerkiksi kohtausten, monologien ja dialogien tai tunneintensiteetin perusteella.


Esimerkki 1: laulun rakenne

A
A
B (kertosäkeistö)
A
B
B

Esimerkki 2: Punahilkka- esityksen rakenne

1. kohtaus - Punahilkka lähtee matkaan kotoa
2. kohtaus - Punahilkka iloitsee metsästä
3. kohtaus - Metsästäjä kuulee, että susi on päässyt vankilasta, lähtee metsään
4. kohtaus - Punahilkka tapaa suden
5. kohtaus - Metsästäjä tapaa mummon
6. kohtaus - Susi tulee mummon luo ja syö tämän
7. kohtaus - Punahilkka tulee mummon luo, susi syö hänet
8. kohtaus - Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki ja pelastaa mummon ja Punahilkan
9. kohtaus - Susi menee juomaan ja hukkuu

Tässä Punahilkka-rakenteessa sadusta poikkeavaa on metsästäjän ilmaantuminen tarinaan aiemmin kuin kohtauksessa 8. Toisaalta tällä esitellään metsästäjä aiemmin, mutta ehkä myös viedään pois jännitystä - tarinasta tulee metsästäjän ja suden kamppailu, jossa Punahilkka ja Mummo ovat apureita.

Esimerkki 3: Erään nykyteatteriesityksen rakenne

1. Miten maailma pelastui?(intro 1) - ääninauha
2. Bollywood (intro 2) - tanssi
3. Esittelyt - yleisö mukaan - puhe
4. Oma tarina 1 - kohtaus
5. Tarina pelastumisesta - tanssi
6. Tarina pelastumisesta - kohtaus
7. Oma tarina 2 - kohtaus
8. Tarina tuhoutumisesta - ääninauha
9. Tarina tuhoutumisesta - kohtaus
10. Oma tarina 3 - puhe
11. Viimeinen taistelu - tanssi
12. Niin paljon kuuluu rakkauteen - ääninauha + liike

Tässä rakenteessa pelataan toistolla ja eri rytmisillä kohtauksilla. Tarinat pelastumisesta ja tuhoutumisesta muodostavat rakenteen selkärangan, jota tanssi- ja ääninauhakohtaukset rytmittävät. Rakennetta on hankalampi lukea kuin Punahilkkaa, sillä sen sisältö ei ole etukäteen tuttu. Silti tästäkin on löydettävissä alku (1-3, introt ja esittely), keskikohta (4-10, tarinat) ja loppu (11-12, viimeinen taistelu ja niin paljon kuuluu rakkauteen).

Rakenne eli muoto ja sisältö ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa: se, miten kerrotaan luo myös sitä, mitä kerrotaan. Muodon ja sisällön suhde on erottamaton: jos kerrotaan sirpaleisesta nyky-yhteiskunnasta, voi siitä olla vaikea kertoa yhtenäisellä, yhden päähenkilön kronologisesti etenevällä tarinalla ilman, että aihe tuntuu pinnallisesti käsitellyltä. Esityksen uudet muodot kertovat siis myös muuttuvasta maailmasta: nykytaiteen rakenteet pyrkivät yleensä kertomaan jotain myös nyky-yhteiskunnan rytmeistä, rakenteista ja maailmankuvasta.

Esityksistä on analysoitu esiin monia erilaisia rakennemalleja. Rakennemallit voivat kirjoittaessa olla tukena - ajatus siitä, millaista rakennetta ollaan tekemässä voi auttaa tekstin luomisessa samoin kuin rakennustelineet auttavat rakennuksen pystytyksessä. Tunnetuin on ehkä aristotelinen, juoneen perustuva rakenne. Toinen, paljon käytetty on aiheeseen perustuva rakenne. Erilaisia rakennemalleja löydät allaolevasta katso myös- listasta.

Käsikirjoittamisen voi aloittaa myös rakenteesta ja muodosta käsin. On mahdollista kirjoittaa kohtaus yhden talon jokaiseen huoneeseen, tai tietyn matkan varrelle. Yksinkertaistettuna työskentelytapa on tämä: valitaan tietty rakenne - talo, ruudukko, Afrikan tähti-peli, jonkin tarinan rakenne - ja sovitaan, että työskennellään tästä rakenteesta käsin. Vetäjä saattaa vaikkapa jakaa jokaiselle kirjoittajalle oman huoneen, johon kirjoittaa kohtaus tai tietyn aiheen ja mitan, johon kirjoitus saa liittyä tai määrätyn määrän a-kirjaimella alkavia sanoja, joita kirjoittajat saavat käyttää. Toinen mahdollisuus on, että ryhmä etenee yhtä matkaa kirjoittaen yhdessä rakenteen eri vaiheita (esimerkiksi tekstejä liittyen sankarin myyttisen matkan eri vaiheisiin).

Tämä tekstin tekemisen tapa voi olla vaihteleva ja inspiroiva, ja erityisesti tuoda esiin muodon ja sisällön suhdetta.


Tehtäviä liittyen rakenteeseen

Katso myös:
abstrakti rakenne, aristoteelinen dramaturgia, assosioiva rakenne, fragmenttidramaturgia, Freytagin kolmio, kehämäinen rakenne, Olssonin rakennekaavio, Syd Fieldin rakenne, Syd Fieldin rakenne, ensemble, episodi, episodirakenne, tie/talorakenne, sipulirakenne, juoni

Lähteet:
Reitala-Heinonen (toim.) 2001, Dramaturgioita s. 24-28, 217-218
Vacklin-Rosenvall-Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppi s. 80

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto / Rakenne


Edellinen käsite Seuraava käsite

RAKENNE

Rakenne on osien suhde toisiinsa. Näytelmästä tai teatteritekstistä voidaan erotella useita samanaikaisia rakenteita esimerkiksi kohtausten, monologien ja dialogien tai tunneintensiteetin perusteella.

Esimerkki 1: laulun rakenne

A
A
B (kertosäkeistö)
A
B
B

Esimerkki 2: Punahilkka- esityksen rakenne

1. kohtaus - Punahilkka lähtee matkaan kotoa
2. kohtaus - Punahilkka iloitsee metsästä
3. kohtaus - Metsästäjä kuulee, että susi on päässyt vankilasta, lähtee metsään
4. kohtaus - Punahilkka tapaa suden
5. kohtaus - Metsästäjä tapaa mummon
6. kohtaus - Susi tulee mummon luo ja syö tämän
7. kohtaus - Punahilkka tulee mummon luo, susi syö hänet
8. kohtaus - Metsästäjä leikkaa suden vatsan auki ja pelastaa mummon ja Punahilkan
9. kohtaus - Susi menee juomaan ja hukkuu

Tässä Punahilkka-rakenteessa sadusta poikkeavaa on metsästäjän ilmaantuminen tarinaan aiemmin kuin kohtauksessa 8. Toisaalta tällä esitellään metsästäjä aiemmin, mutta ehkä myös viedään pois jännitystä - tarinasta tulee metsästäjän ja suden kamppailu, jossa Punahilkka ja Mummo ovat apureita.

Esimerkki 3: Erään nykyteatteriesityksen rakenne

1. Miten maailma pelastui?(intro 1) - ääninauha
2. Bollywood (intro 2) - tanssi
3. Esittelyt - yleisö mukaan - puhe
4. Oma tarina 1- kohtaus
5. Tarina pelastumisesta - tanssi
6. Tarina pelastumisesta - kohtaus
7. Oma tarina 2 - kohtaus
8. Tarina tuhoutumisesta - ääninauha
9. Tarina tuhoutumisesta - kohtaus
10. Oma tarina 3 - puhe
11. Viimeinen taistelu - tanssi
12. Niin paljon kuuluu rakkauteen - ääninauha + liike

Rakenne eli muoto ja sisältö ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa: se, miten kerrotaan luo myös sitä, mitä kerrotaan. Muodon ja sisällön suhde on erottamaton: jos kerrotaan sirpaleisesta nyky-yhteiskunnasta, voi siitä olla vaikea kertoa yhtenäisellä, yhden päähenkilön kronologisesti etenevällä tarinalla ilman, että sirpaleisuus tuntuu päälleliimatulta. Esityksen uudet muodot kertovat siis myös muuttuvasta maailmasta: nykytaiteen rakenteet pyrkivät yleensä kertomaan jotain myös nyky-yhteiskunnan rytmeistä, rakenteista ja maailmankuvasta.

Esityksistä on analysoitu esiin monia erilaisia rakennemalleja. Rakennemallit voivat kirjoittaessa olla tukena - ajatus siitä, millaista rakennetta ollaan tekemässä voi auttaa tekstin luomisessa samoin kuin rakennustelineet auttavat rakennuksen pystytyksessä. Tunnetuin on ehkä aristotelinen, tarinaan perustuva rakenne. Toinen, paljon käytetty on aiheeseen perustuva rakenne. Erilaisia rakennemalleja löydät allaolevasta katso myös- listasta.

Tehtäviä liittyen rakenteeseen.


Katso myös:
abstrakti rakenne, aristoteelinen dramaturgia, peliin perustuva rakenne, tie/talorakenne, sipulirakenne,

Lähteet:
Reitala-Heinonen (toim.) 2001, Dramaturgioita s.

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto / Rakenne

Tähän voit kirjoittaa kommentteja käsitteen avaukseen. Mitä puuttuu? Mikä jäi epäselväksi? Oppimateriaali muokkautuu edelleen vuonna 2010.

Add a New Comment
or Sign in as Wikidot user
(will not be published)
- +

RAKENNETEHTÄVÄT

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

RAKENTEEN EROTTELUA | Rakennetehtävä 1

TARKASTELE RAKENNEKUVIA:
Tarkastele seuraavia rakennekuvia: Freytagin kolmio ja abstrakti rakenne. Valitse sitten jokin sinulle tuttu asia: esine, laulu, elokuva tms.. Erottele tämän asian rakenne ja kirjoita tekstiksi tai piirrä kuvaksi.

ESIMERKKI:
Työpöydän rakenne: neljä jalkaa, yksi levymäinen osa pitämässä jalkoja yhdessä. Levymäisen osan alla kaksi laatikkoa, jotka ovat täynnä pientä sälää.

Kotimatkan rakenne: puoli kilometriä kävellen, jutellen Annikan kanssa. Viisi kilometriä katsellen bussista ulos ikkunasta. Kaksisataa metriä hirveässä pissahädässä kotiovelle asti.

Erään pop-kappaleen rakenne: Intro, A-osa, B-osa, A-osa, B-osa, C-osa.

ESITYS TUTULLE RAKENTEELLE | Rakennetehtävä 2

KIRJOITA SUUNNITELMA ESITYKSEKSI:

Kirjoita erottelemasi rakenteen pohjalta suunnitelma esitykseksi. Mitä tapahtuisi iloisen, verkkaisen (puolen kilometrin matkan) aikana? Entä millainen olisi hiljainen keskikohta, jossa tapahtumat ja kuvat lipuvat ohi (5 km bussissa)? Ja entä millainen olisi nopeatempoinen, kiireinen loppu, joka päättyy vapauttavaan tunnelmaan ( kaksisataa metriä pissahädässä)?

ESIMERKKI:

TILA JA RAKENNE | Rakennetehtävä 3

MIETI ESITYKSELLE TILA:

Kerro, mihin tilaan sinusta olisi mielenkiintoista tehdä esitys ja miksi. Millaisen rakenteen tila voisi antaa käsikirjoitukselle?

ESIMERKKI:
- Tietyn matkan varrelle sijoittuva esitys
- Tiettyyn taloon sijoittuva esitys
- Nuorisotalon eri huoneisiin suunniteltu esitys.

RAKENNENOPPA | Rakennetehtävä 4

KUUSI TAPAHTUMAA:

Kirjoittakaa ryhmän kanssa listaksi 6 tapahtumaa, joiden haluatte olevan mukana esityksessä. Tehkää tapahtumista noppa, jota heitätte. Kirjoittakaa kohtaukset siinä järjestyksessä, kuin noppa määrää. Jotkut tapahtumat saattavat toistua – toistuvatko ne täsmälleen samanlaisina vai muuttuvatko toiston myötä?

ESIMERKKI:

SADUN MUOTTI | Rakennetehtävä 5

KIRJOITA LEMPISADUSTASI:

Valitse lempisatusi, ja kirjoita esiin sen rakenne - pitäen silmällä erityisesti niitä ominaisuuksia rakenteessa, jotka tekevät sadusta lempisatusi. Kirjoita sitten näiden osien päälle uusi juoni.

ESIMERKKI:
Esimerkiksi Lumikki: haave (lyyrinen), syntymä (kertova), karkotus (toiminnallinen), pelko metsässä (kauhukuvat), uusi koti (herttainen), arki (herttainen), kolme tappoyritystä (kasvava jännite), kuolema (kauhu), pelastus (lyyrinen).

PERECILÄISITTÄIN | Rakennetehtävä 5

YHTEISEN SÄÄNNÖN POHJALTA:

Ranskalainen kirjailija Georges Perec kirjoitti kokonaisen romaanin, jossa hän ei käyttänyt e- kirjainta, joka on ranskan kielen yleisin kirjain. Sopikaa ryhmän kanssa jokin yhteinen sääntö, jota noudattaen kirjoitatte kohtauksia: a:sta ö:hön, ilman adjektiiveja jne. Tai Greenawaylaisittäin - Peter Greenawayn käsikirjoituksessa Drowning by Numbers hukutetaan aviomiehiä ja lasketaan yhdestä sataan.

ESIMERKKI:


REPLIIKKI

Repliikki on se, mitä henkilöhahmo sanoo. Dialogi eli näytelmän vuoropuhelu muodostuu repliikeistä. Repliikkeihin ei kirjoiteta sitä, mitä hahmo ajattelee tai tekee puhuessaan, vaan ainoastaan ne sanat, jotka hänen halutaan sanovan ääneen. Repliikkien lisäksi näytelmätekstissä käytetään parenteeseja ilmaisemaan, mitä hahmot tekevät. Se, mitä hahmot todella ajattelevat, jää usein alatekstiin ja lukijan tai esimerkiksi ohjaajan ja näyttelijöiden esiintulkittavaksi.

Esimerkkinä Reko Lundanin näytelmässä Aina joku eksyy Ripan ja Hannan vuoropuhelu, jossa on 5 repliikkiä Ripalla ja 5 repliikkiä Hannalla. Tässä kohdin dialogia ei ole käytetty parenteeseja.

RIPA
Nyt on vuas menny.

HANNA
Ninks?

RIPA
Oleksä miettiny?

HANNA
Olen

RIPA
Haluuksä miettii viälä toisen vuoden?

HANNA
Vaikka.

RIPA
Lapsilla on ikävä sua.

HANNA
Mä teidän. Siks mä tulin.

RIPA
Että et mun takii?

HANNA
E.


Katso myös:
alateksti, dialogi, jännite, monologi, parenteesi, polylogi,


Edellinen käsite Seuraava käsite

RISTIRIITA

Ristiriita on draaman polttoainetta, peruslähtökohta, jonka ympärille tarina rakentuu. Päähenkilön pyrkimysten tiellä on antagonisti, vastustaja, jonka kanssa päähenkilön intressit ovat ristiriidassa. Antagonisti voi olla esimerkiksi henkilö tai luonnonvoima. Tämän ristiriidan ratkaisuyrityksistä syntyy tarina.

Ristiriita nostaa tarinan jännitettä ja synnyttää henkilöissä toimintaa. Toiminnan kasvaessa myös konflikti kiristyy, kunnes lopulta laukeaa – päähenkilön onneksi tai kärsimykseksi. Konflikti voi olla myös henkilön sisäinen ristiriita, jolloin suurin taistelu käydään hänen päänsä sisällä. Sisäistä ristiriitaa kirjoitetaan näkyviin henkilön toiminnan kautta, ks. tunteiden-kirjoittaminen.

Ristiriita pysyy kiinnostavana, kun sen osapuolet ovat riittävän tasaväkiset. Vastustajaansa nähden liian ylivoimainen sankari pitää harvoin katsojan mielenkiintoa yllä. Toisaalta ylivoimainen supersankari voi tuntua kiehtovalta hahmolta


Lähteet:
Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot. Vacklin, Rosenvall, Nikkinen, 2007.

Katso myös:
este, ongelma

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju: Ristiriita


Edellinen käsite (K) Seuraava käsite (K)
Edellinen käsite (R) Seuraava käsite (R)

ROMEO JA JULIA

Romeo ja Julia, kirjoittanut William Shakespeare, suom. Lauri Sipari

5. KOHTAUS

(Imettäjä lähestyy Julian vuodetta.)

IMETTÄJÄ
Emäntä! Herätys! Nukkuupa sikeästi.
Karitsa! pikkurouva! unikeko!
neiti! morsian! - Ei inahdakaan?
Hyvä, nukkukaakin koko rahalla -
ja viikon annos - sillä ensi yönä
kun kreivi panee parastaan
te ette nuku - Jessus mitä juttuja!
Kyllä nukkuukin! Ei auta,
täytyy herättää. Rouva rouva rouva!
Ylös, ylös, saatte kyytiä
jos kreivi löytää teidät sängystä!

(Avaa vuodeverhot.)

Mitä? Vaatteet päällä, ja nukahtanut uudestaan?
Nyt täytyy herätä. Rouva, rouva!
Voi voi voi! Apua, apua! Emäntä on kuollut!
Kirottu se päivä jona synnyin!
Heti tänne aqua-vitae! Herra! Rouva!

(Lady Capulet tulee.)

LADY CAPULET
Mitä tämä melu merkitsee?

IMETTÄJÄ
Voi kauheata päivää!

LADY CAPULET
Mikä hätänä?

IMETTÄJÄ
Katsokaa itse! Voi tätä päivää!

LADY CAPULET
Voi minua! Lapseni, ainut elämäni,
herää, katso äitiäsi, tai minä tahdon kuolla kanssasi!
Apua apua! Hakekaa apua!

(Capulet tulee.)

CAPULET
Julia, hitto soikoon - sulhanen on täällä jo!

IMETTÄJÄ
Hän on kuollut, poissa! Voi päiviäni, hän on kuollut!

CAPULET
Mitä, minä katson. Voi, hän on kylmä -
sydän ei lyö - jäsenet on jäykät.
Näiltä huulilta on henki
erkaantunut kauan sitten.
Tuoni kietoo hänet kuuraan
kuin keväthalla kedon kukkasen.

IMETTÄJÄ
Voi murheen päivää!

LADY CAPULET
Mikä tuskan hetki!

CAPULET
Kuolema, jos tahdoit panna minut
valittamaan, mykistitkin suuni.


RYHMÄN TOIMINNAN HAASTEITA JA RATKAISUEHDOTUKSIA

Tutkimuksen mukaan ryhmän yhteistoiminnallisen oppimisen tunnuspiirteitä ovat mm. :

  • ryhmän jäsenten positiivinen keskinäisriippuvuus
  • ryhmän jäsenten yksilöllinen vastuu
  • vuorovaikutteisuus ja sosiaalisten taitojen harjoitteleminen

Nämä tunnuspiirteet tulevat selkeinä ja tärkeinä näkyviin myös yhteisöllisessä kirjoittamisprosessissa. Parhaimmillaan käsikirjoitus on yhteisesti ryhmän varassa, niin, että jokainen siihen kirjoitettu teksti on uusi rakennusaine. (Kaikkia tekstejä ei lopullisessa käsikirjoituksessa käytetä, mutta ne kaikki ovat käsikirjoituksen maailman rakennusaineita.) Jokaisella kirjoittajalla on vastuu omasta kirjoituspanoksestaan, ja kokonaisuus syntyy yhteisen toiminnan, keskustelun ja ideoinnin kautta.

Ryhmä ei kuitenkaan itsestäänselvästi ole positiivisesti keskinäisriippuvainen, eikä vastuu välttämättä jakaudu. Keskustelu internetissä voi olla kynnys joillekin, ja myös oman keskustelukulttuurin luominen, kun toisen kasvoja ei näe, vaatii aikaa. Tälle sivulle on koottu muutamia ongelmatilanteita ja ratkaisuehdotuksia. Lisätietoa ryhmädynamiikasta ja ryhmän toiminnasta löytyy kirjalistasta.

Wilfred Bion on analysoinut ryhmien toimintaa, ja havainnut erilaisia toimintatapoja, jotka ovat tyypillisiä perustehtävästään (Noodissa kirjoittamisesta) toisaalle suuntautuneelle ryhmälle. Noodin kaltaisessa verkkotyöskentelyssä ryhmätyöskentelyyn tuovat omat haasteensa verkkoyhteisön ominaisuudet.

Riippuvuus
  • ryhmän jäsenet tukeutuvat voimakkaasti vetäjän asiantuntemukseen ja auktoriteettiin
  • ryhmän jäsenet tarvitsevat runsaasti tukea
  • voi sopia vetäjäjohtoiseen työskentelyyn, hankalampaa jos ryhmältä ja yksilöiltä kaivataan itsenäistä työskentelyä
  • verkkotyöskentelyssä ryhmän aktivoiminen on haastavaa, koska suoraa kontaktia ei ole
vinkkejä työskentelyyn
  • vetäjä voi sopia ryhmäläisten kanssa isommista vastuualueista ja omaehtoisesta työskentelystä
  • vetäjä voi pyytää ehdotuksia seuraaviin tehtäviin ryhmäläisiltä
  • vetäjä voi kysellä ehdotuksia siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä
  • vetäjä voi vapauttaa ideointia poistamalla sensuuria ja kontrollointia: ilmoittamalla, että tietyssä tehtävässä tai tietyllä viikolla ei ole tarkoituskaan toteuttaa "hyvää" tekstiä, vaan mahdollisimman huonoa, tai ideoida vapaasti ilman mitään ajatuksia siitä, mikä päätyy lopulliseen käsikirjoitukseen
Parinmuodostusryhmä
  • ryhmässä muodostuu pari, joka vaikuttaa voimakkaasti ryhmän vuorovaikutukseen
  • muut opiskelijat alkavat passivoitua
  • voi näkyä myös jonkun ryhmäläisen pyrkimyksenä liittoutua vetäjän kanssa
vinkkejä työskentelyyn
  • vetäjän kannattaa yrittää saada jokaisen ääni esiin. Keskustelujen sijaan voi käynnistää enemmänkin yksilöllistä kirjoittamista, jonka avulla ryhmän jäsenet pääsevät näkyviin. Vetäjä pystyy nostamaan uutisissa ja omilla kannanotoillaan eri näkökulmia esiin.
  • myös verkkotyöskentelyssä kannattaa tutustuttaa ryhmäläisiä keskenään erityisesti toisilleen tuntemattomiin. Kirjoitustehtäviä voidaan tehdä pareittain tai pienissä ryhmisssä - uudet ryhmät voivat luoda uudentyyppistä vastuunottoa.
Pakotaisteluryhmä
  • taistelu ilmenee aggressiona: ryhmä ilmaisee vastarintaa ja ehkä suuriakin tunteita
  • taistelu voi ilmetä vastustuksena esim. vetäjää, työskentelytapaa, kirjoittamista tai itseä kohtaan
  • ryhmä saattaa tyrmätä ja vastustaa toistensa ideoita niitä kuulematta
  • pakeneminen voi ilmetä esim. aiheen välttelynä tai työskentelyn lopettamisena
vinkkejä työskentelyyn
  • heti aluksi voidaan keskustella yhteisöllisen käsikirjoitusprosessin luonteesta eli antaa työtavalle nimi ja rajat. Kyseessä ei ole yksilön taideprojekti, vaan irti päästämisen, leikin ja vuorovaikutuksen prosessi. Yhteisöllisessä käsikirjoittamisessa on kyse siitä, että antaa itselleen luvan intoutua muiden ideoista ja teksteistä, ja vie käsikirjoitusta vähän kerrallaan johonkin suuntaan.
  • vetäjä voi tehdä ohjaustekoja, jotka pyrkivät vähentämään epävarmuutta, esimerkiksi aikojen, työtapojen ja päämäärän sopimista.
  • vetäjä voi myös jaksottaa aikataulua niin, että ryhmä ei heti alkuun koe liian suurta painetta lopullisesta teoksesta. Ideointi / leikkimisvaihe on usein hyvä sijoittaa alkuun - ryhmä ehtii tutustua, ideoida ja irrotella ennenkuin päätöksiä käsikirjoituksen sisällöstä ja rakenteesta pitää tehdä. Voidaan myös yhdessä sopia esim. viikko, jonka aikana kirjoittajat keskittyvät vain kirjoittamiseen ja kommentointiin, ja jättävät muut vastuut vetäjälle. Tällä tavoin saattaa syntyä kannustavampi, vähemmän paineinen ilmapiiri, joka on luovalle prosessille tärkeä.
  • ryhmän tyytymättömyyttä ja toiminnan parannusehdotuksia on hyvä kuunnella. Usein ryhmä tietää, mikä on hyvä seuraava askel, ja miten työskentelyä voisi parantaa. Tunteiden ilmaiseminen auttaa myös osallistujia saamaan toisiinsa suoremman vuorovaikutussuhteen.
Yhteisöllisen käsikirjoitusprosessin ongelmat

Vetäjän kannattaa käsitellä prosessissa kohdattavat ongelmat yhdessä ryhmän kanssa - kyse ei ole yksilöistä, vaan ryhmästä, ja yhdessä sopien ja ilmapiiriä ja toimintatapoja selkiyttäen ryhmä voi löytää yhteisen sävelen.

Yhteisöllisen käsikirjoittamisen perinne on Suomessa hyvin nuori ja tuntematon. Ajatus siitä, että taideteos on aina yksittäisen ihmisen luotsaama visio, istuu sitkeässä. Yhteisöllisen käsikirjoittamisen maailmankuva on kuitenkin toisenlainen: monien äänien yhtäaikaisuus, eri ihmisten taustat, osaaminen ja näkökulmat voivat tuottaa moniäänisen, juuri tekijäyhteisön omaan aikaan ja sanottavaan sitoutuvan teoksen. Ajatus siitä, että vain yhdenlainen maailmankuva / taidenäkemys on oikea ja kiinnostava ja muut naiveja / banaaleja / sekavia, tulee usein hankalissa ryhmäprosesseissa esiin. Tämän kannalta on hyvä, että toiminnan tavoitteet on sovittu yhdessä heti aluksi, ja niihin voidaan palata missä tahansa vaiheessa prosessia.

Kirjoittamisen tavoitteeksi harvemmin kannattaa ottaa "suuren käsikirjoituksen luomista". Prosessin kannalta mielekkäämpiä voivat olla:

  • kirjoittamisesta nauttiminen
  • toisiin kirjoittajiin tutustuminen ja heiltä oppiminen
  • leikki ja ilo
  • ryhmäläisille tärkeiden asioiden käsitteleminen

Tällöin lopputulos ei aiheuta niin paljon paineita - toisaalta tällöin täytyy myös olla valmis hyväksymään se teksti, jonka leikki ja ilo tuottavat. Onnistuneen yhteisöllisen käsikirjoitusprosessin ensimmäinen vaatimus on, että ryhmä löytää yhteisen liekin, jonkun asian, jonka puolesta he ovat valmiita innostumaan ja työskentelemään.


RYHMÄTYÖN PÄÄTTÄMINEN

Toinen ohjauksen kannalta erityisen vaativa vaihe on ryhmän lopettaminen. Lopettamisvaiheessa jäsenten tulee irtaantua ryhmästä, kyetä yhteisen kokemuksen jälkeen taas itsenäistymään ja hyödyntämään yksilöllisesti ryhmässä kokemaansa. Prosessin loppuvaiheen, kuten alkuvaiheenkin, tietoinen yhteinen toteaminen selkeyttää ryhmärajoja ja vapauttaa jäsenten energiaa muuhun käyttöön. Ryhmäilmiö, Jauhiainen ja Eskola 1993, s. 156

Ryhmän työskentelyn lopuksi kannattaa arvioida yhteistä prosessia ja katsoa taaksepäin. Myös heihein ja hyvästien sanominen on tärkeää.

1. Palaute ryhmälle ja vetäjälle

Miten meni? Minkä olisi voinut tehdä toisin? Mikä toimi hyvin?

2. Lopullinen käsikirjoitus kaikille ryhmän jäsenille

Mukaan kannattaa laittaa myös muistutus siitä, että tekstiä saa esittää vain ennalta sovituin tavoin - muihin esityksiin täytyy pyytää lupa kaikilta ryhmäläisiltä.

3. Erotehtävät

Hyviä tehtäviä ryhmän lopettamiseen löydät täältä.


TEHTÄVIÄ JOILLA RYHMÄ VOI ALOITTAA

Aluksi ryhmän kannattaa tutustua toisiinsa ja sopia yhteisiä pelisääntöjä. Katso myös ryhmäsopimukseen liittyviä tehtäviä. Vastaukset allaolevien tyyppisiin tehtäviin kannattaa Noodissa usein pyytää kirjoittamaan keskustelualueelle vetäjän avaamaan esittelyt- ketjuun, jotta vastausten lukeminen ja kommentointi yksinkertaistuu.

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

ESITTELYTEHTÄVÄ 1 | Tehtävä ryhmän jäsenten esittelyyn

TEHTÄVÄ
Esittele itsesi. Kerro, kuka olet ja miksi olet mukana ryhmässä. Kerro itsestäsi myös jokin yksityiskohta, jota monet eivät tiedä.

ESIMERKKI:
Olen Milja Saaristo, ja haluan saada kirjoitettua kokonaisen näytelmäkäsikirjoituksen. Ryhmässä olen mukana, koska ajattelin, että täältä saisin tsemppiä ja deadlineja, jotka usuttaisivat kirjoittamaan. Minulla on oikean jalan jalkapöydässä arpi, jonka sain sukellettuani järvessä johonkin terävään.

ESITTELYTEHTÄVÄ 2 | Tehtävä ryhmän jäsenten esittelyyn

TEHTÄVÄ
Kirjoita neljän virkkeen mittainen kuvaus huoneesta, jossa työskentelet.

ESIMERKKI:
Ikkunasta näkee verannalle, ja verannan ikkunasta ulos asti. Ulkona aurinko paistaa ylimaallisen kirkkaasti ja puut huojuvat tuulessa. Keltaista, punaista, vihreää, syksy. Pöytä, jonka ääressä kirjoitan on iso ja puinen.

ESITTELYTEHTÄVÄ 3 | Tehtävä ryhmän jäsenten esittelyyn

TEHTÄVÄ
Kirjoita viiden virkkeen mittainen kuvaus siitä, millainen kirjoittaja haluaisit olla.

ESIMERKKI:
Haluaisin että kirjoittaminen olisi iloista, että voisin koska tahansa tarttua kynään: bussissa, uimahallin kahvilassa, aamulla juuri herättyäni. Kirjoittaisin sen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu tärkeältä. Haluaisin oppia rakenteen tekoa niin, että saisin näistä yksittäisistä kirjoitelmista koottua kokonaisia kohtauksia.

ALOITUSTEHTÄVÄ 1 | Tehtävä kirjoitusprosessin suunnitteluun

TEHTÄVÄ
Innostaako edessä oleva kirjoitusprosessi? Kirjoita, mikä siinä innostaa. Entä huolestuttaako tai pelottaako? Kirjoita huolen tai pelon syyt.

ESIMERKKI:
Kirjoittaminen Noodilla tuntuu mukavalta, mutta huolestuttaa, miten onnistuu näin monen ihmisen työskentely yhdessä. Tyypit tuntuivat hauskoilta kun tavattiin, ja uskon, että kaikilta löytyy ideoita. Mutta entä jos ideat leviävät käsiin?

ALOITUSTEHTÄVÄ 2 | Tehtävä kirjoitusprosessin suunnitteluun

TEHTÄVÄ
Kirjoita, mitä haluaisit kokeilla kirjoittamalla. Haluaisitko kirjoittaa kolmelta yöllä? Haluaisitko kirjoittaa hyvän juonen? Haluaisitko olla lyyrinen tyyppi? Millaisia haaveita sinulla on kirjoittamiselle? Entä millaisen vaikutuksen haluaisit aikaansaada lukijassa?

ESIMERKKI:
Olen kiinnostunut erityisesti dialogin kirjoittamisesta. Haluaisin kokeilla kirjoittamista yhdessä jonkun muun kanssa niin, että toinen kirjoittaa yhden roolihenkilön sanat, toinen toisen. Haluaisin myös harjoitella rakenteen suunnittelua.

ESITTELYTEHTÄVÄ 4 | Tehtävä ryhmän tutustumiseen

TEHTÄVÄ
Linkitä kirjoituspöydälle 2 kuvaa - toinen, joka kertoo jotain siitä, kuka olet, ja toinen, joka kertoo siitä, millaisella mielellä lähdet mukaan tähän kirjoitusprosessiin. Kirjoita muutama lause, joilla kerrot siitä, miksi valitsit juuri kyseiset kuvat.

ESIMERKKI:
Valitsin Aku Ankan kuvan siksi, että olen yleensä se hauska tyyppi, joka viihdyttää muita. Tapanani on myös epäonnistua raskaasti. Milla Magian kuvan valitsin siksi, että haluaisin että pystymme taikomaan ihmeellisen näytelmän.


RYTMI

Rytmi tarkoittaa sitä, miten ja millaisin keinoin draama kulkee eteenpäin. Rytmi on jännitteen nousun ja laskun, jännityksen ja laukeamisen vaihtelua. Rytmiä synnyttävät vaihtelut toiminnan kiihdyttämisen ja hillitsemisen välillä, monologin, dialogin ja joukkokohtausten välillä tai kohtausten ajallisen keston välillä.

Rytmiä muodostavia elementtejä ovat myös toisto (teemojen, juonikuvioiden, tekstien) sekä erityyppisten (komediallisten ja traagisten) kohtausten lomittaminen, nk. comic relief. Rytmi on eräs niitä keinoja, joka pitää katsojan hereillä ja kiinnostuneena draaman kulusta. Tempo on yksi rytmiä luovista elementeistä.

Kirjoittaessa rytmi voi syntyy siten, että lyhyet ja pitkät kohtaukset vuorottelevat toisiaan. Mitä pidempi kohtaus on, niin sen tärkeämpi se yleensä on tarinan kannalta. Treatmenttiä kirjoittaessa voi rytmillä, kappaleiden pituuksilla, antaa kuvan valmiin draaman rytmistä.


Lähteet:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 27-28

Lisätietoa internetissä:
Multimediakäsikirjoitus / rytmi


Edellinen käsite Seuraava käsite

SANKARIN MYYTTINEN MATKA

Sankarin myyttinen matka on eräs tutuimpia rakenteita satujen ja elokuvan puolelta. Myytti sankarista, joka voittaa esteet, on kulttuurista toiseen toistuva monomyytti. Kirjallisessa materiaalissa sankarin matkaa on analysoinut mm. Vladimir Propp, joka tutki venäläisiä kansansatuja ja totesi, että samat juonikuviot toistuvat sadusta satuun.

Vuonna 1949 Proppin ajatuksia kehitellyt amerikkalainen antropologi Joseph Campbell julkaisi kirjansa Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, suom. 1992.) Hän löysi kertomuksen myyttisestä sankarista kaikkialta maailman primitiivisistä kulttuureista. Käsikirjoituskonsulttina toiminut Christopher Vogler hoksasi vuonna 1992, että lähes kaikista menestyselokuvista on löydettävissä samankaltainen sankarimyytin peruskaava, sankarin myyttinen matka.

Campbellin teorian mukaisesti tarinassa esitellään ensin sankarin ”tavallinen elämä.” Sankari on usein tässä vaiheessa elämäänsä tyytymätön ja ahtaisiin ympyröihinsä jumiutunut, kunnes saa yhtäkkiä kutsun seikkailuun. Sankari joutuu haasteen tai ongelman eteen, eikä voi enää elää elämäänsä entiseen tapaan. Tätä seuraa tyypillisesti kieltäytyminen kutsusta. Aivan kuten me muutkin ihmiset, myös sankari epäröi ja pelkää ottaa riskin, joka mullistaisi hänen maailmansa.

Tässä vaiheessa tarinaa usein näyttää siltä, että sankari kieltäytyy ottamasta haasteen vastaan ja yrittää palata turvalliseen, tylsään elämäänsä. Nyt hän kuitenkin kohtaa esteen, joka tekee paluun mahdottomaksi. Ari Hiltunen käyttää kirjassaan Aristoteles Hollywoodissa (1999, s. 88) tästä esimerkkinä Tähtien sotaa, jossa päähenkilö Luke Skywalker kieltäytyy Obi Wan Kenobin kutsusta taisteluun pahaa Imperiumia vastaan. Luke palaa setänsä maatilalle ja löytää perheensä Imperiumin joukkojen surmaamana. Kaiken entisen menettäneen Luken ainoaksi vaihtoehdoksi jää ottaa haaste vastaan.

Viidennessä vaiheessa sankari kohtaa auttajan. Nemoa etsimässä –elokuvan sankarin auttaja on muistihäiriöinen Dory-kala, joka päättää auttaa sankaria etsimään kadonneen poikansa.

Seuraavaksi on aika ylittää seuraava kynnys. Sankari on nyt valmis ottamaan haasteen vastaan ja lähtemään matkaan. Mukanaan hänellä on auttaja tai jokin auttajalta saatu taito tai väline.

Kuudes vaihe on testit, liittolaiset ja viholliset. Tällöin sankari joutuu koettelemuksien eteen, mutta oppii myös omista vahvuuksistaan. Sen jälkeen lähestytään syvintä luolaa. Syvin luola on tarinan maailman pelottavin paikka. Nemoa etsimässä –elokuvassa tämä paikka on hammaslääkärin vastaanotto, jonka akvaarioon sankarin poika on vangittu. Äärimmäisessä tulikokeessa sankari joutuu kohtaamaan pahimmat painajaisensa suorittaakseen tehtävänsä ja pelastaakseen rakkaansa. Koettelemusta seuraa palkinto: sankarikala onnistuu ja pelastaa poikansa.

Ennen kuin sankari pääsee takaisin kotiin, hänen on kohdattava vielä äärimmäisempi koettelemus, jossa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Ratkaisevalla hetkellä sankari hyödyntää jotakin oppimaansa tietoa tai taitoa – Tähtien sodan Luke ymmärtää Voiman todellisen merkityksen, ja Nemoa etsimässä –elokuvan sankarikala oppii luottamaan poikaansa. Niin sankari pelastuu ja palaa eliksiirin kanssa, muuttuneena ja viisastuneena.

Voglerin mukaan sankarin matkaa ei tarvitse tunkea tarinaan liian orjallisesti, vaan vaiheita voidaan muuttaa ilman, että myytti kärsii. Sankarin matkan vaiheet ovat symboleja universaaleista elämänkokemuksista, ja siksi ne vetoavat meihin yhä uudestaan menettämättä tehovoimaansa.


Lähteet:
Aristoteles Hollywoodissa. Menestystarinan anatomia. Ari Hiltunen, 1999.
Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot. Vacklin, Rosenvall, Nikkinen, 2007.

Lisätietoa internetissä:
Cambellin malli
Voglerin malli
Elokuvantaju-sivusto / Muutos
Rihmasto-sivusto / Stephen King ja sankarin matka
Katso klippi sankarin matkasta
Katso klippi sankarin matkan vaiheisiin liittyvistä arkkityypeistä


Edellinen käsite Seuraava käsite

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License