kokosisalto4

SANOMA

Jos taidetta ajatellaan kommunikaationa, niin teoksen tekijä pyrkii teoksellaan välittämään lukijalleen jonkin viestin (sen mitä hän haluaa teoksellaan sanoa). Vastaanottaja taas puolestaan tulkitsee viestiä, usein omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan.

Jouko Aaltosen mukaan sanoma tarkoittaa teoksen olennaista sisältöä, jonka katsojan/lukijan toivotaan ymmärtävän. Teos ei voi käsitellä kaikkea mitä aiheesta tiedämme, vaan meidän on rajattava esitettyä asiaa siten, että olennainen painottuu ja varmistettava keskeisen sisällön välittyminen vastaanottajalle.

Kun valitsemme aiheen, tarvitsemme myös teeman, joka puolestaan kertoo miltä kannalta aihetta on käsitelty. Aaltonen kirjoittaa, että ohjelman aiheena voi olla vaikka saamelaisperheen elämä ja teemana taas esimerkiksi sulautuminen valtakulttuuriin.


Katso myös:
väite, päälause

Lähteet:
Kantokorpi, Lyytikäinen, Viikari 1990, Runousopin perusteet, s.34-35.
Aaltonen 2002, Käsikirjoittajan työkalut, s. 37.

Lisätietoa internetissä:
Jouko Aaltosen artikkeli sisällöstä ja muodosta.


Edellinen käsite Seuraava käsite

SIPULIRAKENNE

Sipulirakenne tarkoittaa tekstin tai esityksen rakennetta, jossa sisältöä ikään kuin kuoritaan kerros kerrokselta esiin. Edetään siis kerros kerrokselta kohti ydintä.

Sipulirakenne voidaan sijoittaa ns. metaforisten dramaturgioiden joukkoon. Näissä rakenteissa kantavana voimana on dramaturginen metafora. Usein tämä on jonkinlainen symboli tai kuva, joka esittää rakenteen toimintaa havainnollisesti (sipulidramaturgia).

Esimerkiksi porrasrakenteessa voidaan nousta tai laskeutua aina uudelle tasolle, maljadramaturgiassa odotetaan maljan täyttyvän esimerkiksi onnesta tai vastoinkäymisistä kunnes tulee viimeinen pisara ja malja vuotaa yli.


Katso myös:
dramaturgia, fragmenttidramaturgia, kehämäinen rakenne, tie- tai talodramaturgia

Lähteet:
Kolu, Mehto jne. (toim.) Käyttöliittymä elämään, ikkuinoita draaman ja teknologian kohtaamiseen, s. 48.


Edellinen käsite Seuraava käsite

SOVELTAVA DRAAMA/TEATTERI

Viime vuosikymmeninä on vakiintunut erilaisia teatterin tekemisen tapoja, joissa teatteritapahtumassa raja katsojien ja esiintyjien välillä on hämärtynyt: kaikista on tullut osallistujia. Teatteritapahtumissa korostuu prosessimaisuus ja muuntuvuus. Tästä toiminnasta käytetään nimiä osallistava teatteri, draamakasvatus ja soveltava teatteri. Kenttään voidaan laskea mm. yhteisöteatteri, prosessidraama, forum-teatteri, improvisaatioteatteri ja esimerkiksi liveroolipeli.

Tutkivan teatterityön keskuksen sivuilla (ks. linkit) soveltava teatteri määritellään teatterimetodien soveltamiseksi siten, että kyseessä ei ole perinteinen teatteriesitys, jonka ohjaaja ohjaa ja yleisö katsoo. Sivuston mukaan soveltavalle teatterityölle on tyypillistä:

- Kynnys osallistua on äärimmäisen matala. Osallistujilta ei vaadita mitään erityisosaamista. Kuka tahansa voi osallistua iästä, taidoista ja kunnosta riippumatta.

- Vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä

- Osallistuminen on hauskaa ja siitä saa mieleenpainuvan kokemuksen

- Paineettomuus, tulosvastuuttomuus

- Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos


Katso myös:
yhteisöteatteri, osallistava teatteri

Lähteet:
Teerijoki, Lintunen 2001, teoksessa Draama, teatteri ja kasvatus,(Toim. Korhonen & Østren), s.131-132
http://www.yleisotyo.fi/index.php?page=soveltava-teatteri

Lisätietoa internetissä:
Tutkivan teatterityön keskuksen Ylös-hankkeen kuvaus soveltavasta teatterista
Ylös-hankkeen sivusto


Edellinen käsite Seuraava käsite

KÄY SISÄÄN KÄSIKIRJOITTAMISEN MAAILMAAN


Tämä on Noodin, yhteisöllisen käsikirjoitustyökalun materiaali- ja tehtäväpankki. Täältä löydät neuvoja, tehtäviä ja tukea niin kirjoittamiseen kuin kirjoittavan ryhmän vetämiseenkin.
Voit tutustua oppimateriaaliin sisällysluettelon kautta tai seikkailemalla linkistä linkkiin. Oletpa työryhmässäsi vetäjä tai kirjoittaja, voit käyttää harjoituksia ja virikkeitä hyväksesi. Valitse itsellesi tai ryhmällesi sopiva tehtävä ja kopioi se tehtäväkenttään kaikkien nähtäväksi. Mikäli olet juuri aloittanut ja mietit, miten päästä käsikirjoituksessa alkuun, kurkista neuvoja aloittamiseen. Ryhmän aloitusvaiheeseen sopivat hyvin myös työryhmän aloittamiseen ja ryhmäytymiseen liittyvät tehtävät. Inspiraatioksi voit myös lueskella muutamaa esimerkkiä siitä, miten yhteisöllinen käsikirjoitus on muissa prosesseissa syntynyt.
Alkuvaihe
Ryhmän käynnistyminen ja ideointi
Keskivaihe
Kirjoittaminen
Analyysi
Rakenne
Loppuvaihe
Käsikirjoituksen viimeistely ja ryhmätyöskentelyn päättäminen

En yritä väittää, että me tietäisimme vastauksen kaikkeen. Mutta kysymykset ovat epäilemättä pohtimisen arvoisia.
Arthur C. Clarke


SULJETTU DRAAMAMUOTO

Suljettu tai tektoninen draamamuoto on toiselta nimeltään aristotelinen draamamuoto. Aristoteles painotti Runousopissaan juonen yhtenäisyyttä. Tyypillisimmillään suljetussa draamassa viritetään aluksi kysymykset, joihin lopussa saadaan vastaukset. Juonenkuljetus perustuu syy-seuraussuhteisiin, rakenne on usein yhtenäinen ja aika ja tila ovat rajattuja vaikkapa yhteen pihaan tai muutamaan sijaintiin. Suljettu muoto painottaa harmoniaa, järjestystä, kokonaisuutta. Sen tuottama maailma joutuu hetkeksi epätasapainoon, mutta loppua kohden järjestys palautuu ja kysymykset ratkeavat.

Suljettu ja avoin muoto ovat käsitteitä, joiden avulla erilaisia rakennemahdollisuuksia voi hahmottaa. Käytännössä harva näytelmä on kuitenkaan puhtaasti ainoastaan avoin tai suljettu.


Katso myös:
aristotelinen dramaturgia, avoin draamamuoto

Lähteet:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita, s. 28-30
Carlson 1996, Theories of the Theatre, s. 441-442


Edellinen käsite Seuraava käsite

ERILAISIA KÄSIKIRJOITUKSIA METROPOLIASSA

Sussa Lavosen haastattelu

Dramaturgi Sussa Lavonen on toiminut Metropolian dramaturgian opettajana ja lehtorina yhteensä 9 vuotta. Teatteri-ilmaisunohjaajien koulutusohjelma poikkeaa kirjoittamisen osalta Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmasta siinä, että käsikirjoittaminen on ryhmälähtöistä, ja tämä antaa raamin ja toimintaympäristön käsikirjoituksen luomisessa. Kirjoittajan oman äänen kehittämisen kanssa työskennellään myös, mutta se ei ole opetussuunnitelman ensimmäinen lähtökohta.

Dramaturgian perusteiden ja peruskäsitteiden lisäksi opetussuunnitelmassa on mukana erilaisten kompositioiden eli käsikirjoituksellisten sommitelmien ymmärtäminen. Kurssi kulkee nimellä dramaturgiset prosessit. Nimi pitää sisällään ajatuksen prosessista, siitä että kirjoittaminen on kokonaisvaltaista ajattelua eikä vain sitä, että kynät ovat teroitettuna.


Miten aloitetaan?

On monenlaisia lähestymistapoja lähtökohtaan ja siihen miten lähdetään kirjoittamaan ryhmässä. Tämähän on sama myös yksilöillä, ja ryhmä koostuu yksilöistä. Aiheen määritys on tärkeää kaikenlaisissa käsikirjoitusprosesseissa. Sitä kautta lähtee määrittymään käsikirjoituksen muoto. Tässä pätee Outi Nyytäjän ajatus aiheensa näköisestä dramaturgiasta:

"Aiheensa näköisessä dramaturgiassa lähdetään liikkeelle siitä materiaalista, jonka aihe tarjoaa. Ensin tutkitaan aihe läpikotaisin. Ja sieltä löytyvät ne osatekijät, jotka tarjoutuvat parhaiksi kohtauksiksi, parhaiksi mahdollisiksi tapahtumapaikoiksi, ja parhaaksi mahdolliseksi tarinaksi. Eikä tehdä niin että sovelletaan tiettyä draaman mallia, ja tehdä näin kakkua valmiista taikinasta. Aiheensa näköisessä dramaturgiassa järjestetään materiaali oikealla tavalla."

Alussa on tärkeää myös tutkia, mikä on aiheen lähtökohta. Onko kyse minätilauksesta eli henkilökohtaisten asioiden ja ideoiden tutkimisesta, yhteiskuntalähtöisestä aiheesta eli yhteiskunnallisten kipupisteiden haarukoinnista vaiko tilaajalähtöisestä aiheesta - esimerkiksi yhteisön tarpeesta lähentää eri sukupolvia.

Valinnoista ja vetäjän keinoista

Olennaisen tärkeää ryhmäkirjoittamisessa on selkeys siinä, kuka ratkaisuja tekee. Vetäjä huolehtii, että luova tila säilyy, kun materiaalia tuotetaan. Tehtävänannoilla pystyy hirvittävän paljon ohjailemaan sitä, minkälaista materiaalia syntyy. Tehtävänannoilla pystyy vaikuttamaan tekstin laadulliseenkin tasoon. Tämä vaatii herkkyyttä ja kokemusta siitä, miten tehtäviä käyttää.

Yksi minusta hyvä peruskeino on käyttää tehtävissä rinnan yksityisen ja yleisen teemoja. Pyydän tehtävänannoilla tekstejä kolmijaolla intiimi - yksityinen - yleinen, jolloin saan erilaisuutta tekstimateriaaliin. Kieli muuttuu, kun kirjoittaja kirjoittaa intiimistä tai yleisestä asiasta. Kokonaisuudessa näin tekstin elävyys säilyy. Jos joku näistä tasoista jätetään pois, tuo se tekstiin yksitasoisuutta ja latistaa dramaturgiaa. Ryhmän kanssa voi sitten löytää törmäyksiä erityyppisten tekstien välillä - esimerkiksi kohtauksessa, joka tapahtuu yleisellä paikalla puhutaan jotain intiimiä. Tämä yleisen paikan ja intiimin puheen törmäys on jo draamaa, koska siinä on jo ristiriita mukana. Näin saadaan synnytettyä myös komiikkaa tai tragediaa - erilaisia genrejä alkaa nousta yksinkertaisista törmäyksistä.

Vetäjänä näen itselleni monia rooleja. Kun olemme livetilanteessa tekemisissä, on oma luonne tietysti yksi rooli, työkalu muiden joukossa. Ensisijaisesti vetäjä on minusta innostaja, se jonka pitää saada muut syttymään, se joka houkutelee, antaa tilaa, käynnistää, fasilitoi. Tätä pitää pitää käynnissä koko prosessin ajan.

Jossain vaiheessa rooli kuitenkin muuttuu - jo aika alkuvaiheessa alan poimia ja valikoida. Nopeasti poimin tekstejä - sulla oli ton tyyppinen, kerrataanpa tuo, mikä tämän kanssa voisi käydä? Tavallaan kapellimestaroin tilannetta ja luon vastakkainasetteluja teksteille. Tämä on nimenomaan dramaturgin työtä. Ryhmässä tosin en tee mitään päätöksiä, vain ehdotuksia, mutta niin, että ryhmä itse havainnoi, että joo tosta oli kysymys. Usein ryhmä jälkikäteen sanookin että aa, sulla oli se dramaturgia alla, sä tiesit sen jo valmiiksi? Sanon, että ehkä. Opetan ryhmää näkemään, minkälaisen dramaturgian tästä mahdollisesti saisi. Itselle syntyy tekstien pohjalta näky siitä, millaisen dramaturgian tästä saisi. Dramaturgin rooli siis on mukana, mutta yritän ottaa sen niin, että ryhmä hyväksyy ja kuulee sen itse.

Tärkeää on myös miettiä, milloin tekee näkyväksi sen, MIKSI valitsi jotain. Miksi otit sen tekstin, etkä tätä toista? Pyrin yleensä näyttämään ja laittamaan eri vaihtoehdot rinnakkain. Tämä valinta johtaa tähän, tämä taas tähän - miltä nämä näyttää, miksi tämä toimii, mitä eroa näissä vaihtoehdoissa on? Vetäjän täytyy olla valmis perustelemaan ja kertomaan valintojen ja ehdotusten syitä.

Aikanaan tulee myös vaihe, jossa vetäydyn hieman taaemmaksi ja ryhmä saa tarkastella senhetkistä lopputulosta, antaa muutamia vaihtoehtoja siihen, miten edetään. Siirryn siis vetäjänä innostavasta nopeudesta rationaalisempaan valikoijaan - herkällä otteella kuitenkin.
Vaikka innostan ja pidän kynnystä matalalla, on myös hyvä pitää laatua yllä - jos jokin ei toimi, etsitään sitä että miten alkaa toimia. Prosessi on oppimista koko ajan.

Myös dramaturgiaa voi prosessin varrella opettaa. Voidaan tarkastella, miten tekstejä pannaan rinnakkain. Silloin puhuisin rytmistä. Kirjoittaminen on korvalla tapahtuvaa, auditiivista. Kirjoittajan tärkein työväline on korva. Miten joku puhuu, millä rytmillä, mikä on tekstin kuulostavuus, miten asiat soivat yhteen tai törmäävät? Tämä luo kokonaisrytmiä rakenteelle - enemmän operoin ryhmänvetäjänä rytmillä kuin synopsiksella tai kohtausrakenteella.

Toinen tärkeä kohta työssä ovat nivelkohdat eli kohtausten väliset raot. Mitä siirtymässä tapahtuu? Miten kohtaukset suhteutuvat toisiinsa? Lävistävätkö ne toinen toisensa, niin että tunkeutuvat tavallaan toistensa alueelle? Muuttuuko rytmi tai ajatus kokonaan? Valottuvatko kohtausten tapahtumat suhteessa toisiinsa? Miten siirrytään, miten nivelkohta vie ja taittaa rakennetta?


Luovan kirjoittamisen prosessi

Metropoliassa lähdetään luovan kirjoittamisen prosessuurista. Sama pätee mielestäni myös Noodiin. Päämääränä on vapauttaa kirjoittaja lennokkaaseen tilaan ja se, että hän kokee palkintoa onnistumisesta. Tämä on ajallisesti se kohta kirjoittamisessa, jolle kannattaa antaa paljon aikaa. Tällöin aiheeseen saadaan syvyystasoja näkyviin ja kirjoittaja saa tyydytystä itse kirjoittamisesta.

Ryhmäkäsikirjoittamisessa tärkeintä saada ryhmä hurmokseen omasta materiaalista - vetäjänä sinä sytytät ryhmää, ja jos ryhmä syttyy, alkaa materiaalia syntyä, ja mahdollisuudet käsikirjoituksen onnistumiseen ovat olemassa. Jos syttyminen jää kokematta, on huonommat mahdollisuudet hyvään lopputulokseen. Tämä kaikki liittyy kuulluksi tulemiseen, sisällön takana seisomiseen, kirjoittajan kannustamiseen. Kirjoittaja itse / ryhmä / yksilö tulee palkituksi siitä, että materiaalia on aikaa ja iloa ja hurmosta tuottaa.

Rakenteen rakentaminen voi olla hyvinkin nopea prosessi. Teksti ratkaistuu näin muotoonsa ja löytää uomansa. Kirjoittaja yleensä hyväksyy rakenteen, kunhan teksti on sisällöllisesti tärkeä ja sellainen, jonka takana voi seistä. Kokemukseni mukaan rakenteelliset asiat - synopsis, treatment ym. helposti lukitsevat prosessia varsinkin alkuvaiheessa.

Luovan kirjoittamisen iloa ei voi vain määrätä. Jos nuorelle ihmiselle sanoo, että luota intuitioon, jää hänelle olo että MITÄ MITÄ, mikä intuitio, missä. Kirjoittamisessa on kyse esteiden poistamisesta, siitä uskaltautuu kirjoittamisen ja kielen armoille, viihtyy sen parissa.

Kirjassaan Luova mieli - kirjoittamisen vimma ja vastus Claes Andersson puhuu, miten alitajunta työskentelee. Jos antaa itsellen tehtävänantoja tai joku muu antaa tehtävänannon, alkaa alitajunta työskennellä ja ratkaisee asian, esimerkiksi rakenteen, usein syvälliselläkin tasolla. Aina ei tarvitse olla kaikkitietäviä rakenteiden tai kohtausten suhteen, vaan alitajuntakin elää omaa elämäänsä ja nostaa esiin asioita, joiden on tarkoituskin nousta. Uudenlainen ratkaisu ei voi syntyä ja nousta, jos ei anneta aikaa.

Rakenteen syntyminen on yhdenlainen taitekohta. Vetäjän vastuulla on tehdä päätös siitä, milloin toimeen ryhdytään. Ryhmän pitää hyväksyä se, että tulee vaihe, jossa teksti kurotaan umpeen. Kyseessä on yhdenlainen napanuoran katkaisu, siksi se usein tuntuu hankalalta. Tulee taite, jonka jälkeen ollaan menossa rajattomasta vapaudesta lopullista käsikirjoitusta kohti.



Käsikirjoitusprosessin lopetus

Käsikirjoittaminen lopetetaan henkiseen juhlintaan. Ylpistellään siitä että teos on valmis. Lopettamiseen liittyy konkreettisesti palkinto, valmiiksi saaminen. Mielelläni myös kokoan prosessia tässä vaiheessa: miksi tähän päädyttiin, miltä se vaikutti. Palaamme siis alkuun ja jäljitämme eri etapit, mietimme mitä prosessissa tapahtui, mistä lähdettiin liikkeelle? Matkalla unohtuvat usein eri kohdat, joten kertaan etapit, jotta ne tulevat kirjoittajille näkyväksi. Usein käsikirjoittaminen loppuu yhteiseen lukukokemukseen, joka on nostattava. Olen yleensä mukana myös esityksissä - annan palautetta ja loppuun asti ajan prosessia. Ei ole suositeltavaa, että jättää prosessin liikaakaan ryhmälle, vaan vetäjä elää ryhmän rinnalla vielä myöhemmissäkin vaiheissa.

Waltari ja On vain paljon mustetta

Viimeisimpiä vetämiäni prosesseja on On vain paljon mustetta- niminen esitys, joka toteutettiin Mika Waltarin juhlavuonna. Opiskelijoita oli 12 hengen ryhmä ja lähtökohta tilaajapohjainen ja ajassa oleva, eli tutkittiin Mika Waltaria ja tehtiin hänestä esitys. Ensin matkattiin faktatietoihin kirjoittajasta ja pyrittiin pääsemään käsiksi myös ihmiseen. Kirjoittamisesta ei opi niinkään oppikirjojen kautta vaan lukemalla. Tutkimme ryhmän kanssa Waltaria kaikissa lajityypeissä. Kun ryhdyimme kirjoittamaan, en pyytänyt ryhmältä kohtauksia vaan kohtausaihioita. Tämä madalsi kirjoittamisen kynnystä, teksteistä tuli hienoja ja omaperäisiä, kun vielä ei ollut vaatimusta lopullisesta käsikirjoittamisesta. Matala kynnys on tärkeä - osaa, kun tekee.

Ryhmä kysyi jossain vaiheessa minulta, että milloin aletaan kirjoittaa kohtauksia? Vastasin, että te olette kirjoittaneet ne jo. Teksteistä tuli paljon hienompia kuin jos olisi ryhdytty rakentamaan kohtausrakenteen kautta, jolloin kokonaisuus olisi ollut lukossa pitkälti etukäteen. Teksti rakentui näistä kohtauksista, ja sisälsi eri lajityyppejä sekaisin: runoa, proosaa, tilaa kuvaavaa tekstiä. Erilaisista tekstityyppeistä koostuva käsikirjoitus on yksi tämän ajan dramaturgian ilmeinen piirre.

Waltarimateriaalista tuli kiinnostava käsikirjoitus. Kun mennään tarpeeksi syvälle kirjailijan maailmankuvaan, alkaa kirjoittaja tuottaa tekstiä joka lähenee kirjailijan maailmaa. Kirjoittaja tutustuu syvällisesti tutkimuskohteen maailmankuvaan, ideologioihin, rytmiin jne. Loppuvaiheessa puhuimme yhdessä siitä, mikä on käsikirjoituksemme väite, jonka takana kaikki voivat seistä? Tietysti on haasteellista vuoden 2009 nuorille samaistua Mika Waltariin. Löysimme yhteiseksi nimittäjäksi Waltarin lauseen, jonka kaikki ryhmän jäsenet pystyivät allekirjoittamaan: ihminen on ihmisen ainoa veli. Otsikoiden ja arvojen kautta luodaan tarttumapintaa yhteiselle käsikirjoitukselle - laadullisesti tämä tuottaa tekstiin myös koskettavuutta, koska kirjoittajaryhmä voi seistä koko tekstin takana. Oppilaista tulikin waltarifaneja, vaikka etukäteen he eivät olleet tyypistä innostuneita.



Musiikin maailmoihin

Ensimmäinen matka aihetta kohti ei aina lähde liikkeelle henkilöistä tai miljööstä vaan tutkittava materiaali voi olla mitä tahansa. Metropoliassa käytämme nimitystä esityksellinen tutkielma, joka on tietoaineksesta tai jostain tietoperäisestä valitusta aiheesta esitykselliseen muotoon päätyvä kokonaisuus.

Eräs vetämäni esityksellinen tutkielma käsitteli musiikin eri genrejä, laulelmaa, liedejä, oopperaa, kabareeta jne. Tässä dramaturgin työparina toimi Paavo Hakulinen, Metropolian musiikinopettaja. Erilaisen taiteidenvälisen yhteistyön kautta voi varioida lähtökohtia kiinnostavalla tavalla. Oppilaat jakautuivat ryhmiin ja jokainen ryhmä sai musiikkilajityypin, josta he saivat teoreettista opetusta. He lähtivät liikkeelle musiikin traditiosta ja laadusta: mikä kyseisessä musiikkilajissa on on näkyvää?

Käsikirjoitus syntyi ryhmien työskentelystä. Tavoitteena ei ollut esittää eri lajityyppejä "että tällainen on lied", vaan siirtää musiikin olemusta ja piirteitä kokemukselliseen muotoon, esitykseksi. Esimerkiksi oopperaa käsitellyt ryhmä teki kohtauksen, jossa oli pieni katsomo. Yleisö jaettiin katsomoon tärkeän istumahierarkian pohjalta. Tällä tuotiin esiin sitä, että oppilaiden kokemuksen mukaan ooppera on hierarkkinen. He siis jakoivat lappuja, ja määrittelivät, ketkä istuvat ylhäällä ja alhaalla ja samalla ovat ylhäällä/alhaalla statukseltaan. Kohtauksessa oli mukana elementtejä, jotka aistillisesti liittyivät oopperaan - valtavia puuterihuiskuja, joita leyhyteltiin, ja yleisölle tuli aistimus puuterin hajusta. Mukana oli myös hajuvettä ja pönöttämistä. Tutkimuksen kohdetta voidaan siis lähteä mielikuvien kautta purkamaan, ja tämä purkaminen tuottaa tietynlaista esitysmateriaalia.

Musiikin lajeista koostamamme demot muodostivat vaellusesityksen, jonka aikana kuljettiin oopperan salista kabareemusiikin kautta kellariin, jossa kohtasimme Janis Joplinin maailman. Tumma sielullinen laulaja oli sijoitettu pieneen tilaan, jossa pelattiin yhdenlaista venäläistä rulettia. Kohtaus tuli siihen lopputulokseen, että elämä on sattumanvaraista ja karmeaa, ja voi käydä miten vain. Pelaajina olivat Janis Joplinin alter ego ja kaksi miestä.

Esityksellisen tutkielman myötä tiedollinen muuttuu kokemukselliseksi.

Käsikirjoittaminen suhteessa kuvaan

Olen työskennellyt paljon kuvan kanssa, ja pidän kuvaa hyvänä lähtökohtana kirjoittamiseen. Edelfeltin juhlavuonna Metropoliassa tutkittiin kuvataidetta, osin myös Edelfeltiä. Tämäntyyppinen työskentely on esimerkki siitä, kuinka oppilaitokset voivat ottaa ajankohtaisteemoja tai opetuksellisia aspekteja, jotka teatterityöskentelyn kautta muuttuvat kokemuksillisiksi. Aloitimme ryhmän kanssa kiertämällä gallerioissa ja museoissa.

Kuvan dramaturgia on mielenkiintoinen, ja havainnollistaa dramaturgiaa ylipäänsä. Kuvan kompositiot ovat verrattavissa näyttämötilalliisiin kompositioihin. Esimerkiksi kultainen leikkaus ja kuvan jännitteet, vaikka abstraktissakin kuvassa, ovat luettavissa esiin ja mietittävissä, miten jännite kuvassa toimii. Tutkimme kuvan tunnelmaa, valöörejä, valoa, ihmisiä, mielikuvia - kaikkea. Kuvassa on aina tiettyjä dramaturgisia jännitteitä, ne ovat kuvassa näkyvissä niin konkreettisina, että niitä on helppo tarkastella. Kuva on myös niin erityyppinen kuin teksti, kuvasta liikkeelle lähteminen usein vapauttaa kirjoittajan mielen.

Eräs harjoite kuvaan liittyen: jokaisen ryhmässä piti valita itselleen erityisen rakas kuva, joka kuvaa sielunmaisemaa ja tunnetilaa juuri silloin. Jokainen kertoi kuvasta ja siinä havaitsemistaan asioista. Livetilanteessa ryhmä herkistyy auditiivisesti kuuntelemaan toisen tarinaa. Kertomuksen jälkeen pareittain vastalahjaksi kirjoitetaan joku teksti, jolla vastataan kuvaan ja siihen liittyvään tunnetilaan. Tällä harjoituksella olemme saaneet aikaiseksi viritysasteeltaan aika laadukkaita tekstejä. Näin dialogisuus toimii, kuulet toista, kuuntelet, samaistut. Hyvässä dialogissa toteutuu kuuleminen ja vastaaminen. Näitä tekstejä yhdistelemällä on jo saatu täysin validia tavaraa käsikirjoitukseen.

Elokuvan puolelta tutkimme kerran Annantalolla Kamera käy- action! - näyttelyä. Näyttelyn kohderyhmänä olivat lapset. Teimme esityksen, joka rakentui tie- dramaturgialle, esityksessä siis kuljettiin näyttelytilan läpi. Tehtävänantona oli, että joka kohtauksessa jätettiin aina joku elokuvallinen elementti pois- esimerkiksi jos kuva oli mukana, jätimme äänen pois. Elementtien poisjättäminen ja korvaaminen jollain toisella oli siis yksi rakentava idea. Tämä on sama ilmiö kuin harjoitus, jossa vaihdat kohtauksen tai elokuvan musiikkia romanttisesta heviin - mitä kohtaukselle tapahtuu? Vastakkainasettelujen ja yllätyksellisten asioiden rinnakkain tuominen tuottaa draamallista värettä. Vain mielikuvitus on rajana, miten eri tavoin tätä yhdistelyä voi käyttää.


SYNOPSIS

Synopsis on käsikirjoituksen tiivistelmä, tavallaan luonnos käsikirjoituksesta. Siitä selviävät käsikirjoituksen olennaisimmat asiat. Mistä käsikirjoitus kertoo, miten se on kirjoitettu ja keitä siinä esiintyy, eli käsikirjoituksen lähtökohdat, sekä sen sisältö ja muoto. Usein synopsis kirjoitetaan esittelyä varten - synopsiksesta kiinnostunut ohjaaja tai teatterinjohtaja saa lähtökohdista käsityksen esimerkiksi vaiheessa, jossa itse tekstiä ei vielä ole.

Käsikirjoituksen kehittyessä myös synopsis kehittyy, ja niitä voidaankin kirjoittaa prosessin aikana useita. Treatmentin ja synopsiksen ero on se, että treatment kuvaa koko käsikirjoituksen tapahtumat alusta loppuun, ja synopsis toimii enemmänkin luonnoksena, esittelynä.

Kun tarkoitus on hakea idealle tuotantotukea tai ohjaajaa, kannattaa synopsiksesta tehdä mahdollisimman iskevä ja kiinnostava. Synopsiksen pituus vaihtelee muutamasta lauseesta noin yhteen liuskaan. Ideana on, että sen lukaistuaan lukija tietää käsikirjoituksen pääkohdat ja palaa halusta kuulla lisää.

Loglinen ja synopsiksen väliin voidaan sijoittaa halutessa erinäisiä työvaiheita, joita ovat yhden kappaleen yhteenveto, outline (sekvenssioutline) ja yhden sivun beat sheet.

Yhden kappaleen yhteenveto synnytetään venyttämällä loglinea ja lisäämällä siihen selkeästi tarinan viritys, kehittely ja ratkaisu sekä mahdollisesti muutamia yksityiskohtia päähenkilöstä, kuten hänen nimensä ja ammattinsa. Yhden kappaleen yhteenveto pitäisi tehdä yhtä huolellisesti taitavasti kuin kaikki muukin kirjoittaminen ja tarinan pitäisi rakentua jännittävästi neljällä tai viidellä lauseella. Esimerkiksi Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan logline voisi olla ”Taloustoimittaja ottaa tehtäväkseen selvittää teollisuussuvun patriarkan veljentyttären murha ja hän pääsee naisia tappavan sarjamurhaajan jäljille”. Yhden kappaleen yhteenvetona se voisi olla seuraavanlainen:

Milleniun-lehden tutkivan toimittajan Mikael ”Kalle” Blomkvistin maine tahraantuu, kun hänet tuomitaan talousrikollisen herjauksesta vankilaan. Teollisuussuvun entinen päämies lupaa antaa uusia todisteita, jos Blomkvist selvittää veljentyttärensä murhan, joka on tapahtunut yli neljäkymmentä vuotta sitten. Blomkvistia auttaa nuori, holhouksenalaisena oleva hakkeri Lisbeth Salander. Yhdessä he pääsevät Ruotsissa vuosikymmenet huomaamatta toimineen naisia tappaneen sarjamurhaajan jäljille, joka miltei onnistuu surmaamaan Blomkvistin ennen omaa kuolemaansa. Lopulta murhatuksi oletettu veljentytär löytyy hengissä ja Blomkvist onnistuu puhdistamaan maineensa Salanderin hakkeroimilla tiedoilla.

Outline tarkoittaa tässä kohtaa prosessia lyhyttä sekvenssioutlinea, tarinan merkittävien tapahtumien kartoittamista allekkain muutamalla rivillä. Tapahtumia on suurin piirtein noin viidestä kahdeksaan ja hahmottamisen apuna on käytetty jotakin rakennekaavaa. Jäsennys on usein ensimmäinen hahmotelma tarinan rakenteesta ja sitä jäsentävistä hetkistä. Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan sekvenssioutline voisi näyttää tältä:

Blomkvist tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan.
Henrik Vanger pyytää Blomkvistia selvittämään veljentyttärensä murhan.
Blomkvist jäljittää valokuvan murhaajasta.
Vangerin perhe yrittää lakkauttaa tutkimukset.
Martin Vanger yrittää tappaa Blomkvistin kidutuskammiossaan.
Blomkvist löytää Harriet Vangerin elossa ja tämä tapaa Henrikin.
Blomkvist puhdistaa nimensä lehtijutulla.

Sivun mittainen beat sheet tarkoittaa tarinan pääjuonen kaikkien tapahtumien luetteloa siinä järjestyksessä, jossa katsoja tulee ne näkemään. Tapahtumat voivat olla joko kohtauksia tai sekvenssejä. Sivun mittaisen beat sheetin tarkoituksena on antaa kirjoittajalle parempi kuva siitä, mihin järjestykseen tapahtumat kannattaa asetella, jotta niillä olisi suurin mahdollinen vaikutus. Sivun mittainen beat sheet kirjoitetaan yleensä vain pääjuonesta, mutta halutessaan kirjoittaja voi luoda omat beat sheetit kaikille sivujuonillekin, ja lopuksi yhdistää ne toisiinsa.

Yhden kappaleen yhteenveto, outline ja yhden sivun beat sheet ovat vaiheita, jotka voivat auttaa kirjoittajaa valmitelemaan synopsis, lyhyt tiivistelmä tarinasta. Synopsis on yleensä sivun mittainen yleiskatsaus tarinan päähetkistä ja kertoo yleensä vain pääjuonen, päähenkilön ja vastustajan keskinäisen kamppailun. Tavoitteena on keskittyä olennaisiin yksityiskohtiin, joita eivät yleensä ole päähenkilön ulkonäkö, vaan tilanteet, konflikti, henkilöiden motivaatiot sekä tarinan eteneminen sujuvasti. Synopsis kirjoitetaan proosamuotoisesti, preesensissä, kronologisesti ja toiminnallisesti, eikä se sisällä dialogia. Se on noin viisisataa sanaa kirjoitettuna yhden rivivälillä.

Synopsis voidaan kirjoittaa joko ennen käsikirjoitusta, jolloin kyseessä on yksi kirjoitusprosessin vaihe, jolla pyritään muodostamaan toimiva käsikirjoitus tai se voidaan kirjoittaa käsikirjoituksen jälkeen, niin tavoitteena on lyhentää tarina sivuun, jotta lyhennelmää voidaan käyttää käsikirjoituksen tarjoamiseen tai markkinointiin. Ensimmäisessä tavassa pyritään löytämään tarinan selkäranka, kaikki ne olennaiset hetket, joiden varaan tarina rakentuu. Jälkimmäisessä tavassa katsoja lukee käsikirjoitustaan, tekee merkintöjä ja pyrkii tiivistämään tarinan kiinnostavasti ja lyhyesti.

Synopsis syntyy laajentamalla loglinen, yhden kappaleen yhteenvedon, lyhyen outlinen tai lyhyen beat sheetin jokaista lausetta omaksi kappaleekseen tietyllä määrällä tekstiä, kunnes sivu on täynnä.

Esimerkiksi Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan logline voisi olla ”Taloustoimittaja Mikael Blomkvist ottaa tehtäväkseen selvittää teollisuussuvun patriarkan veljentyttären murha ja hän pääsee naisia tappavan sarjamurhaajan jäljille”. Tällöin ensimmäinen näytös on ”Taloustoimittaja ottaa tehtävän”, toinen näytös ”selvittää teollisuusjohtajan veljentyttären murha” ja kolmannessa näytöksessä hän ”pääsee naisia tappavan sarjamurhaajan jäljille”. Logline sisältää kolme näytöstä, kuten synopsis, jossa näytöksiä edustaa kolme tekstikappaletta.

Kun lauseita laajentaa kappaleiksi kannattaa muistaa, että myös näytökset etenevät kolmessa vaiheessa, viritys, kehittely, katastrofi. Kahden ensimmäisen kappaleen pitäisi päättyä katastrofiin, sillä katastrofit pitävät tarinan liikkeessä.

Synopsis aloitetaan elokuvan tai näytelmän nimellä. Nimen on tarkoitus herättää lukijan kiinnostus ja kertoa mistä on kyse, kuten Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvassa. Katsojan lukemiseen houkuttamista jatkavat välittömästi synopsiksen kaksi ensimmäistä lausetta, jotka voivat olla variaatio loglinesta, premissi, perusidea tai tarinan koukku, mutta yleensä ensimmäiset lauseet summaavat koko tarinan, kertovat lukijalle välittömästi sen, mistä on kyse. Lisäksi ne voivat jo sisältää päähenkilön lyhyen kuvauksen ja maininnan tarinan genrestä. Variaatio Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan loglinesta ja synopsiksen aloitus voisi olla:

Millenium-lehden keski-ikäinen, tutkiva talousjournalisti Mikael Blomkvist selvittää jännittävässä trillerissä murhaa saadakseen siten käsiinsä todistusaineistoa, jolla pystyy puhdistamaan pilatun maineensa.

Ensimmäinen lause kertoo siis lyhyesti draaman tarinan. Samalla se kertoo sen mikä on panoksena, eli Blomkvistin maine. Elokuvassa panoksena on lisäksi Blomkvistin osaksi omistama lehti sekä hänen uransa, mutta maine sopii ehkä loglineen parhaiten, koska se ehkä samalla esittelee jollain tavoin Blomkvistia ja hänen henkilökohtaista ongelmaansa. Tämän jälkeen siirrytään (usein hieman jälkijättöisesti) niihin tapahtumiin, jotka synnyttävät ensimmäisissä lauseissa kuvatun tarinan keskeisen ristiriidan. Kyseessä pitää kuitenkin olla selkeästi aloitus, eivätkä ensimmäiset lauseet voi olla toistavia, esimerkiksi kirjoittaja ei voi toistaa kahdesti loglinea.

Ensimmäinen näytös laittaa tarinan kulkemaan, eli se valottaa päähenkilön motivaatioita ja mitä hänen on tehtävä päästäkseen päämääräänsä. Ensimmäinen näytös kerrotaan näytöksen suurimman konfliktin kautta. Tärkeää on kertoa päähenkilön ja vastustajan esittelyt, keskeisen ongelman syntyminen, päähenkilön päämäärä ja sitä vastustava voima ja päättää kappale juonikäänteen kirjaamiseen. Synopsiksen ensimmäinen kappale voisi jatkua logline-lauseen jälkeen esimerkiksi näin:

Blomkvist tuomitaan kunnianloukkausoikeudenkäynnissä kolmeksi kuukaudeksi vankilaan, mutta tuomiota ei panna heti täytäntöön. Sen sijaan Vanger-yhtiön entisenen teollisuussuvun patriarkkaa palkkaa Blomkvistin näennäisesti kirjoittamaan sukunsa historiikin, mutta oikeasti tutkimaan kadonneen veljentyttärensä neljäkymmentä vuotta sitten tapahtunutta oletettua murhaa. Blomkvist suostuu tehtävään, kun hänelle luvataan uusia todisteita hänet vankilaan pelannutta talousrikollista vastaan. Blomkvist muuttaa mökkiin teollisuusjohtajan saarelle ja aloittaa murhatutkimukset.

Ensimmäinen kappale kertoo, että Blomkvistin on otettava vaarallinen tehtävä, riskeerattava jotakin voidakseen päästä päämääräänsä ja nostattaa keskeisen dramaattisen kysymyksen: ”Kuka on murhaaja?” On hyvä muistaa, että mitä enemmän henkilöitä tuo mukaan tarinaan, niin sitä enemmän joutuu selittämään, ja sitä enemmän tarina rönsyilee, ja sitä vaikeampi sitä on lukea, esimerkiksi Lisbeth Salanderin rooli on jätetty kokonaan pois synopsiksen ensimmäisestä näytöksestä, vaikka hän on elokuvan toinen päähenkilö. Salanderin toiminta ensimmäisessä näytöksessä ei liity vielä suoranaisesti tarinan selkärankaan, pääjuoneen.

Toinen kappale sisältää toisen näytöksen suurimman konfliktin. Toisessa näytöksessä keskeinen ongelma kehittyy ja kasvaa. Päähenkilö kohtaa yhä vaikeampia esteitä, ongelmat kasvavat ja päämäärään pääseminen näyttää entistä vaikeammalta. Synopsista kirjoittaessa on hyvä käyttää apuna jotakin rakennekaavaa, esimerkiksi voi olla hyvä tutustua Syd Fieldin rakenneparadigmaan. Se kertoo, että toisessa näytöksessä muistutetaan teemasta, kerrotaan taite (tarinan keskikohta), muistutetaan jälleen teemasta ja näytös päättyy juonikäänteeseen.

Neljäkymmentä vuotta sitten Lastenpäivän kulkueesta otettujen valokuvien ansioista Blomkvist saa tietää, että murhattu veljentytär näki tappajansa murhapäivänään tien toisella puolella. Blomkvist jäljittää naisen, joka on ottanut kuvan veljentyttären selän takaa ja saa siten itselleen epäselvän kuvan murhaajasta. Avukseen tutkimuksissa Blomkvist saa holhouksessa olevan nuoren turvallisuusfirman hakkerin Lisbeth Salanderin. Yhdistettyään voimansa he huomaavat jäljittävänsä juutalaisia naisia tappavaa sarjamurhaajaa, jonka murhat ovat alkaneet yli kuusikymmentä vuotta sitten ja kattavat lähes koko Ruotsin. Blomkvistin palkanneen teollisuusjohtajan jouduttua sairaalaan tämän muu perhe yrittää lakkauttaa hyvin alkaneet tutkimukset ja joku yrittää ampua hänet metsässä.

Toisessa kappaleessa päähenkilö saa lisää voimia, kun Blomkvist saa Salanderin joukkoihinsa. Salander on täysin erilainen luonteeltaan kuin partiopoikamainen Blomkvist. Lisäksi vastustaja voimistuu, kun paljastuu, että murhaaja on murhannut naisia kuusikymmentä vuotta kenenkään tajuamatta, että kyseessä on yksi ja sama henkilö. Samalla teema selkiytyy entisestään. Lukija alkaa ymmärtää teemana olevan syyttömien rankaisemisen lopettaminen ja oikeiden syyllisten rankaiseminen.

Kolmas kappale sisältää hetken ennen kliimaksia, kliimaksin sekä ratkaisun. Ennen kliimaksia henkilöt voivat reagoida toisen juonikäänteen nostattamiin ongelmiin tai esimerkiksi he voivat löytää uuden taktiikan ja strategian edetä kohti ratkaisua. Kliimaksi on tarinan huipentuma ja sen jännittävin hetki. Katsoja tietää, että hän saa kohta nähdä ratkaisun draaman suurimpaan kysymykseen. Yleensä kliimaksissa jokin menee pahasti pieleen ja päähenkilön pitää improvisoida ratkaistakseen keskeisen ongelman.

Kun Salander yrittää linkittää entisen teollisuusjohtajan natsiveljen työmatkoja murhiin, hänelle selviää, että murhaaja onkin ollut itse asiassa kaksi: Vanger-yhtiön nykyinen johtaja Martin Vanger sekä hänen jo kuollut isänsä. Martin Vanger yrittää tappaa Blomkvistin kidutuskammiossaan, mutta Salander pelastaa täpärästi Blokvistin ja ajaa Martin Vangeria takaa ja lopulta antaa hänen kuolla palavaan autoon. Blomkvist löytää teollisuusjohtajan veljentyttären elossa. Teollisuusjohtajalla ei kuitenkaan ole antaa uusia todisteita Blomkvistille ja kunnianloukkaustuomio pannaan täytäntöön. Salander tuo Blomkvistlle vankilaan hakkeroimaan todisteita ja Blomkvist puhdistaa maineensa kirjoittamalla pitkän lehtijutun Milleniumiin.

Ratkaisun jälkeen voi seurata lyhyt epilogi, mutta sitä harvemmin kirjataan synopsikseen. Miehet, jotka vihaavat naisia -synopsikseen se on ehkä syytä kirjata, koska se kestää yllättävän kauan elokuvan kokonaiskestosta ja liittyy alun esittelyyn.

Vaikeinta synopsiksen kirjoittamisessa lienee tavoittaa lopullisen käsikirjoituksen tunnelma, sillä jos kyseessä on komedia, niin tiivistelmän olisi syytä olla hauska, jos kyseessä on trilleri, niin sen pitäisi olla jännittävä. Synopsiksen pitää olla ennen kaikkea helposti luettava ja ensimmäiseksi sen olisi syytä näyttää miten jännite kasvaa koko ajan.


Katso myös:
logline, treatment, kohtausluettelo

Lähteet:
Aaltonen 1994, Käsikirjoittajan työkalupakki, s. 38-39
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 173
Vacklin, Nikkinen 2011. Television runousoppia.

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Ylen Kohtaus- sivusto / synopsis
Elokuvantaju-sivusto / synopsis
Elokuvantaju-sivusto, Poika ja Ilves- elokuvan synopsis
Katso klippi synopsiksen kirjoittamisesta.
Linkkejä synopsiksen kirjoittamisesta.


Edellinen käsite Seuraava käsite

TAKAUMA

Takauma tarkoittaa hetkeä, jona henkilö saattaa nähdä nopean mielikuvan menneisyydestä. Teatterissa ja elokuvassa takauma on yksi kerronnan keino: siirrymme ajassa taaksepäin, esimerkiksi päähenkilön muistoihin tai tapahtumaan, joka selittää näytelmän henkilöiden tilannetta. Päähenkilö saattaa toimia muistoissa kertojana ja sivustakatsojana tai hän saattaa olla tapahtumien toimija.

Yleisön kannalta on merkittävää, että he ymmärtävät aikasiirtymän tapahtuneen. Näytelmäkirjailija voi halutessaan jättää tämän ohjaajan huoleksi, ja merkitä parenteesiin esimerkiksi Kohtaus 3. 1800-luku tai Kohtaus 3. Lapsuus. Toisinaan, varsinkin vanhemmissa teatteri- ja elokuvateoksissa takaumaan saatetaan johdattaa kertojanäänellä: Muistan kun….


Katso myös:
rakenne

Lähteet:
Pickering 2010, Key Concepts in Drama and Performance s. 34

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto


Edellinen käsite Seuraava käsite

TARINA

Yleisessä kielenkäytössä tarina käsitetään joko fiktiivisenä tai ei-fiktiivisenä kertomuksena teosta, tapahtumasta tai tapahtumien kulusta. Tarinaa käytetään usein synonyyminä juonelle, mutta käsikirjoittamisen käsitteissä tarina on tarkemmin määriteltynä sarja tapahtumia, tapahtumien kronologinen järjestys, jonka katsoja luo mielessään näkemänsä tai lukemansa perusteella. Tarina alkaa ajallisesti ensimmäisestä kohdasta, joka näytelmässä on mainittu ja päättyy viimeiseen.

Juoni on taas näiden kronologisten tapahtumien kiinnostavin mahdollinen kertomisjärjestys. Esimerkiksi Kuningas Oidipuksen tarina alkaa Oidipuksen lapsuudesta, vaikka itse näytelmä alkaa hetkestä, jona Oidipus on kuningas ja ihmettelee, miksi Thebaa vaivaa rutto. Samoin Slummien miljonäärin päähenkilön Jamalin tarina alkaa hänen lapsuudestaan, mutta juoni alkaa siitä, kun Jamal on nuori aikuinen ja on juuri voittamassa Haluatko miljonääriksi -kilpailua.

Tarina ja juoni voidaan erotella myös siten, että tarina ei sisällä syy-seuraus-suhdetta, kun taas juoni sisältää sen: Juonessa edeltävä kohtaus johdattaa loogisesti seuraavaan ja tarina on vain sarja tapahtumia. Siteeratuin esimerkki lienee kirjailija E. M. Fosterin teoksesta Aspects of the Novel, jossa hän kirjoittaa, että ”Kuningas kuoli ja kuningatar kuoli” on tarina ja ”Kuningas kuoli ja sitten kuningatar kuoli suruunsa” on juoni kausaliteettinsa takia.

Oleellista tarinan käsitteen määrittelyssä on myös se, että tarinan täytyy kiinnostaa lukijaa, kuuntelijaa tai katsojaa. Kaikki kronologiset kuvaukset tapahtumista eivät ole välittömästi tarinoina, koska ne vaikuttavat liian tylsiltä raportoinneilta tai selostuksilta kiinnostaakseen ketään: ”Heräsin (ei kiinnosta). Menin töihin (ei kiinnosta edelleenkään). Söin lounasta (ei kiinnosta tippaakaan), kun viereisessä pöydässä raskaana oleva nainen alkoi kakoa pahanlaisesti (kiinnostaa). Hän oli kuolla, joten ryntäsin tekemään Heimlichin otetta (kiinnostaa edelleen). Ote sai lapsiveden tulemaan (kiinnostaa kovasti).

Tarinat sisältävät aina kiinnostavia, elollisia henkilöitä. Hahmot voivat olla puhuvia koneita, toimivia eläimiä tai ajattelevia haarukoita, mutta tarinat eivät voi sisältää ainoastaan abstrakteja ja elottomia asioita. Kiinnostavaksi henkilöhahmot muodostavat usein se, miten he kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa ja muuttuvat tapahtumien seurauksena.

Tehtäviä liittyen tarinaan ja juoneen


Katso myös:
juoni, aihe

Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 71
Forster 1927, Aspects of the Novel

Lisätietoa internetissä:
Kirjoittajatreffit- blogi


Edellinen käsite Seuraava käsite

TAVOITTEET

Kun vetäjä suunnittelee tehtävää Noodiin, hän voi laittaa kirjoittajille tiedoksi myös tehtävän tavoitteen. Halutessaan tavoitteen voi jättää myös merkitsemättä.

Milloin tavoite kannattaa merkitä?

Kirjoittajalle tavoite eli se, mihin tehtävänannolla pyritään, voi olla kirjoitustehtävää selventävä ja kirjoittamista suuntaavaa. Jos vetäjän tavoitteena on tutkia tiettyä roolihenkilöä tai saada paljon tekstejä aiheesta lähteminen, voi tavoitteen esiin kirjoittaminen autta kirjoittajaa keskittymään tehtävänannossa olennaiseen.

Toinen syy tavoitteen merkitsemiseen on selkeyden ja turvallisuuden luominen kirjoittajaprosessiin. Varsinkin alkuvaiheessa ryhmälle on epäselvää, mitä tarkalleen ottaen ollaan tekemässä. Tekemisen päämäärä hahmottuu vähän kerrallaan jokaisen kirjoitetun tekstin myötä. Tämä voi saada kirjoittamisen tuntumaan haparoinnilta. Tavoitteen avulla vetäjä voi kertoa kirjoittajilleen, että nyt ollaan ideointivaiheessa, ja tavoitteena on heitellä ideoita ilman sensurointia tai jakamista huonoihin ja hyviin ideoihin. Kirjoittajan ei tarvitse ajatella prosessia yhtä tehtävää pidemmälle (mihin tämä johtaa? tuleeko tästä mitään?) vaan hän voi keskittyä ositettuun tavoitteeseen (nyt tarvitaan pieniä humoristisia dialogeja).

Esimerkki tavoitteen kirjoittamisesta

Tämä on kirjoittamisvaiheen tehtävä, jonka tavoitteena on

1) tutkia roolihenkilöitä ja heidän maailmaansa
2) kokeilla aistihavaintoihin perustuvaa tehtävää
3) saada ehkä monologeja valmiiseen käsikirjoitukseen

Milloin tavoitetta ei kannata kirjoittaa?

Toisinaan vetäjästä voi tuntua, että tavoitteen asettaminen rajaa tehtävänantoa liikaa. Tuolloin tavoitteeksi voi merkitä esim.

Tehtävän tavoitteena on irrotella ja leikkiä sanoilla.

Voi myös olla, että vetäjä haluaa jättää kohdan kokonaan tyhjäksi, jottei kirjoitusprosessi tuntuisi liian kontrolloidulta ja ohjatulta.


TEATTERITEKSTI

Termi teatteriteksti tarkoittaa sitä, että nykyteatteri ei välttämättä käytä esitystä valmistaessaan perinteistä näytelmää, vaan voidaan käyttää hyvin erityyppisiä tekstejä.

Juha-Pekka Hotinen määrittelee teatteritekstin käsitteen käyttäen pohjana Aarne Kinnusen teatterikirjallisuuden käsitettä. Kinnusen mukaan teatterissa voidaan käyttää minkä tahansa kirjallisuuden lajin tekstiä, eikä mitään omaa luokkaa teatterille sopivalle tekstille ole olemassa, vaan tekstin käyttötapa esitystä ajatellen on ratkaiseva tekijä.

Hotisen mukaan teatteriteksti taas tarkoittaa, että esitys voi käyttää polttoaineenaan lähes millaista tekstiä tahansa (ei vain kirjallisuuden lajeja). Esitysten käyttämä tekstiaines on monimuotoistunut ja fragmentoitunut. Teatteritekstin käsitteessä painottuu Hotisen mukaan kunkin tekstin erityislaatuisuus, sen oma olemisen tapa. Jokaista tekstiä pitää tarkastella omana erityisenä tapauksenaan.


Katso myös:
dramaturgia, fragmenttidramaturgia, nykyteatteri

Lähteet:
Hotinen 2002, Tekstuaalista häirintää, s. 209-210.
Kinnunen 1985, Draaman maailma, villiintynyt puutarha, s. 26-37.


Edellinen käsite Seuraava käsite

TEEMA

Teema on käsikirjoitusta yhteen kokoava laaja idea. Teeman toisto luo käsikirjoitukselle merkitystä ja rakennetta - teemaa (esim. menetys) saatetaan toistaa käsikirjoituksen tarinoissa, yksittäisissä kohtauksissa ja näyttämökuvassa. Yhdessä käsikirjoituksessa voi olla useita teemoja - ja jokainen katsoja voi tulkita käsikirjoituksen omalla tavallaan.

Aihe ja teema ovat läheisiä käsitteitä, ja ne usein teatterikielenkäytössä sekaantuvat keskenään. Sekaannus voi juontaa juurensa erilaisista tavoista käsittää aihe ja teema. Esimerkiksi äidinkielen oppikirjojen mukaan aiheen ja teeman ero voidaan määritellä mm. näin:

Aiheella tarkoitetaan tekstin pintasisältöä, sen konkreettista tapahtumatasoa. Teeman käsite lähestyy sanoman käsitettä: lukija etsii merkityksiä pintaa syvemmältä, syvätason ajatuksia. Esimerkiksi merimatka voi olla tapahtumien juonellinen sarja, mutta se voidaan tulkita myös henkisen muutoksen, kehityksen näyttämöksi. Etälukio (Opetushallitus)

Teatterin ja kaunokirjallisuuden puolella kuitenkin vakiintuneesti puhutaan "omasta aiheesta" ja tarkoitetaan laajempaa asiaa, kuin yhden tekstin konkreettista tapahtumatasoa. Käsikirjoittamisen teoriassa aihe ja teema käsitetään siis hieman toisin:

Aihe on jotain, joka vetää kirjoittajaa puoleensa. Se on jotain, mikä on jäänyt vaivaamaan, koskettava asia uutisissa, trauma tai jokin virhe, minkä on elämässään tehnyt. Yhdessä elokuvassa voi olla useita aiheita. Teema on puolestaan idea, joka yhdistää kaikkia aiheita. … Teema on ydin, joka ilmenee elokuvan kaikissa elementeissä, henkilöissä, tarinoissa ja maailmassa. Jos aihe on tapa, jolla kirjoittaja rajaa maailmaa käsikirjoitukseksi, niin teema on keino, jolla kirjoittaja rajaa aiheet elokuvaksi. Aihe on todellisen maailman osa, jonka kirjoittaja kokee tärkeäksi. Teema on elokuvakerrontaan liittyvä kokoava tekijä, sisällön yhteinen nimittäjä. Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia


Katso myös:
aihe, tarina, juoni, miten aiheesta voi lähteä liikkeelle?

Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 165
Opetushallitus, Etälukio

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia / Teema
Elokuvantaju-sivusto / Teema


Edellinen käsite Seuraava käsite

HARJOITUKSIA, VIRIKKEITÄ

Motivaatio on sitä, kun unelmasi laittavat työvaatteet niskaansa.
Benjamin Franklin

Tehtäväpankki on luotu vetäjälle ja ryhmälle ideavarannoksi. Voit etsiä sopivia tehtäviä, kopioida niitä oman ryhmäsi tehtäväpöydälle ja muokata tehtäviä eteenpäin.

Eräs verkossa kirjoittamisen eduista on, että tekstin innoittajana voidaan käyttää hyvin monenlaista materiaalia. Älä siis arkaile tuoda ryhmäsi eteen kuvia, ääni- ja videolinkkejä tai tekstimateriaalia sisältäviä internetsivuja. Tehtävä voi myös keskittyä ensin aistikokemukseen, sitten kirjoittamiseen. Erilaisten inspiraatiomateriaalien määrä on rajaton.

~*~

Tehtävänannon tavoitteet
Miten linkitän oppimateriaaliin?

~*~

Tehtäviä erilaisiin vaiheisiin ja tilanteisiin

Aiheen etsintä Aisti- ja havaintotehtäviä Henkilöhahmojen kehittäminen
Lähtökohdan valinta Lämmittely Oman kielen etsiminen
Rakenteen pohtiminen Ryhmäsopimuksen laatiminen Ryhmäytyminen
Tekstin ideoiminen
Alatekstin kirjoittaminen Analyysi ja jatkotyöstö Dialogin kehittäminen
Kirjoittamisvaihe Käänteen kirjoittaminen Päätöksenteko
Ryhmän työskentelyn päättäminen

TEHTÄVÄT LIITTYEN AISTEIHIN JA IMPULSSEIHIN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

KUUNTELE | Aisti- ja impulssitehtävä 1

KIRJOITA, MITÄ KUULET

Istu paikoillasi viisi minuuttia ja kuuntele. Kuuntele muutaman minuutin ajan vain asioita, jotka tapahtuvat omassa kehossasi ja sitten niitä, jotka tapahtuvat samassa huoneessa. Lopuksi kuuntele niitä asioita, jotka tapahtuvat huoneen ulkopuolella. Kirjoita tämän jälkeen teksti kuulemasi ja ajattelemasi pohjalta. Teksti voi olla runomuotoinen, valmis dialogi tai sisältää vain yksittäisiä, irrallisia lauseita - eli tekstin muodon voit valita itse.

ESIMERKKI:

TUNNUSTELE | Aisti- ja impulssitehtävä 2

KIRJOITA, MITÄ TUNNET

Sido silmillesi liina, ja nouse työpisteeltäsi toimittamaan jokin yksinkertainen tehtävä – esimerkiksi vesilasin hakeminen, vessassa käyminen tai paperin laittaminen kirjekuoreen. Tehtyäsi tehtävän ota liina pois ja kirjoita teksti hetkestä, jona roolihenkilö (voit itse keksiä henkilön) herää pimeässä huoneessa ja yrittää selvittää, missä on.

ESIMERKKI:

MAAILMA | Aisti- ja impulssitehtävä 3

HAVAINNOI YMPÄRISTÖÄSI

Lähde puoleksi tunniksi ulos. Kävele ja tarkkaile maailmaa: miltä haisee, kuulostaa ja tuntuu? Älä puhu matkallasi kenenkään kanssa. Palaa kotiin, kirjoituspöydän ääreen ja kirjoita havaintosi ensin ranskalaisilla viivoilla muistiinpanoiksi. Ota sitten uusi paperi, ja kirjoita muistiinpanojen pohjalta runo siitä, millaista maailmassa oleminen on.

ESIMERKKI:

MATKA | Aisti- ja impulssitehtävä 4

KUUNTELE MAAILMAA HAHMON KORVIN

Valitse joku kirjoitetuista hahmoista (tehtävä edellyttää, että työryhmä on kirjoittanut jo joitakin henkilöhahmoja.) Valitse jokin matka, jonka kuljet tänään, esimerkiksi töistä kotiin, lounaspaikalle tms. Kun lähdet matkalle, ala kuunnella maailmaa hahmon korvin. Millainen maailma kuuluu? Mitkä ääneet ovat hahmolle uusia ja vieraita, mitkä taas tuttuja? Kun olet tehnyt matkan, kirjoita monologi siitä, mitä hahmo ajatteli kuunnellessaan maailmaa. Merkitse tekstin alkuun valitsemasi hahmon nimi sekä kulkemasi matka. Monologin pituus voi olla mitä tahansa kymmenestä lauseesta ylöspäin.

ESIMERKKI:

MAUT JA HAJUT | Aisti- ja impulssitehtävä 5

KUUNTELE MAAILMAA HAHMON KORVIN

Valitse sana, joka liittyy tähän mennessä ryhmänne kirjoittamiin ideoihin (esimerkiksi rakkaus, hevonen tai lähtö). Kuvaile pitkään ja tarkasti, miltä tämä sana maistuu ja haisee.

ESIMERKKI:


TEHTÄVÄT LIITTYEN MUIHIN TAITEENLAJEIHIN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

ÄÄNIÄ | Tehtäviä muista taiteenlajeista 1

KUUNTELE

Kuuntele liitteenä oleva musiikkitiedosto, ja kirjoita sen pohjalta tajunnanvirtateksti: millaisia tunnelmia musiikki herättää? Mitä muistat musiikin myötä? Millaisia ihmisiä musiikista tulee mieleen?

ESIMERKKI:

VIDEOTA | Tehtäviä muista taiteenlajeista 2

KATSELE JA KIRJOITA

Katsele liitteenä oleva video. Kirjoita kohtaus, joka toimii vastauksena videoon. Sinun ei tarvitse kohtauksessa viitata videoon. Voit olla videon kanssa samaa tai eri mieltä. Tuo oma kantasi esille dialogin kautta.

ESIMERKKI:

KUVIA | Tehtäviä muista taiteenlajeista 3

KATSELE JA KIRJOITA

Katso linkkinä olevat kuvat. Kirjoita kuvien pohjalta tarina, jossa on vähintään 3 henkilöä.

ESIMERKKI:


TEHTÄVÄT LIITTYEN MUIHIN VAIHTOEHTOIHIN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

KUULTUA | Tehtäviä liittyen muihin vaihtoehtoihin 1

PIDÄ MUISTIKIRJAA

Pidä päivän ajan muistikirjaa mukanasi, ja merkitse kuulemasi mielenkiintoiset lauseet muistiin. Ota seuraavana päivänä muistikirja esiin ja kirjoita dialogi, jossa käytät kuulemiasi lauseita.

ESIMERKKI:

KADULLA | Tehtäviä liittyen muihin vaihtoehtoihin 2

TARKASTELE YMPÄRISTÖÄSI

Avaa asuinpaikkasi kartta ja valitse umpimähkään katu, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Mene kadulle ja katsele ympärillesi. Jokin kiinnittää huomiotasi: kadunkulma, talo, puu tms. Tarkastele ympäristöä ja palaa sitten kotiin kirjoittamaan teksti, joka tapahtuu juuri huomaamallasi paikalla.

ESIMERKKI:

TARINOITA LEHDISTÄ | Tehtäviä liittyen muihin vaihtoehtoihin 3

LÖYDÄ LEHDESTÄ TARINA

Etsi käsiisi vanha lehti, ja selaa se läpi. Etsi henkilöä tai tarinaa, joka jää mietityttämään sinua. Kirjoita löytämäsi henkilön tai tarinan pohjalta teksti - dialogi tai monologi.

ESIMERKKI:


TEHTÄVIÄ ALATEKSTIN KIRJOITTAMISEEN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

SALAISUUS | Tehtävä alatekstin kirjoittamiseen

TEHTÄVÄ
Kirjoita kohtaus, jossa on 2 henkilöä. Ennen kohtausta suunnittele toiselle henkilöistä salaisuus, joka vaikuttaa hänen toimintaansa kohtauksessa - mutta jota hän ei sano ääneen. Voit kirjoittaa salaisuuden tekstin kommenttikenttään tallennettuasi tekstin. (Voit kokeilla myös lisätä jännitettä niin, että toinen henkilöistä vahingossa lähestyy salaisuutta sitä tietämättä.)

ESIMERKKI:

FRANS
Äiti, millon me muutetaan?

ÄITI
Ai millon… Eikö se isä sanonut?

FRANS
Se käski kysyy sulta.

ÄITI
Jaa. No ei kai me ihan vielä.

FRANS
Mä otan punasen kilpuriauton mukaan ja sitten mä pakkaan isille jättityynyn ja äidille mä pakkaan ruokaa tarpeeks ja sit mä pakkaan imurin.

ÄITI
Kyllä siellä varmaan on imureita.

FRANS
Ai missä?

ÄITI
Voi olla, ettei isä ihan heti aluks pääse mukaan.

FRANS
Mut sitku se tulee se tarttee jättityynyn. Ja sit kutitellaan.

Kommentti: Fransin äiti ja isä ovat eroamassa, ja muutto tarkoittaa erilleen muuttamista.

ARKISIA ASIOITA, osa 1 | Tehtävä alatekstin kirjoittamiseen

TEHTÄVÄ

  • Kirjoita (vaikka paperinpalalle) lista arkisista tehtävistä - sellaisista, joita ihmiset voivat tehdä yhdessä. Valitse askareista yksi.
  • Valitse kaksi hahmoa. Kirjoita kohtaus, jossa toinen johtaa toista askareessa. Hahmo 1 on johtaja, 2 myötäilee ja on epävarmempi.

ESIMERKKI:
Valitsin arkisista asioista pöydän kattamisen.

HENKILÖ 2.
Eikö meitä kaks ole?

HENKILÖ 1.
Kahdeksan. Kahdeksan haarukkaa, kahdeksan veistä. Ja tässon kukat, taittele niistä koriste.

HENKILÖ 2.
Mihin?

HENKILÖ 1.
Siihen lautasen päälle. Lautasliina alle ja päälle kukkanen. Mä huurrutan lasit.

HENKILÖ 2.
Mä vähän lepään.

HENKILÖ 1.
Ei kun hae ne kynttilät yläkaapista.

ARKISIA ASIOITA, osa 2 | Tehtävä alatekstin kirjoittamiseen

TEHTÄVÄ

  • Lue toisten kirjoittamat kohtaukset ja valitse niistä yksi. Varaa kohtaus kirjoittamalla kommenttikenttään "varattu". Et voi valita kohtausta, joka on jo varattu.
  • Yritä päätellä kohtauksen perusteella jotain henkilöiden välisestä suhteesta. Onko hahmo 1 johtaja? Suhtautuuko hän vähättelevästi? Onko hahmo 2 kiltti vai tympääntynyt?
  • Valitse hahmoille voimakkaat päämäärät.
  • Kirjoita versio 2, jossa hahmojen välinen suhde MUUTTUU kohtauksen aikana. Pyri tuomaan hahmojen päämäärät selkeämmin esiin ilman, että hahmot kuitenkaan sanovat niitä ääneen.

ESIMERKKI:

Päämäärät: henkilö 1 haluaa maailman kauneimman kattauksen, 2 haluaa, ettei kukaan tulisi juhliin ja hän itse saisi nukkua.

HENKILÖ 2.
Eikö meitä kaks ole?

HENKILÖ 1.
Kahdeksan. Kahdeksan haarukkaa, kahdeksan veistä. Ja tässon kukat, taittele niistä koriste.

HENKILÖ 2.
Ai kaheksan… Keitä kaikkia?

HENKILÖ 1.
No me ja Ripiset ja Anni ja Mikael ja kukas vielä…

HENKILÖ 2.
Kuka ne on kutsunu? Ja mihin piti taitella?

HENKILÖ 1.
Siihen lautasen päälle. Lautasliina alle ja päälle kukkanen. Mä huurrutan lasit.

HENKILÖ 2.
Oikeesti.

HENKILÖ 1
Mitä oikeesti?

HENKILÖ 2.
Kello on jo viis yli. Mä vähän lepään.

HENKILÖ 1.
Sitä suuremmalla syyllä. Hophop.

HENKILÖ 2.
Mä vähän lepään.

HENKILÖ 1.
Ei kun hae ne kynttilät yläkaapista.

Henkilö 2. hakee kynttilät ja sytyttää ne. Hän sytyttää samalla pöytäliinan.


TEHTÄVIÄ DIALOGIN KEHITTÄMISEEN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

RAJOITETUT SANAT | Tehtäviä dialogin kehittämiseen 1

KIRJOITA DIALOGI

Kirjoita kahden hengen dialogi, jossa käytät vain seuraavia sanoja ja osatekijöitä:

Kyllä. Ei. Rakastan sinua. Vihaan sinua. (Tauko.)
Kirjoita dialogiin parenteesit, joissa kerrot, keitä kohtauksessa on, missä he ovat ja mitä tekevät.

ESIMERKKI:

TAHDOT RISTIRIIDASSA | Tehtäviä dialogin kehittämiseen 2

KIRJOITA DIALOGI

Kirjoita dialogi, jossa A haluaa eri asiaa kuin B. Molemmat saattavat peitellä tahtoaan, mutta molempien päämääränä on kohtauksen aikana saada tahtonsa läpi. Rakenna kohtaukseen käänne, jossa jompikumpi saa tahtonsa läpi.

ESIMERKKI:

TILANTEESTA DIALOGIKSI | Tehtäviä dialogin kehittämiseen 3

KIRJOITA DIALOGI

Kirjoita ensin draamallinen tilanne. Keitä on paikalla, ja mikä on heidän välisensä jännite? Mikä pitää heidät siellä missä he ovat - rakkaus, petos, viha? Ole mahdollisimman tarkka.

Kirjoita sitten dialogi, jossa henkilöt eivät puhu jännitteestä heidän välillään, mutta se tulee kuitenkin katsojalle ilmi.

Rakenna draamalliseen tilanteeseen muutos - mikä henkilöiden välillä muuttuu kohtauksen aikana?

VINKKI:

Voit käyttää tehokeinoina taukoa, ristiinpuhumista, päällekkäinpuhumista, sitä, että joku hahmoista vain ynähtelee, joku puhuu liikaa…


**TEHTÄVIÄ KÄÄNTEEN KIRJOITTAMISEEN*

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

MUUTOS ELÄMÄSSÄ | Tehtävä käänteen kirjoittamiseen

TEHTÄVÄ
Lue tämä teksti.

Kirjoita sitten valitsemallesi hahmolle kohtaus, jona hänen elämänsä muuttuu perusteellisesti. Tarkista, että kohtauksessa on mukana:

  • alkuhetki, jolloin tilanne on normaali
  • hetki, jona tilanne muuttuu
  • loppuhetki, jossa henkilö päättää, mitä tekee muuttuneessa tilanteessa

ESIMERKKI:
Mummo istuu keinutuolissa ja kutoo. Tonttu istuu ikkunalaudalla ja hyräilee.

TONTTU
Et taida tietää, että tuolta kylältä on lähtenyt auto tännepäin.

MUMMO
Elä höpäjä.

Mummo jatkaa kutomista, keinutuoli liikkuu nopeammin.

TONTTU
Se on kymmenen minuuttia ja ne on pihassa. Tyttös on tehnyt sopimuksen maan myynnistä ja siinä samalla sinut kiikutetaan vanhainkotiin.

MUMMO
Ikinä ei Aino sellasta tekis.

Mummo kutoo vielä hetken. Laskee sitten kutimen pöydälle ja kävelee kaapille. Ottaa sieltä ritsan. Nostaa pöydän ikkunan eteen ja kasaa sille erilaisia pieniä esineitä. Kuuluu, kun auto kaartaa pihaan. Mummo lataa ritsan.

PULASSA | Tehtävä käänteen kirjoittamiseen

TEHTÄVÄ
Kirjoita kohtaus, jossa valitsemasi hahmo joutuu mahdollisimman suureen pinteeseen, esimerkiksi noloon tilanteeseen, vaaraan tai toteuttamaan tehtävää, johon hänestä ei ole.

Kirjoita kohtaukseen käänne, jonka aikana selviää, miten hahmon käy: selviääkö hän pinteestä vai käykö hänen huonosti.

ESIMERKKI:
Mummo istutetaan autoon kahden gangsterin väliin. Ase osoittaa mummoa. Auto lähtee liikkeelle.

MUMMO
Oisitte kertoneet että ootte tulossa. Oisin keittänyt kahvit.

Hiljaisuus. Toinen gangsteri painaa aseen mummon ohimolle.

MUMMO
Ja pullat paistanu.

GANGSTERI 1
Mihin kohti peltoa se on haudattu?

MUMMO
Mikä? Siemenperunoita siellä on.

Hiljaisuus. Gangsteri ottaa mummoa leuasta ja avaa hänen suunsa, laittaa aseen piipun sinne. Mummo huomaa ikkunasta ohi pyöräilevän naapurin Vertin.

MUMMO
Ai te sitä arvokasta tarkotatte? Päästäkää ulos niin näytän.

Mummo päästetään ulos. Hän juoksee ja hyppää Vertin pyörän takaistuimelle.

MUMMO
Pole niinkuin ois muurahaisia kintuissas!


TEHTÄVIÄ LÄMMITTELYYN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

Juoksija lämmittelee ja venyttelee ennen juoksulenkkiä. Yhtälailla kirjoittava ihminen tai ryhmä voi virittäytyä kirjoittamiseen, assosiaatioihin, sanojen virtaukseen. Tältä sivulta löydät lämmittelyyn sopivia tehtäviä.


Tajunnanvirtaharjoitukset

Tajunnanvirtaharjoituksia on useita erilaisia, ja tekniikkaa voi soveltaa erilaisiin tarkoituksiin. Olennaista harjoituksessa on, että kynä pidetään liikkeessä, välittämättä oikeaoppisista lauseista, kirjoitusvirheistä tai siitä, mitä roskaa tulikaan kirjoitettua. Usein on tärkeää myös tietää se, ettei tekstiä tarvitse näyttää kenellekään / julkaista.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 1 | Tehtäviä lämmittelyyn

KIRJOITA 5 MINUUTTIA:
Aseta kello hälyttämään viiden minuutin päästä. Kirjoita seuraavista sanoista kustakin viiden minuutin ajan. Pidä kynä koko ajan liikkeessä, ja jos et keksi, aloista aina uudestaan ensimmäisestä sanasta. (Vetäjä voi soveltaa sanoja ryhmän tarpeen mukaan.) Näitä tekstejä ei tarvitse näyttää kenellekään - voit poimia niistä materiaalia jos haluat, mutta näitä ei tarvitse julkaista.

- rakastan
- en rakasta
- vihaan
- en vihaa
- haluan kirjoittaa, koska
- en halua kirjoittaa
- juuri nyt

ESIMERKKI:
Rakastan perhettäni. Lasta ja miestä, meitä kolmea yksikkönä. Rakastan meren tuoksua ja pyöräretkiä. Meren tuoksu herättää minussa niin kovan lähtemisen kaipuun, että se sattuu. Rakastan päämäärätöntä harhailua, sitä kun ei ole kiire. Rakastan tunnetta joka syntyy, kun saan jotakin valmiiksi. Rakastan kirjoittamista. En voi kuvitella tekeväni mitään muuta.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 2 | Tehtäviä lämmittelyyn

KÄY KÄVELYLLÄ:

Käy kävelyllä. Älä puhu matkan aikana kenenkään kanssa, ja laita puhelin pois päältä. Kuuntele ja katsele - mitä näet? Palattuasi kirjoita 10 minuuttia kuulemastasi, näkemästäsi ja ajattelemastasi.

ESIMERKKI:
Tänään on aivan poikkeuksellisen kaunis, talvinen pakkaspäivä. Puiston käytävät on aurattu huolellisesti ja niille on siroteltu sepeliä. Vähän harmittaa, ettei yhtä reunaa tiestä voinut säästää pulkkailijoille. Aurinko ei nouse enää kovinkaan korkealle, mutta pimein aika on vielä edessä. Tänään aurinko paistoi viistosti siirtolapuutarhan ylle, niin että varjotkin näyttivät kullanhohtoisilta. Ihmisten koirakuri tuntuu heikentyneen viime aikoina, sillä yhden kävelylenkin aikana tuli vastaan kaksi irrallaan kulkevaa koiraa. Itse en pelkää koiria, mutta koirapelkoisen ihmisen läheisenä peräänkuuluttaisin hieman huomaavaisuutta koiranomistajilta. Lapsesta oli hauskaa, kun koirat kulkivat läheltä ohi. Hauskaa oli myös heittäytyä pulkan kyydistä pehmeään lumeen, ja tätä lapsi toistelikin ahkerasti. Emme ehtineet kymmenen minuutin aikana kovinkaan kauas.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 3 | Tehtäviä lämmittelyyn

MINÄ KIRJOITAN:

Älä päätä, mitä aiot kirjoittaa. Pidä mieli puhtaana päätöksistä, laske kynä paperille ja aloita: Minä kirjoitan… Äläkä lopeta. Jos ajatus lyö tyhjää, palaa alkuun kirjoittamaan "Minä kirjoitan, minä kirjoitan…" kunnes lause jatkuu itsestään. Älä suunnittele tai sensuroi, vain kirjoita. (Harjoitus Noel Greigin kirjasta Playwriting)

ESIMERKKI:
Minä kirjoitan tässä sohvannurkassa, häälahjaksi saatuun paksuun villahuopaan kääriytyneenä. 50-luvulla rakennetussa talossa ikkunoista ja oven alta tuulee sisään. Pitäisi siivota, mutta olen mieluummin tässä. Kohta käyn laittamassa leipiä paahtimeen.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 4 | Tehtäviä lämmittelyyn

VAALEANPUNAISET ELEFANTIT:

Ajattele vaaleanpunaisia elefantteja ja kirjoita, mitä teit eilen. (Harjoitus Noel Greigin kirjasta Playwriting)

ESIMERKKI:
Eilen kävin syömässä ystävän kanssa. On avattu uusi ravintola, kasvisravintola melko lähelle meitä. Ruoka oli oikein hyvää. Mentiin teatteriin sen jälkeen, pidin oikean vapaapäivän. Teatterin jälkeen kävimme vielä juomassa amarettoglögit. Kun illalla tulin kotiin, mies oli jo laittanut lapsen nukkumaan.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 5 | Tehtäviä lämmittelyyn

HENGITYSHARJOITUS:

Ota paperia ja kynä ja istu lattialle. Kirjoita hengittäessäsi ulos, ja keskeytä kirjoittaminen kun hengität sisään. Tee näin muutaman minuutin ajan. Kirjoita sitten hengittäessäsi sisään ja keskeytä kirjoittaminen hengittäessäsi ulos.

TAJUNNANVIRTAHARJOITUS 6 | Tehtäviä lämmittelyyn

TYLSÄÄ:
Laita lempikappaleesi soimaan. Tanssi sen ajan, ja istu sitten kirjoittamaan mitä sinulle tulee mieleen sanasta TYLSÄ.

ESIMERKKI:
Olisi tylsää, jos olisi lempikappale. Tuntuu, että tylsyys on mielentila, tylsyys on jotain, minkä itse keksii. Tylsyys on valinta.


TEHTÄVIÄ LIITTYEN VIIMEISTELYVAIHEESEEN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön ja kopioida sen Noodin "luo tehtävä"- sivulle. Kopioidaksesi maalaa teksti, kopioi se ctrl-C- painikkeilla, siirry Noodin tehtäväsivulle ja liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.


  • Keskustelkaa vielä siitä, mikä on käsikirjoituksessanne tärkeää: rakkaus, pienet kohtaamiset, sanojen takana virtaava sähkö, onnen muuttuminen epätoivoksi?

  • Jakakaa keskustelun jälkeen vuorot - kukin kirjoittaa käsikirjoituksen kerran läpi niin, että se, mikä on tärkeää, tuodaan esiin eri tasoilla. Jokainen saa oman osa-alueen tarkistettavaksi:
  1. repliikit
  2. parenteesit
  3. kohtausten otsikot

  • Oikolukekaa teksti ja korjatkaa kirjoitusvirheet.

  • Tulostakaa teksti ja lukekaa se ääneen. Tuntuvatko jotkin repliikit liian pitkiltä tai liian laimeilta? Keskustelkaa lukukokemuksesta, mikä toimi, mikä ei? Jakakaa vuorot, joissa muokkaatte käsikirjoitusversiota keskustelun pohjalta.

TEHTÄVIÄ OMAN KIELEN ETSIMISEEN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

TUNTEIDEN TULKKI

Tämä on moniosainen tehtävä, joka voidaan jakaa useammalle päivälle tai useampaan Noodin tehtävään.

Osa 1.

  • Kirjoita paperille lista tunteista, esim. viha, rakkaus, jne.
  • Valitse tunne, joka juuri nyt tuntuu sinusta läheiseltä.
  • Kuvaile tekstissäsi tunnetta omin sanoin niin, ettet käytä tunteen nimitystä. Miltä se tuntuu? Haisee? Maistuu? Millainen ilma kuvailee kyseistä tunnetta? Millainen muoto?

Osa 2.

  • Valitse jonkun muun kirjoittama kuvaus tunteesta - jokin, joka on mahdollisimman erilainen kuin sinun omasi.
  • Luo dialogi, jossa toinen osapuoli puhuu sinun kirjoittamillasi sanoilla ja toinen toisen valitsemasi tekstin sanoilla. Älä välitä siitä, onko dialogissa selkeää tarinaa - etsi ennenkaikkea tunnekokemusta. Voit toistaa sanoja.

Osa 3.

  • kirjoita kohtauksellesi parenteesit, joissa kuvailet, ketkä kohtauksessa ovat, missä he ovat ja mitä tekevät.

ESIMERKKI:
(dialogista)
A:Kylmä kylmä kylmä talvinen iltapäivä.
B: Kiehuu rotat rokkaa pitkin katua.
A: Ei. Ei ikinä.
B: Syvä kuilu pyörii pyörii.

HAVAINTOJA

Ota kynä ja paperia mukaan ja lähde ulos. Katso tarkkaan kaikkea, ja pyri kuvailemaan havaitsemasi mahdollisimman tarkasti. Mieti, miten juuri sinä havaitset asioita, ja muistuttavatko ne sinua jostain. Käytä mielikuvia ja muistoja hyväksesi.

ESIMERKKI:
Viemärinluukku on metallinen, pientä ruudukkoa. Välissä on purukumi, ehkä sen on pudottanut kahdeksanvuotias lapsi matkalla kouluun.

CROQUE-KIRJOITUS

Ota kello. Ajasta se kahden minuutin päähän. Katsele ympärillesi ja valitse ensimmäinen esine tai asia, johon silmäsi osuvat. Kuvaile esine tai asia kahdessa minuutissa - pyri tavoittamaan jotain olennaista sen olemuksesta ja tunnelmasta. Vaihda esinettä tai asiaa, ja kirjoita taas kaksi minuuttia.

RUNOILIJAN JALANJÄLJISSÄ

Mene kirjastoon ja etsi kaksi runokirjaa, joiden kielestä pidät mutta jotka ovat keskenään erilaisia. Lainaa kirjat ja ota viereesi työpöydälle. Kirjoita monologi aiheesta "Tulevaisuus". Päätä ensin, kuka puhuu ja missä. Selaile kirjoittaessasi toisen kirjan runoja, hae niiden rytmiä ja sanastoa.

Kun olet saanut tekstin valmiiksi, jätä se muutamaksi tunniksi. Palaa sitten ja lue toista runokirjaa. Kirjoita sama teksti toisen kerran toisen runokirjan tyyliin, vaihda sanoja ja rytmiä, mutta pidä pääsisältö samana.


TEHTÄVIÄ PÄÄTÖKSENTEKOON

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

MIKÄ ON TÄRKEÄÄ | Tehtävä tärkeiden kohtausten hahmottamiseksi

TEHTÄVÄ
Mene kaikki tekstit- näkymään. Siirrä kansioon "tärkeät" ne tekstit, joiden koet olevan olennaisia käsikirjoituksen aiheen kannalta. Omia tekstejä ei saa siirtää! Huomaa, että joku on saattanut siirtää osan teksteistä jo ennen sinua, ja tekstit ovat jo oikeassa kansiossa. Kirjoita kuulumisiin viesti, kun olet tehnyt siirron - näin vetäjä voi hahmottaa, ketkä kaikki ovat sanoneet oman painavan sanansa. Perustele kuulumisissa lyhyesti, miksi valitsit juuri kyseiset tekstit.

ESIMERKKI:
Ryhmäläisiä voi pyytää siirtämään tärkeät- kansioon esim. rakkauden (eli käsikirjoituksen aiheen) kannalta olennaisia tekstejä, tai esimerkiksi tekstejä, joista voitaisiin muokata lauluja.

RAKENNETYÖKALU KÄYTTÖÖN | Tehtävä kohtausten valitsemiseksi

TEHTÄVÄ
Tee oma rakenne-ehdotus, johon valitset mukaan viisi kohtausta, jotka mielestäsi ovat käsikirjoituksen kannalta olennaisia. Kohtaukset voivat olla sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Anna rakenne-ehdotukselle nimi oman nimesi mukaan.

ESIMERKKI:
Ryhmäläisten valittua kukin 5 kohtausta, voi vetäjä laskea, mitkä kohtaukset tuntuvat saaneen eniten suosiota käsikirjoituksen olennaisimpina. Vetäjä voi laittaa listan esille esim. tehtävän esimerkkitekstiin tai uutisiin. Samalla hän voi nostaa esiin niitä asioita, jotka valittujen kohtausten kohdalla tuntuvat nousseen esiin (esim. tietty miljöö tai rakkaustarina).

Vetäjä voi tämän listan perusteella tehdä ensimmäisen ehdotuksen koko käsikirjoituksen rakenteeksi - liittäen mukaan esim. kohtauksia, joita pitää vielä kirjoittaa tai kohtauksia, joita kukaan ei maininnut mutta vetäjä pitää olennaisena. Seuraavassa työvaiheessa voidaan käynnistää keskustelu vetäjän tekemästä rakenne-ehdotuksesta.

DOODLE KÄYTTÖÖN | Tehtävä yhteisen tapaamisajan valitsemiseksi

TEHTÄVÄ
Käy äänestämässä täällä (vetäjä laittaa linkin), milloin sinulle olisi sopiva hetki olla koneen ääressä yhtä aikaa muiden kanssa.

Tässä tehtävässä vetäjä käy tekemässä etukäteen äänestysvalikon osoitteessa www.doodle.com. Hän saa sähköpostiinsa linkin, jonka voi liittää tehtäväkenttään käyttämällä ketjun kuvaa. Tarkemmat ohjeet linkittämiseen täällä.

ESIMERKKI:
Ryhmäläiset valitsevat perjantain, lauantain ja sunnuntain väliltä sunnuntain kello 14. Tuolloin kaikki ovat samaan aikaan koneen ääressä.

Äänestystyökalua voidaan käyttää myös esim. hahmojen valitsemiseen.

OHJEITA JA PÄÄTÖKSIÄ | Tehtävä työvaiheen päätösten lukitsemiseksi

TEHTÄVÄ
Lue alla oleva teksti.

Kommentoi tekstiä kommenttikentässä. Kerro ainakin:

  • kannatatko ehdotettuja päätöksiä? Jos et, nimeä vaihtoehto.
  • mitä mielestäsi kannattaisi seuraavaksi tehdä?
  • mistä olisit itse kiinnostunut - haluatko keskittyä jonkin tietyn osa-alueen kirjoittamiseen?

ESIMERKKI:
Vetäjä on vastannut tehtävään kirjoittamalla ensimmäisen tekstin, jossa hän

  • käy läpi ryhmän keskustelujen pohjalta tehdyt päätökset
  • ehdottaa seuraavia työvaiheita
  • jakaa isomman ryhmän pienempiin (joille on käynnistetty oma kirjoittajaryhmä)
  • jnejne

Ryhmäläiset kommentoivat kukin tekstiä, ja sitoutuvat tai ovat sitoutumatta päätöksiin.


TEHTÄVIÄ RYHMÄSOPIMUKSEN LAATIMISEEN

Voit valita alla olevista tehtävistä jonkun työryhmäsi käyttöön Noodissa. Voit myös muokata tehtävää omiin tarpeisiisi sopivaksi.

  1. maalaa tehtäväteksti
  2. kopioi se ctrl-C- painikkeilla leikepöydälle (tai valitse valikossa Edit - Copy)
  3. siirry Noodin Luo tehtävä -sivulle
  4. liitä teksti tekstikenttään ctrl-V-painikkeilla. (tai valitse valikossa Edit - Paste)

KIRJOITA KIRJE | Tehtävä ryhmäsopimuksen laatimiseen

KIRJOITA KIRJE:

Kirjoita kirje vetäjälle ja muille ryhmäläisille. Kerro kirjeessä kuka olet, ja mitä toivoisit yhteiseltä työskentelyltä. Entä mitä et halua? Millainen kirjoittamisprosessin tulisi olla? Kirjoituskenttään voit lisätä ajatuksia liittyen prosessiin ja siihen, miten ryhmä työskentelee yhdessä.

ESIMERKKI:
- Kuinka usein ehdit käydä Noodissa - eli millaisella aikavälillä tehtäviä voi olla?
- Voitko olla mukana muutamia kertoja vai jopa koko esityksen kirjoittamisen ajan?
- Sopiiko sinulle, että tekstiäsi muokkaa edelleen kuka vain, vai haluatko jatkotyöstää itse?
- Onko sinulla jotain ehdotuksia tehtävistä tai työvaiheista, joita haluaisit kokeilla?
- Mikä tuntuu tärkeältä ottaa huomioon ryhmän toiminnassa?
- Tulisiko ryhmällä olla jotain yhteisiä sääntöjä?
Kommentoi myös toisten ehdotuksia.

LYHYT AVAUS | Tehtävä ryhmäsopimuksen laatimiseen

KIRJOITA TOIVEISTASI:

Kirjoita keskustelualueelle lyhyt avaus siitä, millaista esitystä haluaisit olla mukana kirjoittamassa. Kuinka pitkä? Millaisista aiheista? Mitä tarkoitusta varten ( kevätjuhlaa, teatteriesitystä tms.)

ESIMERKKI:
Haluaisin olla mukana kirjoittamassa noin puolituntista teatteriesitystä vanhainkodin asukkaille. Toivoisin teemojen olevan kepeitä, haluaisin kirjoittaa komediaa!

UNELMA JA KAUHUKUVA | Tehtävä ryhmäsopimuksen laatimiseen

KIRJOITA KAKSI TEKSTIÄ:
Kirjoita kaksi tekstiä: unelma ja kauhukuva siitä, miten kirjoitusprosessi voi toimia. Kun muut ovat saaneet omat tekstinsä valmiiksi, käy lukemassa ja kommentoimassa tekstejä. Löytyykö niistä jotain samaa?


TEHTÄVÄKORTTI

Otsikko: Eeva testaa sivupohjaa

Kohtaus

Tekstiä tähän

Mikäli olet juuri aloittanut ja mietit, miten päästä käsikirjoituksessa alkuun, selaa kirjoittamisen lähtökohtia. Ryhmän aloitusvaiheeseen sopivat hyvin myös työryhmän aloittamiseen ja ryhmäytymiseen liittyvät tehtävät. Voit myös katsoa vetäjän sivulta muutamaa esimerkkiä siitä, miten yhteisöllinen käsikirjoitus on muissa prosesseissa syntynyt.


TEHTÄVÄKORTTI 2

Tehtäväkortit

Sininen kortti: tehtäviä aloittamiseen
Punainen kortti: tehtävä keskivaiheeseen
Keltainen kortti: tehtävä loppuvaiheeseen

<!- Punainen kortti alkaa ->

KOHTAUKSIA | Tehtäviä kirjoitusvaiheeseen

TEHTÄVÄ
Käy tarkastelemassa ei ryhmäläisten ideoimia kohtausideoita. Valitse ideoista yksi, ja kirjoita sen pohjalta kohtaus.

ESIMERKKI:
Matti ja Pekka istuvat kahvipöydässä. Matti sekoittaa kahviaan hiljaisena. Pekka yrittää houkutella häntä puhumaan.

Pekka: Onhan se hyvä, että ehittiin siellä sairaalassa vielä käymään.
Matti: Mmm.

Ovikello soi. Pekka nousee pöydästä ja poistuu huoneesta. Matti kaivaa taskustaan pillerin ja murskaa sen kahvilusikalla pöytää vasten. Hän ripottelee muruset Pekan kahviin ja sekoittaa. Pekka palaa pöytään.

Pekka: Mikä lie imurikauppias taas.
Matti: Mmm.

Pekka hörppää kupistaan. Matti istuu ja odottaa.

KIRJOITA ALLE KOLME LISTAA | Tehtävä aiheen etsimiseen

KIRJOITA KOLME LISTAA:

  • aiheet, jotka kiinnostavat sinua
  • hahmot, jotka kiinnostavat sinua
  • kaksi-kolme mitä tahansa ajatusta tai tapahtuma, jotka ovat viime aikoina pohdituttaneet.

ESIMERKKI:
Aiheet: työttömyys, isyys, demokratia
Hahmot: postimerkkeilijät, nokikolarit
Viimeaikaiset pohdinnat: kuinka kauan maapallolla riittää vettä? Entä sitten, kun se loppuu?

<!- sininen kortti alkaa -—->

KIRJOITA ALLE KOLME LISTAA | Tehtävä aiheen etsimiseen

KIRJOITA KOLME LISTAA:

  • aiheet, jotka kiinnostavat sinua
  • hahmot, jotka kiinnostavat sinua
  • kaksi-kolme mitä tahansa ajatusta tai tapahtuma, jotka ovat viime aikoina pohdituttaneet.

ESIMERKKI:

Aiheet: työttömyys, isyys, demokratia
Hahmot: postimerkkeilijät, nokikolarit
Viimeaikaiset pohdinnat: kuinka kauan maapallolla riittää vettä? Entä sitten, kun se loppuu?

<!-keltainen kortti alkaa —->

3 ASIAA | Tehtävä aiheen etsimiseen

TEHTÄVÄ
Listaa kolme asiaa, joista sinun mielestäsi kannattaa kirjoittaa juuri nyt. Perustele jokainen asia yhdellä lauseella. Kun kaikki ovat kirjoittaneet omat listansa, käykää antamassa peukalonkuvia. Jatkakaa keskustelua suosituimmista sanoista – mikä tuntuisi olevan ryhmälle yhteinen aihe?

ESIMERKKI:
Kolme asiaa, joista minun mielestäni kannattaa kirjoittaa, ovat:
Rakkauden kaipuu
Toisen ihmisen pelko (vrt. rasismi)
Se, että Helsingissä autot ajavat liian lujaa


TEMPO

Tempo on yksi rytmiä luovista elementeistä. Tempolla tarkoitetaan toiminnan tiheyttä suhteessa kestoon. Tempoa määrittävät esimerkiksi:

  • miten usein henkilöt näyttämöllä vaihtuvat?
  • miten paljon tarinan ajankohdat vaihtuvat?
  • miten paljon tarinan paikka vaihtuu?
  • miten pitkiä tai lyhyitä repliikkejä henkilöt puhuvat?
  • miten paljon tekstissä on toimintaa, eli miten paljon näyttämöllä liikutaan?

Kirjoittaja voi käyttää tempoa tehokeinona, esimerkiksi kirjoittamalla ensin pitkän, verkkaisen monologin ja sen perään nopeaa, säkättävää dialogia.


Lähteet:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita s. 27-28


Edellinen käsite Seuraava käsite

TIE/TALORAKENNE

Tie- tai talorakenteessa esityksen kehys on joko aivan fyysinen tai sitten kuvitteellinen matka tai tila. Tällaiselle rakenteelle ovat perustuneet mm. keskiaikaiset vaellusnäytelmät (Suomessakin pääsiäisenä esitettävä Ristin tie) tai Roadmoviet. Talorakenteen yksi esimerkki voi olla vaikkapa Georges Perecin kirjoittama Elämä käyttöohje- romaani, jossa lukuohjeena voi toimia kerrostalon pohjapiirustus. Käsikirjoituskin voi olla sijoitettu esim. taloon, jonka eri tiloissa katsojat vierailevat.


Katso myös:
abstrakti rakenne, aristoteelinen dramaturgia, fragmenttidramaturgia, rakenne, sipulirakenne,

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto / Rakenne


Edellinen käsite Seuraava käsite

TRAGEDIA

Tragedia on murhenäytelmä, jossa tarina päättyy onnettomasti - näytelmän muutos kulkee onnesta onnettomuuteen.

Tragedian käsitteen määrittelyssä on omana aikanaan perustavanlaatuisen työn tehnyt kreikkalainen Aristoteles, joka Runousopissaan käsittelee draaman ja erityisesti tragedian olemusta. Aristoteles jakoi draaman tragediaan ja komediaan. Hänen totesi, että tragedian henkilöt ovat meitä parempia ihmisiä, joilla on jalot päämäärät ja heidän suistumisensa katastrofiin on näin ollen vielä kauheampaa. Aristoteleen mukaan niin orja kuin nainenkin voi olla jalo - hän ei siis sitonut jaloutta yhteiskuntaluokkaan. Tragedia synnyttää pelkoa ja sääliä, ja sillä tavoin saa aikaan näiden tunteiden puhdistumisen,katharsiksen.

Tragedian tärkein osa on Aristoteleen mukaan juoni. Hän määrittää juonen perusosiksi peripeteian eli juonen käännekohdan, anagnorisiksen eli tunnistamisen / totuuden valkenemisen hetken ja kärsimyksen.

Myöhemmin Ranskan klassismin aikaan pidettiin lähes sääntönä, että tragedian tuli käsitellä ylhäissyntyisiä kohteita - "meitä paremmat ihmiset" olivat tässä tapauksessa jumaltenkaltaisia kuninkaallisia ja aatelisia. Teollisen vallankumouksen myötä syntyivät näytelmät, joissa keskiluokan henkilöt saattoivat olla sankareita tai sankarittaria, ja näytelmiä kuvaamaan kehitettiin termi ”porvarillinen tragedia”.

Tragediaa voidaan pitää klassisen draaman tyylilajina. Myöhemmin näytelmätyypit ovat monimuotoistuneet - jo Shakespearen tragedioissa on nähtävissä mukana komediallisia piirteitä ja alempaa yhteiskuntaluokkaa. Jokainen aikakausi käyttää näytelmän käsitteitä omasta maailmankuvastaan käsin. Nykynäytelmissä niin draaman rakenne kuin henkilöiden luonteetkin ovat moniulotteisempia, eikä peripetian paikkaa tai sankarin ylevyyttä ole yhtä helppo paikantaa.

Kuuluisia tragedioita esim.:

Sofokles: Oidipus
Racine: Faidra
Shakespeare: Hamlet, Richard III

Katso myös:
farssi, komedia

Lähteet:
Aristoteles 1976, Runousoppi s. s. 23-25, 43-44
Esslin 1980, Draaman perusteet s. 73-84

Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli

Jatkolukemista:
Aristoteles 1998, Runousoppi


Edellinen käsite Seuraava käsite

TREATMENT

Treatment on preesensissä, proosamuotoisesti ja henkilöhahmon toiminnan kautta kirjoitettu tiivistelmä käsikirjoituksesta, jota on selkeä ja miellyttävä lukea. Se kertoo koko tarinan alusta loppuun. Treatmentissa olennaista on, että siitä pystyy hahmottamaan kokonaisuuden: teemat ja tarinan, muodon ja sisällön. Treatmentin ja synopsiksen ero on se, että treatment kuvaa koko käsikirjoituksen tapahtumat alusta loppuun, ja synopsis toimii enemmänkin luonnoksena, esittelynä.

Treatment voi olla tarkoitettu myyntiasiakirjaksi kaikenlaisille potentiaalisille portinvartijoille. Siksi sen pitää olla sellaista tekstiä, jonka kautta rahoittajat pystyvät näkemään elokuvan päässään ikään kuin se tapahtuisi elokuvateatterin kankaalla. Treatment voi olla myös olla käsikirjoittajan etappi kohti valmista käsikirjoitusta ja se on erinomainen tapa esitellä tarina helppolukuisessa muodossa ja saada siihen palautetta. Useat käsikirjoittajat kirjoittavatkin treatmentin ennen varsinaista käsikirjoitusta. Näin he voivat hahmottaa itselleenkin teeman kirkkaasti ja nähdä, miten kokonaisuus rakentuu.

Käsitykset treatmentin pituudesta vaihtelevat ja ne voivat olla maakohtaisia. Pitkän elokuvan treatment on yleensä noin 20-35 sivun välillä, mutta se voi olla lyhyempi, jos kyseessä on lyhytelokuvan, tv-sarjan jakson tai tarjoamiseen tarkoitettu treatment. Monet pitävät perussääntönä sitä, että yksi sivu treatmenttia vastaa kymmentä sivua käsikirjoitusta. Toisin sanoen suomalaisen koko illan 90-minuutin mittaisen elokuvan treatment olisi tällöin yhdeksän sivua pitkä, eikä 20-35 sivua. 45-minuuttia kestävän tv-sarjan jakson treament on tällöin neljä ja puolisivua.

Treatment on sellaista proosaa, joka nappaa lukijan kiinnostuksen ensimmäiseltä sivulta, ja saa kääntämään sivun toisensa jälkeen. Toisin sanoen tapahtumien pitää edetä, eikä pysähtyä tarpeettomiin yksityiskohtiin, kuvailuihin tai harhautua epäolennaisiin juonikuvioihin, koska lyhyen muotonsa takia kaikenlainen toisto tuntuu erittäin häiritsevältä.

Linda Aronson kirjoittaa teoksessaan Screenwriting Updated, että jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä kirjoittaa treatment. Toiset kirjoittavat yksityiskohtaisesti ensimmäisen kohtauksen koukuttaakseen lukijan, toiset käyttävät jutustelevaa tyyliä ja kokeneet kirjoittajat saattavat olla hyvinkin erikoisia tyylillisesti, kun taas uudet kirjoittajat pyrkivät välttämään sitä. Aronson kirjoittaa, että treatmenttia on tunnetusti vaikeita kirjoittaa, koska kirjoittajan täytyy käyttää sanoja erityisen niukasti ja tarkasti ja samalla kirjoittaa myös kiinnostavia yksityiskohtia, miellyttävästi, yksinkertaisesti ja tarjottava lukijalle värikästä, hyvää proosaa sekä hyvä tarina.

Treamentissa ei kerrota kuvakokoja, sanella ohjeita kameratyöskentelylle, eikä siinä käytetä kerronnan rikkovia kommentteja, kuten "tarina alkaa kun…"; sankarimme saa kutsun seikkailuun mentoriltaan” tai "kolmas näytös huipentuu kun…". Kirjoittaja täytyy olla siis täysin näkymätön ja olla kääntämättä lukijoiden huomiota itse tarinasta kirjoittamisen termeihin, koska, jolloin tarina ei ole niin jännittävä ja tehokas kuin se voisi olla.

Treatment ei useinkaan sisällä dialogia, mutta se voi sisältää sitä jonkin verran, koska se helpottaa ja elävöittää lukukokemusta. Dialogin käytöllä voi syventää henkilöhahmoja ja kiinnittää huomioita tarinan olennaisiin käänteisiin tai opetukseen. Dialogi kirjoitetaan treatmenteissa samaan tapaan kuten romaaneissa, ei siis elokuvaformaatille tyypillisesti keskitettynä.

Treatmentin pitää esitellä kaikki henkilöt suppeasti, mutta kiinnostavasti sekä esitellä teemaa että maailmaa. Henkilöiden tunnetilan kuvaaminen voi olla erittäin tärkeää, etenkin silloin, kun se ei välity toiminnan kautta. Tunnetilojen suoraan kuvaamista tarvitaan treatmentin alkupuolella enemmän kuin sen loppupuolella, koska loppupuolella lukija tietää enemmän henkilöistä ja heidän tilanteestaan ja tavoitteistaan. Henkilöiden tunteiden ymmärtäminen saa lukijan osallistumaan ja uppoutumaan tarinaan.

Tästä syystä myös tulevan käsikirjoituksen tunnelman kuvaaminen on olennaista treatmentissa. Jos käsikirjoitus on genreltään kauhua, niin treatmentin pitäisi pelottaa, säikäyttää ja ahdistaa. Jos se on komedia, niin sen pitäisi hymyilyttää, hihityttää ja naurattaa ääneen. Treatmentin rakkauskohtauksen pitäisi herättää rakkauteen ja romantiikan liittyviä tuntemuksia, hautajaiskohtauksen pitäisi saada lukija itkemään tai tuntemaan surua. Lukijaa kiinnostaa vähiten kuivasti ja värittömästi kirjoitettu teksti.

Treatment rytmitetään vastaamaan elokuvan rytmiä, mutta tietenkin pienemmässä mittakaavassa. Samanpituiset kohtaukset tai sekvenssit kestävät lausemitallisesti yhtä kauan. Mitä pidemmin jokin on selitetty, niin sitä kauemmin se oletettavasti kestää valmiissa draamassa.

Treatmentin voi kirjoittaa laajentamalla synopsiksen ensimmäisen näytöksen omaksi sivukseen, samaten toisen näytöksen ensimmäisen puoliskon, toisen näytöksen toisen puoliskon sekä kolmannen näytöksen omiksi sivuikseen, jolloin syntyy neljän sivun lyhyt treatment. Tämän jälkeen kannattaa ehkä hahmotella beat sheet, eli listata lauseella kaikki tarinan vaatimat kohtaukset tai beatit noin 4-15 sivussa, esimerkiksi Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan pitkä beat sheet voisi alkaa seuraavalla tavalla:

1. Henrik Vanger saa postipakettina kuivatetun kukan.
2. Lisbeth Salander osallistuu Mikael Blomkvistin oikeudenkäyntiin.
3. Oikeustalolla tv-toimittaja kertoo Blomkvistia syytettävän kunnianloukkauksesta.
4. Blomkvist tuomitaan kolmeksi kuukaudeksi vankilaan.

Kun kirjoittaa 15-sivun pitkää beat sheettiä, niin lyhyen treatmentin sivut voi jakaa esimerkiksi niin, että ensimmäinen sivu laajennetaan käsittämään sivut 2-3, toinen sivu laajennetaan käsittämään sivut 4-7, kolmas treamentin sivu on beat sheetin sivut 8-10, ja lyhyen treatmentin neljäs sivu käsittää pitkän beat sheetin sivut 11-15. Edellinen sivujen jako on vain yksi esimerkki, eikä sivujen täydy jakautua juuri näin.
Pitkän beat sheetin lauseet toimivat kohtausotsikkoina, joiden alle voi kirjoittaa treatmenttiin tulevat kohtaukset tarkemmin.

1. Henrik Vanger saa postipaketin.
- Henrik Vanger avaa postipaketin paperiveitsellä. Sen sisällä on taulu, jossa on kuivatettu kukka. Henrik itkee.
2. Lisbeth Salander osallistuu Mikael Blomkvistin oikeudenkäyntiin.
- Selkäkyyryssä Lisbeth Salander astelee synkän metrokäytävän halki ja istuutuu oikeussalissa yleisön joukkoon. Syytetyn paikalla istuu toimittaja Mikael Blomkvist. Tuomari lukee hiljaa ja mietteliäästi papereita.

Kohtausten täytyy sisältää konflikti ja niiden täytyy kuljettaa juonta eteenpäin. Henrik Vangerin vastaanottama kukka on mysteeri. Miksi mies itkee saadessaan kukan? Kiusaako joku häntä? Mikael Blomkvistilla on konflikti oikeuslaitoksen kanssa.

Kun kohtaukset on kirjoitettu, kirjoittaja voi poistaa otsikkolauseet, koska yleensä treatmenttia ei jaeta otsikoinnilla kohtauksiin, sekvensseihin tai näytöksiin, mutta kun kirjoittaa treatmenttia omaan käyttöön niin otsikoinnit voivat helpottaa lukemista.

Treatmentin pitää esitellä vahvasti tarinan alku, keskikohta ja loppu. Samalla pitää varoa kertomasta liikaa yksityiskohtia. Miehet, jotka vihaavat naisia -esimerkissä kannattaa ehkä jättää Henrik Vangerin kukka-kohtaus vielä pois, koska treatment-tasolla tarina alkaa ehkä tehokkaammin pääparista ja treatmentissa voi kertoa kukista sitten kun Henrik ja Mikael tapaavat. Samasta syystä ehkä kannattaa olla näyttämättä tv-toimittajaa vielä ja siirtyä suoraan tuomioon.

Selkäkyyryssä nuori hakkeri Lisbeth Salander astelee synkän metrokäytävän halki. Hän istuutuu oikeussalissa yleisön joukkoon. Syytetyn paikalla on Millenium-lehden keski-ikäinen päätoimittaja ja tutkiva journalisti Mikael Blomkvist, jonka tuomari tuomitsee kolmeksi kuukaudeksi vankilaa karkeasta kunnianloukkauksesta, koska Blomkvist on syyttänyt perättömästi liikemiestä Hans-Erik Wennerströmiä laittomista asekaupoista.

Treatmentin on edettävä loogisesti, joten on syytä käyttää ”istutus, muistutus, lunastus - tekniikkaa” ja istutettava ne tarinan yksityiskohdat, tiedot tai johtolangat jotka tulevat tärkeiksi myöhemmin tarinassa. Treatmentin lukija olettaa, että kaikki tarinaan sisälletyt asiat ovat erityisen tärkeitä, joten istutusta ei tarvitse painottaa erityisen räikeästi. Kun synopsiksessa on helppo tiivistää tarina käyttäen Syd Fieldin rakenneparadigmaa, niin treatmentissa toimii paremmin Christopher Voglerin sankarin matka, koska siinä on useampi tarinan kohta.


Katso myös:
logline, synopsis, kohtausluettelo
Lähteet ja lainaus:
Aronson, Linda 2001, Screenwriting Updated s. 279-284
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 173-174
Vacklin, Nikkinen 2011, Television runousoppia

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto
Ylen Kohtaus-sivusto
Lue pitkiä beat sheettejä
Lue treamenttejä
Katso klippi treatmentin kirjoittamisesta, osa 1
Katso klippi treatmentin kirjoittamisesta, osa 2


Edellinen käsite Seuraava käsite

TSEHOVIN ASE

"Jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ase, kolmanteen näytökseen menessä sillä tulee ampua jotakin. Jos asetta ei aiota käyttää, ei sitä tarvita seinällä"
Anton Tsehov

Tsehovin aseessa on siis kyse istuttamisesta ja lunastamisesta. Tarinan aikana esitellään jokin esine (veitsi, ase, ilmapallo) jota käytetään myöhemmin tarinassa. Esimerkiksi salapoliisitarinat ovat usein erikoistuneista tämäntyyppisiin yksityiskohtiin - löytyy veitsi, joka aluksi näyttää mitättömältä mutta myöhemmin ratkaisee kaiken. Myös satujen rakenne toimii usein tämäntyyppisten esineiden kautta: alkupuolella löydetään ilmapallo, jonka avulla päähenkilö pakenee lopussa.


Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 371

Lisätietoa internetissä:
Sarjakuvantekowiki / Istuttaminen


Edellinen käsite Seuraava käsite

TUNTEIDEN KIRJOITTAMINEN

Yksi draaman perustehtävistä on tuottaa katsojalle tunnekokemuksia. Käsikirjoittaja herättää, kuljettaa ja ylläpitää katsojan kokemaa tunnetilaa. Hän manipuloi ja simuloi katsojan tunteita, jotta katsoja voisi samastua henkilöhahmoon ja elää mukana tämän tunnekokemuksessa. Henkilön täytyy herättää katsojassa tunteita, jotta katsoja haluaisi seurata tämän matkaa läpi tarinan.

Koska henkilöhahmon tunnetilan purkaminen pelkkään dialogiin olisi epäuskottavaa ja tylsääkin, käsikirjoittajan tulee välittää henkilön tunne katsojalle toiminnan kautta. Tunteiden kirjoittaminen vaatii tarkkuutta – miten esimerkiksi sureva ihminen käyttäytyy? Miten toimii malttamattomasti vapautumista odottava vanki sellissään? Toiminnan tulee olla niin tarkkaa, että katsoja tunnistaa henkilöhahmon tunnetilan ja samastuu siihen.

Sankarin matkan psykologisen kaaren lisäksi henkilöhahmo tarvitsee toimiakseen uskottavan emotionaalisen kaaren, joka luodaan usein henkilön trauman kautta. Esimerkiksi American History X –elokuvan alussa musta mies ampuu päähenkilö Derekin isän. Tämä aiheuttaa kohtalokkaan erehdyksen, hamartian. Vihainen Derek ryhtyy uusnatsiksi ja syyllistyy julmiin rasistisiin rikoksiin. Derekin pikkuveli Danny ihailee Derekiä yli kaiken ja seuraa hänen jalanjäljissään.

Kun Derek jotuu vankilassa raa'an väkivallan uhriksi ja tutustuu epäoikeudenmukaisen tuomion saaneeseen mustaan vankiin, hän ymmärtää vihansa järjettömyyden. Derek päättää pelastaa pikkuveljensä samalta kohtalolta ja pyristelee irti uusnatsipiireistä. Ensin Derek näyttää onnistuvan, mutta on jo liian myöhäistä – elokuvan lopussa Danny kuolee.

Katsojan tunteisiin vaikutetaan johdattamalla tämä arvojen siirtymän läpi. Katsojan tulee ymmärtää, mitä henkilö haluaa, ja toivottava, että henkilön saa sen. Esimerkiksi American History X:ssä Derek haluaa pelastaa pikkuveljensä. Derekin arvojen muutos väkivaltaisesta rasistista huolehtivaksi isoveljeksi, siirtymä negatiivisesta positiiviseen, antaa katsojalle hyvänolon tunteen. Tämän jälkeen Derekin kärsimys tuntuu iskulta vasten kasvoja.

Jotta katsojan mielenkiinto säilyisi, näitä siirtymiä täytyy tapahtua jatkuvasti. Siirtymä voi tapahtua myös positiivisesta positiiviseen tai negatiivisesta negatiiviseen, jos kontrasti on tarpeeksi suuri. Myös panosten tulee kasvaa – päähenkilö kohtaa jatkuvasti yhä suurempia esteitä ja vastoinkäymisiä, joista selvitäkseen hänen tulee ponnistella yhä lujemmin.

Päähenkilöllä on sokea piste, joka estää häntä näkemästä itsessään virhettä, joka johtaa onnettomuuteen. Hän olettaa epäonnistumisensa syyn löytyvän aina itsensä ulkopuolelta, kunnes jokin toinen henkilö tai ympäröivät olosuhteet osoittavat hänen olevan väärässä. Päähenkilö löytää sokean pisteensä kriisin kautta - esimerkiksi American History X -elokuvassa vankilaan joutuminen muuttaa päähenkilön elämän suunnan.

Tunteiden kirjoittaminen on olennainen osa kaikkia käsikirjoittamisen vaiheita. Miten elokuvan tai teatteriesityksen genre, rakenne ja pääväittämä välittävät katsojalle tunteita? Millainen on päähenkilön emotionaalinen taustatarina ja emotionaalinen kaari tarinan aikana?


Lähteet:
Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot, s. 220-232. Anders Vacklin 2007.

Katso myös:
pelon ja säälin kirjoittaminen, shokki, anagnorisis, draamallinen ironia

Lisätietoa internetissä:
American History X / IMDB


Edellinen käsite Seuraava käsite

TUTKIVA TEATTERI

"Metropolian teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksen piirissä käytetty käsite ja metodi, jolla tarkoitetaan teatteria joka toimii tutkimuksen välineenä. Tutkiva teatteri ei tutki maailmaa ja sen ilmiöitä vain tehdäkseen teatteria, siis itseään varten, vaan muiden elämänalueiden apuna ja palveluksessa. Se on soveltavan teatterin muoto, joka asettaa toiminnallisuutensa muiden käyttöön. "


Katso myös:
soveltava teatteri

Lähteet:
Mehto (toim.)2008, Draamamenetelmät ja tieto, s. 142


Edellinen käsite Seuraava käsite

TYYLILAJI

Tyylilaji on teosta laadullisesti luonnehtiva määrite (koominen, traaginen, eeppinen, aforistinen). Voimme puhua koomisesta romaanista, lyyrisestä näytelmästä, aforistisesta runosta.

Tyylilaji ei liity niinkään sisältöön kuin sen ilmaisuun. Sillä tarkoitetaan tiettyjä piirteitä, keinoja ja konventioita, joilla pyritään saavuttamaan tietty tyyli, sävy tai tunnelma. Tunnettuja tyylilajeja ovat esimerkiksi ekspressionismi, impressionismi, naturalismi, realismi ja surrealismi.


Lähteet:
Kantokorpi, Lyytikäinen, Viikari 1990, Runousopin perusteet, s. 27.
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 372.

Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju- sivusto Jouko aaltosen artikkeli sisällöstä ja muodosta
Wikipedia-artikkeli/Genre


Edellinen käsite Seuraava käsite

VÄITE

Väite on moraalinen viesti ja kannanotto, joka manifestoituu erityisesti siinä, miten tarinan henkilö toimii ja käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Jos väite välitetään katsojalle pelkästään dialogin kautta, tarina saa helposti saarnaavan ja ylimielisen sävyn.

Väitteen ei tarvitse olla sellainen, jonka takana seisoisit tosielämässä - riittää, että se osoitetaan todeksi tarinan maailmassa henkilöiden toiminnan kautta.

Esimerkiksi William Shakespearen Macbeth-näytelmän väite on, että kunnianhimo johtaa kärsimykseen. Macbethin kunnianhimo saa hänet murhaamaan kuninkaan, jotta pääsisi itse hallitsijaksi tämän paikalle. Macbeth syyllistyy veritöihin ja elää hirmuvaltiaana tunnontuskista kärsien, kunnes hänet kaikkien hylkäämänä surmataan.


Lähteet:
Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot. Vacklin, Rosenvall, Nikkinen. Like 2007.
Macbeth. William Shakerspeare, 1605-08.


Edellinen käsite Seuraava käsite

MITÄ TYÖVAIHEITA TARVITAAN

Näytelmien kirjoittaminen on kunniallisin tapa puhua itsensä kanssa ristiin.
Tom Stoppard

Kirjoittaminen on monimuotoista ja ryöpsähtelevää työtä. Ryhmässä kirjoittamista helpottaa, että työryhmällä - tai ainakin ryhmän vetäjällä - on mielikuva niistä vaiheista, joiden kautta ryhmä kulkee, kun tekstiä luodaan.

Käsikirjoittajia ja kirjailijoita on monenlaisia, ja kukin luo ajan saatossa omat työtapansa. Monesti samaan aikaan saattaa olla käynnissä monia eri työvaiheita. Vaiheet tarjoavat tukipuut, joiden varassa vetäjä ja ryhmä voivat työskennellä rauhassa niin, ettei heti ensimmäisen tehtävän kohdalla kukaan vaadi täydellistä, valmista käsikirjoitusta.

Kirjoittamisprosessin voi jakaa kolmeen vaiheeseen:

Alkuvaihe
Ryhmän käynnistyminen ja ideointi
Keskivaihe
Kirjoittaminen
Analyysi
Rakenne
Loppuvaihe
Käsikirjoituksen viimeistely ja ryhmätyöskentelyn päättäminen

VALKOISEN PAPERIN KAMMO

Valkoisen paperin kammo tai writer's block tarkoittaa kykenemättömyyttä kirjoittaa. Lähes jokainen kirjoittaja ajautuu joskus tilanteeseen, jossa kirjoittaminen ei suju. Syitä tähän voi olla useita – kirjoittajan ramppikuume, liiallinen itsekritiikki tai inspiraation puute.

Valkoisen paperin kammosta selviäminen vaatii tahdonvoimaa ja istumalihaksia. Suunnitelmien tekeminen saattaa helpottaa – kirjoittaja voi vaikkapa päättää kirjoittaa päivittäin tietyn ajan, vaikka lopputulos olisikin roskaa. On myös tärkeää levätä ja rentoutua. Yksi luovuuden edellytys on vapaus tutkia ja havannoida. Lopulta insipiraatio saattaa löytyä jostain hyvinkin arkipäiväisestä.


Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2007, Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot s. 373

Lisätietoa internetissä:
Lue vinkkejä, joilla voi selättää writer's block, eng.
Harjoituksia writer's blockista selviämiseen
Katso klippi writer's blockista
Wikipedia-artikkeli


Edellinen käsite Seuraava käsite

VIRTUAALIYHTEISÖN TOIMINNASTA

Noodissa työskentelyyn liittyvät verkkoyhteisön toimintaan vaikuttavat käyttäytymismallit. Tutkija Jenny Preece on määritellyt, että verkkoyhteisöllä on neljä peruspiirrettä: ihminen, tavoitteet, toimintatavat ja tietotekniikka. Näistä kolme ensimmäistä liittyvät myös reaalimaailmassa tapaavan yhteisön toimintaan.

Kun ryhmä tapaa fyysisesti, on vetäjällä käytössään monia keinoja äänenpainosta ja kehonkielestä lähtien. Myös ryhmäläisten toiminnan ja ajatusten havainnointi on helpompaa. Vetäjän kannattaa tutustua verkkoyhteisöjen toimintaan ja miettiä, millä ohjausteoilla hän voi tekniikan kautta vaikuttaa luottamuksen ja yhteisyyden tunteen syntymiseen.

Jos toiminta on hankalaa, käyttäjä poistuu

Noodi on yritetty rakentaa mahdollisimman helppokäyttöiseksi ja sekä vetäjän että kirjoittajan toimintaa tukevaksi. Vetäjän kannattaa kuitenkin myös omalla toiminnallaan tukea kirjoittajan toimintaa. Esimerkiksi:

  • vetäjä ilmaisee itsensä selkeästi ja tiiviisti: missä tehdään ja mitä
  • vetäjä antaa yhden tehtävän kerrallaan
  • vetäjä luo ryhmäänsä aikataulua ja rytmejä, joista pitää kiinni
  • vetäjä kuulostelee ryhmäläisten tunnelmia: jos tuntuu, että jokin osa-alue ei ryhmälle toimi, vetäjä voi etsiä vaihtoehtoisia toimintatapoja

Noodin toiminnasta kannattaa jättää palautetta, näin työkalua voidaan kehittää eteenpäin.

Mikä vaikuttaa yhteisöllisyyteen verkossa?

Anita L Blanchard ja M. Lynne Markus ovat tutkineet, mitkä tekijät vaikuttavat virtuaaliyhteisöllisyyden tunteen syntymiseen. Heidän mukaansa virtuaaliyhteisöllisyyden tunne on yhteisöön kuulumisen ja sitoutumisen tunne, jota ei voida automaattisesti olettaa esiintyvän jokaisessa sosiaalisessa verkkoryhmittymässä. Niitä verkkoryhmittymiä joissa se esiintyy, kutsutaan virtuaaliyhteisöiksi. Reaalimaailmassa yhteisöllisyyden tunteen on todettu parantavan työskentelytyytyväisyyttä ja organisaation sisäistä yhteisökäyttäytymistä (lojaalisuus, altruismi, kohteliaisuus, hyveellisyys). Yhteisöllisyyden tunteen vaikutukset verkkoyhteisössä ovat rinnastettavissa reaalimaailman vastaaviin.

Virtuaaliyhteisöllisyyden tunteen muodostumiseen vaikuttavia käyttäytymismalleja ja prosesseja:

Avun tarjoaminen ja vastaanottaminen
• tietämyksen ja tunnepitoisen avun tarjoaminen ja vastaanottaminen edesauttaa yhteenkuuluvuuden muodostumista yhteisössä. Avun tarjoaminen ja vastaanottaminen voi tapahtua yhteisössä julkisesti tai privaattiviestillä.
• Kokemusten jakaminen lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja parantaa jäsenten välisiä suhteita.

Identiteetin luominen ja sellaisen tunnistaminen
• Julkiset viestit yhteisön sisällä rakentavat jäsenten identiteettiä.
• Yhteisön tarjoamat mahdollisuudet identiteetin muokkaamiseen - allekirjoitus, avatar, linkit, käyttäjän julkinen profiili.
• Tämä johtaa siihen, että yhteisö ei ole pelkkä kasvoton ja nimetön massa, vaan sen jäsenillä on omat persoonansa, tai ainakin heistä välittyy jonkinlainen mielikuva.

Luottamuksen syntyminen
• Yhteisössä voi luottaa siihen, että henkilö on se miksi itseään väittää.
• Luovutetaan paljon reaalimaailman tietoja omasta itsestään (nimi, email, puh. yms).
• Intuitiivinen näkemys; vaikuttaako henkilö luotettavalta kirjoitustensa perusteella?
• Jos on mahdollista että yhteisön jäseniä tapaa reaalimaailmassa, on todennäköistä että vuorovaikutus yhteisön kanssa on harkitumpaa. Ei esimerkiksi valehdella asioista niin helposti.
• Yhteisön jäsenten tapaamiset ja niistä raportointi virtuaaliyhteisössä.

Miten edistää yhteisön koossapysymistä Noodissa?

Kirjoittajaryhmän vetäjän kannalta virtuaaliyhteisö toimii siis hieman toisin kuin yhteisö livetapaamisissa. On hienoa, mikäli ryhmään syntyy tunnelma, jossa ryhmän jäsenet haluavat tiheään käydä katsomassa, mitä projektille kuuluu ja mitä muut ovat kommentoineet omiin teksteihin. Virtuaaliyhteisöissä hiljaa oleminen ja pois jättäytyminen on kuitenkin yleistä ja helpompaa kuin ryhmässä, joka tapaa toisensa fyysisesti. Vetäjän keinoja kannustaa ja tunnustella, miten eri ryhmän jäsenet asioista miettivät, ovat:

  • keskustelujen avaaminen, palautteen ja kommenttien pyytäminen - ryhmän oman äänen kannustaminen
  • privaattiviestit sähköpostilla tai puhelimella
  • yksittäisten ryhmäläisten kannustaminen, ja mahdollisuuksien avaaminen siihen, että ryhmäläiset kannustavat ja auttavat toisiaan (tästä voidaan myös sopia aivan prosessin aluksi)

VETÄJÄLLE

Menestykseni salaisuus on, että olen huolellisesti kuunnellut parhaita minulle annettuja neuvoja ja sitten tehnyt täsmälleen päinvastoin.
G. K. Chesterton

Ohjeita ja vinkkejä yhteisöllisen käsikirjoitusprosessin vetämiseen.

NOODI

Miten Noodi toimii?

Olen luonut oman työtilan. Miten pääsen nopeasti alkuun?

Miten suunnitellaan yhteisöllinen käsikirjoitusprosessi?

Miten käytän valmiita tehtäviä apuna?

Miten käytän oppimateriaalin käsitteitä apuna?


RYHMÄ

Vetäjän rooli ja merkitys

Miten ryhmä aloittaa?

Verkkoyhteisön toiminnasta

Ryhmän toiminnan haasteita ja ratkaisuehdotuksia

Ryhmätyön päättäminen



VETÄJÄN ROOLI JA MERKITYS

Eri työryhmissä vetäjä toimii erilaisessa roolissa. Pienessä työryhmässä voi olla, että vetäjä vain luo ryhmän ja pitää uutiset päivitettynä, ja ryhmä jakaa kirjoittamisen osa-alueet omatoimisesti. Noodi kuitenkin tarjoaa hieman vahvempaa vetäjän roolia mahdollistamalla tehtävien antamisen ryhmäläisille. Vahvempi rooli on usein tarpeen, kun kirjoittajat työskentelevät yhdessä ensi kertaa tai kyseessä on isompi ryhmä.

Ryhmän kannalta vetäjä on henkilö, jolla on mahdollisuus rytmittää ja jäsentää työskentelyä niin, että ryhmä voi toimia mahdollisimman hyvin. Vetäjä on henkilö, joka yhdessä ryhmän kanssa luo ryhmälle säännöt ja toimintatavat. Usein vetäjä on myös henkilö, joka aivan viime kädessä kantaa vastuun tekstiin liittyvistä päätöksistä - eli kun ryhmä on keskustellut aiheesta, tekee vetäjä yhteenvedon ja johtopäätökset.

Vetäjän rooli

LIIKKEELLESAATTAJA
SÄHKÖJÄNIS
RAJAAJA
AJATTELIJA
PÄÄTTÄJÄ
NOJAILIJA
TAITEILIJA
INNOSTAJA
TYYNNYTTELIJÄ

Vetäjän ristiriidat

Vetäjä taiteilee usein monen asian tasapainottamisen kanssa.

ryhmän sisällä / ulkona
taiteilija / pedagogi
avoimuus / prosessin vaiheiden rajaaminen
hetki / pitkä tähtäin
vapaus / rajat
oma tahto / ryhmän tahto

Vetäjän työkalut ryhmässä ja Noodissa

Ryhmädynamiikassa puhutaan siitä, että ohjaajan toiminta jäsentyy ohjausteoiksi. Ohjausteot ovat tietoista, tavoitteellista ja perusteltua toimintaa. Noodissa ohjaustekoja voivat olla mm.

  • kysymykset ryhmälle, eli vetäjän taito käydä suoraan asiaan. Rehellisyys ja rehellisyyteen kannustaminen avaavat usein ryhmän ja vetäjän välistä keskustelua. Esimerkiksi: Mikä on meille yhteinen aihe? Mitkä henkilöhahmot ovat tärkeimpiä? Tuntuuko kirjoittaminen tällä hetkellä inspiroivalta/epäinspiroivalta? Mikä kiinnostaisi? Mitä voisin tehdä, että tuntuisi kiinnostavalta?
  • johtopäätökset ja yhteenvedot keskusteluista. Esimerkiksi : Teemaksi on keskustelun pohjalta valikoitunut pieni/suuri, yhtenä esimerkkinä arki/globaali maailma.
  • tehtävien antaminen. Inspirointi, syventäminen, härnääminen. Tehtävien kautta ryhmäläisiä voi myös suunnata pohtimaan rakennetta tai kirjoittamaan toistensa teksteistä / hahmoista / ideoista.
  • rituaalit eli aika, paikka, toiminta. Esimerkiksi: Tehtävä ilmestyy joka tiistai klo 9. Ryhmän jokainen jäsen kommentoi jokaista tekstiä vaikka lyhyestikin. Jokaisen keskustelun jälkeen ilmestyy uutinen, joka vetää keskustelun yhteen. Aina sunnuntai-iltaisin ryhmä kokoontuu Noodiin yhdessä.
  • prosessin suunnittelu ja jäsentäminen: nyt mennään tässä vaiheessa, sitten tuossa. Esimerkiksi: Vetäjä tekee Noodiin aikajanan ja kiinnittää ryhmän huomion siihen. Vetäjä tietää, että kirjoittamista on jäljellä vielä viikko, sitten ryhdytään muokkaamaan tekstejä uudestaan. Vetäjä asettaa deadlinet tehtäviin
  • palautteenanto niin teksteistä kuin ryhmän toimintaa edistävistä toimistakin (kommentoinneista, keskustelunavauksista jne.)
  • keskinäisen palautteen ja ideoinnin edistäminen
  • usko. Esimerkiksi: Ryhmäläiset miettivät, ettei tästä tule mitään. Vetäjä kommentoi, että meillä on jo tietty määrä kohtauksia valmiina, vielä tarvitaan muutama lisää. Ryhmä tarvitsee vetäjän uskoa omiin kykyihinsä voidakseen kirjoittaa vapaasti.
  • tekemättä jättäminen. Toisinaan vetäjä voi tehdä tietoisen valinnan ja päättää, ettei kommentoi tiettyä keskustelua tai odottaa, kunnes ryhmä ryhtyy itse toimimaan. Tällöin vetäjällä saattaa olla tavoitteena esim. yksilövastuun ottamiseen kannustaminen.
  • lisätyökaluja, joilla jo kirjoitettua voi hahmottaa: listat, käsitekartat, rakennekuvat. Noodissa ei vielä ole mahdollisuutta näihin, mutta vetäjä voi hahmottaa tekstikokonaisuutta itselleen joko käsin tai netistä löytyvien välineiden avulla. Cmap-tools, netistä ladattava ilmainen käsitekarttaohjelma

VIIMEISTELY

Kun käsikirjoituksen rakenne on ratkaistu, alkaa viimeistelyvaihe. Ryhmä voi lukea käsikirjoitusta kokonaisuudessaan käsikirjoitusversio- näkymässä ja kommentoida sitä. Yhdessä voidaan käydä läpi teksti kohtaus kohtaukselta ja antaa palautetta - ja sen jälkeen jokainen ryhmäläinen kirjoittaa hänelle jaetun kohtauksen uudestaan. Tai sitten voidaan sopia, että joku kirjoittaa läpi parenteesit mahdollisimman tarkoiksi ja eläviksi, toinen repliikit (tai vaikka yhden roolihahmon repliikit).

Noodissa tässä vaiheessa työtila vaihtuu. Kaikki tekstit- näkymän moninaisuuden sijaan työskennellään käsikirjoitusversion parissa.

Vinkki: käsikirjoitusversio- näkymässäkin voi kohtausten järjestystä edelleen vaihtaa. Olennaista on, että kohtauksen otsikko on aina heading2- fontilla - tällöin Noodi pystyy edelleen kirjaamaan kohtausluettelon.

Kun teksti on viimeistelty, se voidaan tulostaa ja tallettaa pdf-tiedostona.

Myös ryhmän työskentely on hyvä päätellä. Tällöin palataan yhdessä alkuun ja mietitään, miten prosessi sujui. Mikä onnistui, mitä olisi voitu tehdä toisin? Mitä opittiin, mikä oli uskomatonta? Palataanko vielä yhteen vai jätetäänkö jäähyväiset?

Edellinen vaihe - rakenne

Tehtäviä liittyen viimeistelyvaiheeseen


VINKKEJÄ RYHMÄN TYÖSKENTELYYN


YHTEISÖLLINEN KÄSIKIRJOITTAMINEN

Mitä on yhteisöllinen käsikirjoittaminen?

Wikipedian mukaan

Yhteisö on esimerkiksi elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä tai yhteenliittymä.[1] Yhteisön käsitteen merkityksestä ei olla yksimielisiä.[2]

Käsikirjoittaminen taas tarkoittaa esityksen tai elokuvan, eli esitettäväksi tarkoitetun materiaalin kirjoittamista.

Yhteisöllinen käsikirjoittaminen on siis kirjoittamista, jossa tietty, yhteentullut joukko (hevosharrastajia, teatterintekijöitä tai saman kylän asukkaita) luo yhteistä käsikirjoitusta. Usein kirjoittajilla on jotain, joka heitä yhdistää - aatemaailma, elämäntapa tai asuinpaikka.Yhdessä voidaan kirjoittaa näytelmä, sarjakuva tai vaikka juhlien rakenne ja kulku.

Yhteisölliseen käsikirjoittamiseen liittyy teatterissa moniäänisyyden ja moninäkökulmaisuuden arvostus yhden henkilön vision sijaan. Idea saattaa lähteä liikkeelle joltakulta ja kehittyä seuraavalla, kolmas kääntää sen ympäri ja neljäs kirjoittaa idean pohjalta kohtauksen. Yhtä omistajaa tai neron arvoa saavaa taiteilijaa ei idealle ja tekstille tällöin ole, vaan teksti syntyy sinkoiluna, pongahteluna ja oivalluksina eri tekijöiden kesken.

Käsikirjoitus saattaa syntyä monilla tavoin: voi olla, että ryhmän vetäjä luo tekstille valmiit kehykset, teeman ja maailman, joiden sisällä hän pyytää kirjoittajilta vaikkapa kohtauksia, joissa kaikki muuttuu tai kohtauksia, joissa päähenkilö lähtee matkalle tulevaisuuteen. Tai liikkeelle voidaan lähteä kauempaa, niin, että ryhmä itse suunnittelee jokaisen työvaiheen aiheen valinnasta rakenteen luomiseen.

Jokaisella ryhmällä on omat työtapansa ja eri ohjaajilla/ryhmänvetäjillä erilaisia työprosesseja. Monet yhteisöllisen käsikirjoittamisen parissa työskentelevät myös lukevat itsensä hieman eri perinteeseen teatterin tekemisen kentällä (ks yhteisöteatteri, devising, nykyteatteri). Usein ryhmä suunnittelee esitystä myös näyttämöharjoitusten avulla, improvisoiden ja kokeillen erilaisia kohtauksia.

Taustaa ja tekijöitä

Eräs nykyteatterin piirre on esitystä valmistavan työryhmän perinteisten roolien murtuminen. Perinteisesti ohjaajan ja käsikirjoittajan työksi ajateltu esityksen rakentaminen saatetaan jakaa ryhmän kesken, ja toisinaan myös yleisö voi toimia esityksen ideoijana tai esiintyjänä. Yhteisöteatterissa tärkeänä nähdään ihmisten välinen vuorovaikutus ja myös teatterin, yhteisön ja yhteiskunnan välinen keskustelu.

Tämä kehitys on vaikuttanut myös käsikirjoittamisen tapoihin. Työryhmät voivat osallistaa yhteisöä käsikirjoittamiseen eri tavoin: saatetaan pyytää ideoita tai kirjeitä, joiden avulla käsikirjoitusta tehdään, tai esityksen materiaalina voidaan käyttää kirjoituskilpailun satoa, kuten Emilia Pöyhösen käsikirjoittamassa Leipäjonoballadissa. Työryhmä voi itse olla yhteisö, joka valmistaa käsikirjoituksen yhdessä - Forced Entertainment työskentelee haarukoimalla eri tavoin (lukemalla, kirjoittamalla, kokeilemalla näyttämöllä) esiin sitä, mikä ryhmää kiinnostaa. Tim Etchells toimii ryhmän kirjoittajana, mutta kaikki osallistuvat esityksen valmistamisprosessiin lukemalla, kirjoittamalla ja rakentamalla omaan tekemisen alaansa liittyviä ehdotuksia.

Yhteisöllinen käsikirjoittaminen on usein toiminnallista, ja monia eri työtapoja käytetään: improvisointia, demoja, tekstinpätkiä ja keskustelua. Yhteistä useille prosesseille on rakenne: aloitus ja ideointi, kirjoittaminen ja jatkotyöstö ja loppupuolella tekstin/esityksen kasaaminen, järjestäminen, muokkaaminen ja uudelleenkirjoittaminen.

Teatterin ulkopuolella eräs suuria yhteisöllisiä kirjoitusprojekteja on kansainvälinen wikipedia. Wikipediaa luovassa verkkoyhteisössä jokainen voi olla osallinen artikkelien muokkaamiseen. Samalla jokaisella on vastuu tekstin faktoista ja kirjoitusasusta. Verkossa yhteisöllistä kirjoittamista harjoitetaan suuressa määrin - ehkä teatterin yhteisöllisyys ja verkon yhteisöllisyys voivat kohdata uudessa kirjoittamisen tavassa, yhteisöllisessä verkkokäsikirjoittamisessa.


Katso myös esimerkit:
Ammatinvalintatesti Nuorten yhteisöllinen kirjoitusprosessi tulevaisuuden valinnoista
Erilaisia käsikirjoituksia Metropoliassa Dramaturgi Sussa Lavosen haastattelu
Free hugs Nuorten yhteisöllinen kirjoitusprosessi rakkauden kaipuusta
Kolmen koululuokan oopperalibretto Yhteisöllinen kirjoitusprosessi ala-asteen oppilaille
Nostalgia 1.10 Yhteisöllinen käsikirjoitusprosessi Turun Ylioppilasteatterissa

Lähteet:
Koskenniemi Pieta 2007, Osallistava teatteri, devising ja muita merkillisyyksiä
Tim Etchells 1999, Certain Fragments

Lisätietoa internetissä:
Kirjoittajan ABC-kortti / yhdessä kirjoittaminen
Forced Entertainment


Edellinen käsite Seuraava käsite

YHTEISÖTEATTERI

Suomalaisena terminä yhteisöteatteri on yleisnimitys teatterimuodoille, jotka korostavat teatterin kollektiivista yhteisöajatusta, vuorovaikutteisuutta ja yleisöä osallistavaa esitystapaa. Esitys tehdään jossakin yhteisössä sen sisältä nousevasta aiheesta tai ammattilaisryhmä tekee vuorovaikutteista teatteria yhteisestä tärkeästä teemasta.

Sosiaalisen teatteriajattelun pohjalla on vahvasti ajatus yksittäisen kansalaisen äänen pääsemisestä kuuluviin omaa elämää koskevissa asioissa. Yhteisöteatteriin kuuluu myös ajatus teatterista siihen osallistuvien ihmisten voimaannuttajana. Keskeistä yhteisöteatterissa on ajatus nimenomaan yhteisön tarpeesta, siitä käsin liikkeelle lähtemisestä.

Micke Renlund ja Marja Ventola määrittelevät yhteisödraamaa ja -teatteria seuraavasti:
Yhteisöissä toteutettava prosessi voi olla monivaiheinen. Siihen voi sisältyä erilaisia osallistavia taiteen menetelmiä. Draamamenetelmät ovat kehittyneet draamallisten elementtien soveltamisesta kasvatuksessa ja esimerkiksi terapiassa. Yhteisödraama on luonteeltaan paikallista, yhteisön ja yhteisöryhmien arkeen kiinnittyvää draamallista toimintaa. Se tukee muutoksen mahdollisuutta yhteisöissä.


Katso myös:
soveltava teatteri, osallistava teatteri

Lähteet:
Koskenniemi 2007, Osallistava teatteri, devising ja muita merkillisyyksiä s. 15-16,20,28,30
Ventola- Renlund 2005, Draamaa ja teatteria yhteisöissä s. 12

Lisätietoa internetissä:
Teatterikorkeakoulu-lehden artikkeli
Augusto Boal/Wikipedia Wikipedia-artikkeli Augusto Boalista
Forum-teatteri/Wikipedia Wikipedia-artikkeli Forum-teatterista


Edellinen käsite Seuraava käsite

FREE HUGS:
1 ALOITUS JA IDEOINTI

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Olen jaotellut Noodin prosessikuvauksen hyvin samankaltaisten jaksojen kautta, mitä käytin Ammatinvalintatestin kuvauksessa. Poikkeuksena siinä kuitenkin on se, että netissä työskennellessä työskentelykertoja oli huomattavasti enemmän ja materiaalia tuotettiin jatkuvalla syötöllä paljon. Näin ollen Noodin prosessikuvaus ei ole yhtä yksityiskohtainen kuin aiemman tapausesimerkin kohdalla oli. Vaikka roolini prosessissa oli olla tarkkailijana, seurasin prosessia niin vahvasti sekä verkossa että livetapaamisissa, että kirjoitan siitä ikään kuin olisin osa työryhmää.

Kirjoittajat saivat kutsun käyttämään Noodia 4.1.2010, jolloin varsinainen työskentely virallisesti alkoi. Noodissa odottivat ensimmäiset tehtävät, jotka käsittelivät kirjoittajien esittelyjä, yhteisten sääntöjen luomista ja aiheen määritystä. Ennen työskentelyn alkamista oli sovittu, että kullakin viikolla tulisi kahtena päivänä kirjoitusimpulsseja, eli tehtäviä: maanantaisin ja torstaisin. Kerralla tulisi 1–3 tehtävää ja maanantain tehtävien palautuspäivä olisi keskiviikkoiltaan ja tostain tehtävien sunnuntai-iltaan mennessä.

Ennen ensimmäisten tehtävien palautuspäivää oli kuitenkin luvassa ensimmäinen livetapaaminen. 7.1.2010 ryhmäläiset tapasivat prosessin ohjaajan ja toisensa ensimmäistä kertaa. Työskentely rytmittyi muutenkin pitkälti livetapaamisten pohjalta, vaikka suurin työ tekstien tuottamisen suhteen tapahtuikin verkossa. Ensimmäisellä tapaamiskerralla käytiin läpi käytännön asioita, kuten Medios-hankkeen ja Noodin esittelyä ja tarkoitusta, tuotannollisen kokonaisprosessin kulkua ja kirjoittajille jaettiin allekirjoitettaviksi tekijänoikeussopimukset. Lisäksi tapaamiseen liittyi pieni työpaja, jossa orientoiduttiin kirjoittamiseen, käytiin läpi toiminnan raameja eli yhteisiä sääntöjä ja tarkasteltiin, mitä kirjoittamisen kannalta kokonaisprosessi tarkoittaisi.

Kun viralliset asiat ja lämmittelyluontoiset kirjoitustehtävät oli saatu tehtyä, ryhmä rupesi yhdessä määrittämään prosessin kulkua. Ohjaaja oli levittänyt lattialle käsikirjoitusprosessin viikot, eli kymmenen paperia, joista jokainen edusti yhtä työskentelyviikkoa. Lisäksi ohjaaja oli listannut lehtiötaululle asioita, joita ryhmäläisten tulisi lattialla olevalle aikajanalle sijoittaa. Nämä asiat olivat kirjoitus- ja ryhmäprosessin eri vaiheita, kuten esimerkiksi ideointi ja myllytys, loppu, päämäärätietoinen kirjoittaminen, tarkka kirjoittaminen, haeskelu, rakenne, palautepäivä, taustamateriaali ja avaaminen. Näistä osa oli pakko sijoittaa janalle, toiset olivat vapaasti valittavissa. Kirjoittajat jakautuivat 3–4 hengen ryhmiin ja sijoittivat prosessin vaiheet post-it-lapuilla haluamilleen viikoille.

Syntyneessä prosessisuunnitelmassa oli toivetta lisätapaamisille ja päätösjuhlille. Joidenkin tapahtumien tapahtumisajankohdasta – esimerkiksi kriisin ja tekstin valmistumisen – suhteen oli hajontaa. Kokonaisuudessaan ryhmäläiset olivat kuitenkin suhteellisen samanmielisiä prosessin kulusta. Tehtävän päätteeksi ohjaaja keräsi ryhmän suunnitelman talteen ja lupasi pitää siitä huolen. Kirjoittajat näin tulivat tietoisiksi siitä, mitä prosessissa mahdollisesti voi tapahtua ja tapahtuukin, mutta myös vapautuivat kirjoittamaan ilman epätietoisuutta siitä, mihin suuntaan prosessi on etenemässä.

Koska tapaamiskerran aika loppui kesken, aihepohdintaa päätettiin jatkaa Noodin puolella. Aiemman aihekommentoinnin perusteella ohjaaja oli koonnut yhteen erilaiset ehdotukset, joista kukin kirjoittaja sai äänestää kahta. Tämän äänestyksen perusteella aiheeksi nousi rakkaus. Aihepohdinnan lisäksi ryhmäläiset rupesivat tehtävän mukaisesti pohtimaan muodon ja sisällön suhdetta. Tämän tehtävän kautta tarkoitus oli eritellä nuorten elämässä olevia rakenteita ja sitä, miten rakenteet voisivat tuoda nuorten näkökulmaa yhteiseen tekstiin. Muotoon liittyvän tehtävän jälkeen kirjoittajia pyydettiin hahmottamaan kuvailemansa rakenteen käännekohtia piirtämällä jana, jossa ne näkyisivät. Tehtävää pidettiin varalla rakenteen jatkokäsittelyä varten.

Myös erilaisia hahmoja ruvettiin rakentamaan tehtävien kautta. (LIITE 2) Aiemmissa teksteissä oli pohdittu sitä, minkälaiset aiheet kiinnostaisivat ja minkälaisissa tilanteissa aihe näyttäytyisi milläkin tavalla. Näissä kirjoitustehtävissä esiintyneiden henkilöiden pohjalta ryhmäläiset saivat luoda syvemmän kuvauksen jostain hahmosta. Kirjoitustehtävässä syntyneet hahmot loivat pohjan yhteiselle jatkotyöskentelylle ja niiden joukosta jalostui myös lopullisen käsikirjoituksen päähenkilöt.

Noodin kirjoitustyö keskittyi seuraavan kahden viikon ajan aiheen ideointiin, rajaukseen ja intensiiviseen kirjoittamiseen. Tehtävissä kirjoitettiin kuvauksia erilaisista rakkauden tapahtumista, rakkauden tapahtumapaikoista ja rakkaudesta populaarikulttuurin keinoin. Lisäksi alkuvaiheessa kirjoitettuja hahmoja ruvettiin jalostamaan eteenpäin. Tehtävät tuottivat suunnattoman määrän tekstiä, jonka pohjalta oli hyvä ryhtyä tarkempaan kirjoittamiseen. Ennen seuraavaa livetapaamista kirjoittajat jaettiin kolmeen pienempään ryhmään, joissa tehtävän avulla alettiin etsiä ryhmän näkökulmaa rakkauteen. (LIITE 3)

Seuraava sivu


2 RAKENNE JA HAHMOT

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Toisella tapaamiskerralla 26.1.2010 vietiin prosessin päätöksiä eteenpäin. Ohjaaja luennoi lyhyesti siitä, mitä kirjoittajan havainto maailmasta tarkoittaa ja mitä on metafora. Havainnolla tarkoitetaan kirjoittajan tekemää huomiota maailmasta, joka tuo tekstiin tuoreen näkökulman aiheeseen. Havaintojen käyttäminen kirjoitustyössä usein välttää kliseisiin sortumisen tekstissä. Metafora taas on yksinkertaisimmillaan sitä, että kaksi sanaa liitetään toisiinsa sanalla "kuin" ja näin sanojen merkitykset alkavat täydentää toisiaan. Ohjaaja teetti myös aiheisiin liittyviä tehtäviä ja näin käsitteitä käsiteltiin myös käytännössä. Käsitteet prosessin ohjaaja tahtoi antaa kirjoittamisen avuksi ja työvälineiksi.

Livetapaamisen käytännön osuudessa luettiin jo kirjoitettuja tehtäviä ääneen. Teksteistä annettiin myös palautetta ja sovittiin, että Noodissa annettavan palautteen suhteen on nyt ryhdistäydyttävä. Lisäksi tehtiin päätöksiä aiheen rajauksesta, työstettävistä hahmoista, rakenteesta ja tyylilajista. Työtapana käytettiin jälleen post-it-lappuja ja pääkysymyksiä: ehdotukset päätettävistä asioista laitettiin pääkysymysten alle, ja näin nähtiin yleiset mielipiteet ja niiden mahdolliset samankaltaisuudet. Vaikka vain noin puolet koko ryhmästä oli paikalla, tehdyt päätökset päätettiin pitää lähes varmoina. Joihinkin asioihin muilla olisi veto-oikeus, mutta päälinjoja ei muutettaisi.

Aiheeksi rajautui rakkauden kaipuu, hahmoista kolme nousi esiin mieluisimpina. Kolmen erillisen tarinan kirjoittaminen sai eniten kannatusta rakenteena ja tyylilajissa päätettiin pysyä realismissa, jota maustetaan absurdeilla vivahteilla. Tämän perusteella jatkotyöskentely sai uuden muodon ja kolme pienryhmää jaettiin uudestaan valituiden hahmojen ympärille. Nämä hahmot olivat tapaamisen jälkeen nimeltään Leevi, Sebastian ja "Dimitriina". Kaikki valitut hahmot olivat olleet miehiä, joten yhden hahmon sukupuolenvaihdos tuntui olennaiselta. Dimitri-hahmon päälle kehitetyn naishahmon nimeksi tuli kuitenkin pian Vera. Ryhmäjako tapahtui orgaanisesti sen mukaan, kuka oli kiinnostunut minkäkin hahmon tarinan kirjoittamisesta.

Noodissa esillä olleet päätökset saivat suurimman osan poissaolijoiden kannatuksen. Aiheen näkökulmasta oli vielä keskustelua ja absurdin otteen selkeyttämiseen käytettiin muutamia puheenvuoroja. Suurin osa toivoi myös joitain risteymäkohtia eri tarinoiden välille, esimerkiksi sukulaisuussuhteiden tai sivuhenkilöiden kautta. Keskustelua kunkin tarinan näkökulmasta rakkauden kaipuuseen jatkettiin kunkin hahmon kirjoitusryhmässä.

Uudelleen jaetuissa pienryhmissä jatkunut kirjoitustyö alkoi hahmojen esittelyillä, kiinnostavien tapahtumien esiin tuomisella ja inspiraatiomateriaalin kokoamisella. Hahmoista kirjoitettiin kohtaukset, joissa hahmot esittelivät itsensä sitä kautta, mitä he tahtovat yleisölle maailmasta sanoa. Tapahtumia luotiin lyhyiden tilannekuvausten kautta hahmon ympärille, edelleen pitäen yhteisesti sovittu aihe mielessä. Lisäksi aiempia tekstejä siirrettiin Noodissa kaikkien kirjoittajien ryhmästä pienryhmiin tekstilammeksi, josta tulevissa kirjoitustehtävissä voisi ammentaa ideoita ja virikkeitä.

Vain hieman yli viikon päästä edellisestä livetapaamisesta oli jo seuraava tapaaminen, jonka päätarkoituksena oli hioa tarinat pääpiirteissään kuntoon. Pienryhmät jakautuivat työskentelemään keskenään. Ryhmissä luettiin valmiit tekstit ääneen ja pohdittiin tarinan rakennetta ja dramaturgiaa. Toiset ryhmät olivat tehokkaampia ja päämäärätietoisempia kuin toiset, mutta jokainen ryhmä sai aikaan jonkinlaisen rakenteen tarinalleen. Vera-ryhmällä oli eniten aukkoja, mutta hekin pääsivät jonkinlaiseen alkuun, josta pystyi jatkamaan kirjoitustyötä. Tapaamiskerran lopuksi jokainen ryhmä esitteli toisille ryhmille, minkälaisia tarinoita oli syntynyt.

Tapaamisen jälkeen paikalla olleet ryhmäläiset jakoivat poissaolleille rakennesuunnitelmansa Noodissa. Tämän suunnitelman pohjalta ryhmäläiset valitsivat tarinan osioita ja kohtauksia kirjoitettavaksi. Lisäksi Noodissa kirjoitettiin sanattomia kohtauksia tarinoiden tueksi. Näillä tehtävillä aloitettiin matka jo hiotumpaa kokonaisuutta kohti. Intensiivinen tahti oli myös livetapaamisissa, sillä taas tapaamisten välillä oli vain viikko aikaa.

Seuraava sivu


3 TAPAAMINEN ESIINTYJIEN KANSSA

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Järjestyksessään neljännessä livetapaamisessa oli mukana Metropolia ammattikorkeakoulun 2. vuoden teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden ryhmä. Opiskelijaryhmä oli saanut joukon tekstejä luettavaksi ja toteutettavaksi demonstraation omaisesti esitysmuotoon. Samat opiskelijat olisivat esiintymässä käsikirjoituksesta toteutettavassa esityksessä. Paikalla oli myös esityksen ohjaaja Pieta Koskenniemi. Tapaamisessa opiskelijat näyttivät demonsa ja kirjoittajat esittelivät käsikirjoituksen eli kunkin tarinan vaihetta.

Kirjoittajat osoittivat innostuneisuutta näkemistään demoista. Vaikka mitään lopullista toteutusta ei opiskelijoiden esityksissä oltukaan haettu, he näyttivät, millä tavalla teksti toimii teatterissa, ikään kuin teatteriksi. Opiskelijat olivat tulkinneet saamiaan tekstejä ja hahmoja jopa kirjoittajia yllättävällä tavalla, ja myös kirjoittajat saivat osaltaan inspiraatiota lavatoteutuksista. Ennen kuin kirjoittajat esittelivät omat hahmonsa, saivat he vetää lankoja yhteen ja tarkistaa, että kaikki kirjoittajat ovat hahmostaan samoilla linjoilla.

Kolmen hahmon, Sebastianin, Veran ja Leevin tarinoiden esittelyn yhteydessä teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat saivat esittää kommentteja ja tarkentavia kysymyksiä hahmoista. Näin kirjoittajat saivat lisää mietittävää omien tarinoidensa suhteen. Esittelyjen jälkeen esiintyjäryhmä poistui paikalta ja kirjoittajat jäivät vielä tarkistamaan työskentelynsä tilanteen. Tapaamisen jälkeen sovittiin kullekin pienryhmälle yksityistapaamiset, jotta voitaisiin edetä vielä tarkempaan, hiottuun kirjoittamiseen, jotta käsikirjoitus saataisiin määräaikaan mennessä valmiiksi ja luovutettavaksi eteenpäin.

Muiden ryhmien osalta hahmojen tarinat olivat suhteellisen selkeät ja pienryhmätapaamiset saatiin sovittua, mutta Vera-ryhmä jäi vielä miettimään tarinansa pääsuuntia. Esiintyjäryhmä kommentteja otettiin huomioon ja tarina saatiin kasaan, lähes pakottamalla. Kokonaisuuden hahmottaminen oli kuitenkin tärkeää. Vaikka se saatiin aikaan hieman väkivalloin, oli tiettyjen raamien puitteissa helpompi työstää tekstiä eteenpäin.

Seuraava sivu


4 UUDELLEENKIRJOITUS JA HIONTA

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Esiintyjäryhmän ja Noodi-kirjoittajien tapaamisen aikoihin prosessin ohjaaja ja esityksen ohjaaja Pieta olivat sopineet yhdessä, että kun luovutamme tekstit eteenpäin, ne luovutetaan erillisinä osioina. Kolmen tarinan lisäksi ohjaaja ja esiintyjät saisivat joitain laulutekstejä ja kaupunkikuvia, joiden pohjalta he saisivat päättää kokonaisdramaturgian. (LIITE 4) Ratkaisuun vaikutti myös Noodissa ilmenneet ongelmat rakenteen tekemisen suhteen, mutta tällä varauduttiin myös siihen, jos käsikirjoituksen henkilöhahmoja olisi vähemmän kuin esiintyjiä. Valmiisiin teksteihin ryhmällä olisi oikeus tehdä ohjauksellisia muutoksia, mutta suuremmista tekstiin kajoamisista olisi tarkoitus neuvotella käsikirjoitusprosessin ohjaajan ja kirjoittamisen kanssa.

Viimeiset viikot ennen prosessin loppuunsaattamista kuluivat uudelleenkirjoittamisen parissa. Siinä vaiheessa sekä Noodissa että pienryhmätapaamisissa keskityttiin kunkin hahmon tarinaan. Pienryhmätapaamisissa ryhmät lukivat omat tekstinsä läpi ja rupesivat pohtimaan, mikä on kunkin kohtauksen draamallinen tilanne ja miten sitä saataisiin kärjistettyä. Tapaamisten jälkeen kukin ryhmäläinen kirjoitti uuden version hahmon käsikirjoituksesta niin, että kirjoittamiselle oli sovittu aika. Pohjaksi otettiin edellisen kirjoittama versio, ja siihen tehtiin tarvittavia muutoksia. Tässä vaiheessa toiset kirjoittajat olivat rohkeampia tekemään muutoksia kuin toiset. Myös ryhmäkohtaisessa etenemisessä oli eroja, ja yhden hahmon käsikirjoituksen viimeiset muutokset tehtiin juuri ennen lopputapaamista.

Virallisesti viimeistä kertaa kirjoittajat tapasivat toisensa kirjoituskauden päättäjäisten merkeissä 12.3.2010. Ryhmällä oli edessään kaikki kirjoitetut kokonaisuudet ja nippu laulutekstejä. Ryhmä tuntui tyytyväiseltä aikaansaannoksiinsa. Oli syntynyt kolme erilaista tarinaa rakkaudesta: tarina Sebastianista, joka rikkoo omat rutiininsa ja yrittää saada ihmisiin kontaktia, tarina Verasta, josta muut ihmiset haluavat vain hyötyä ja jonka ainoa perheenjäsen on dementoituva eno sekä tarina Leevistä, jonka alter ego Nikolai ei meinaa antaa Leevin päästää peloistaan irti. Enää oli jäljellä yksi tehtävä: käsikirjoitukselle piti keksiä nimi. Nimiehdotuksia kaiveltiin tekstin sisältä ja yritettiin pyöritellä kaikille sopivaan muotoon. Erilaisten äänestysten päätteeksi "Kaikki viime viikon aamut" jäi ehdotukseksi. Nimi ei jäänyt lopulta kuitenkaan tähän muotoon, vaan otettiin harjoituskauden alettua uudelleen pohdintaan niin esiintyjä- kuin kirjoittajaryhmän joukossakin.

Seuraava sivu


5 OHJAAJAN HUOMIOITA JA KYSYMYKSIÄ

KÄSIKIRJOITUSPROSESSI FREE HUGS
Kirjoittanut teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuomas Tirkkonen

Noodin käsikirjoitusprosessi rakentui ohjaajan näkökulmasta kahdesta osasta. Ensimmäinen osa oli ohjaajan ennakkotyö ja toisena osana oli varsinainen käsikirjoitusprosessi. Käsikirjoitus tehtiin valmiiksi koko ryhmän voimin, joten Ammatinvalintatestin prosessiin verrattuna siitä jäi prosessin ohjaajan oma kirjoitustyö vähemmälle. Käsikirjoitusprosessista on eroteltavissa seuraavat vaiheet:

1. Aloittaminen ja sääntöjen määrittäminen
2. Ideoiminen ja rajausten tekeminen
3. Ryhmiin jakautuminen, hahmorajaukset ja tarinan kirjoittaminen
4. Draaman kärjistäminen ja tarkka kirjoittaminen
5. Hionta ja uudelleenkirjoittaminen
6. Viimeisteleminen ja lopettaminen

Vaikka prosessin ohjaaja ei tehnytkään valmiin käsikirjoituksen kanssa töitä enää prosessin jälkeen, jatkuivat ohjaajan tehtävät myös varsinaisen kirjoitusajan jälkeen. Kun esiintyjäryhmä ja ohjaaja Koskenniemi saivat käsikirjoituksen työstettäväkseen lavalle, jäi tekstiin tulevien muutosten valvonta käsikirjoitusprosessin ohjaajan vastuulle.

Ammatinvalintatestin käsikirjoitusprosessi ja Noodin prosessi olivat hyvin erilaisia. Ammatinvalintatestiä kirjoitettiin pääsääntöisesti tapaamiskerroilla ja prosessin ohjaaja vastasi kokonaisdramaturgian luomisesta, kun taas Noodissa pääpaino oli verkkotyöskentelyssä ja ryhmällä oli suurempi sananvalta kunkin prosessin vaiheen suhteen. Noodissa ryhmä myös itse määritti prosessin kulkua heti ensimmäisellä tapaamiskerralla, kun taas Ammatinvalintatestin osalta työskentely selkeytyi prosessin edetessä. Prosessien rakenteissa kuitenkin on havaittavissa joitain yhtymäkohtia. Seuraavaksi heijastelen Noodin prosessia Ammatinvalintatestin prosessin yhteydessä esittelemiini huomioihin ja myös nostan Noodissa vastaan tulleita kysymyksiä esiin. Pohjaan ohjaajan huomiot omiin havaintoihin ja haastatteluun prosessin ohjaajan, Emma Puikkosen kanssa.

Noodin käsikirjoitusprosessissa yhtenä suurena haasteena olivat kirjoittamisen olosuhteet eli verkkotyöskentely ja itse käsikirjoitustyökalu Noodi. Prosessissa käytössä olleen version kehittäminen venyi niin pitkälle itse kirjoittamisen aloittamista, ettei ohjaaja voinut olla varma siitä, mitkä osiot työkalusta ovat toiminnassa. Tallentamisen kanssa oli ongelmia, jos kaksi ihmistä oli samaan aikaan tallentamassa tai jos tietyissä tekstikentissä oli liikaa tekstiä. Noodin rakenne-osio ei toiminut tarvittavalla tavalla, ja näin ollen rakennepäätökset siirtyivät livetyöskentelyyn. Keskusteluyhteys Noodin kautta oli hankala. Erilaisia ongelmia voisi listata vaikka kuinka paljon, mutta niiden tarkemmalle erittelylle oli omat seurantatapansa. Yleisesti ottaen, vaikka Noodi toimi suhteellisen hyvin ja palveli prosessia, oli siinä paljon työskentelyä myös hidastavia tekijöitä.

Työkalun ongelmien vuoksi teknistä tukea olisi kaivattu enemmän kuin sitä oli tarjolla. Työlle ei ollut hankkeessa tekijää prosessin alkaessa, ja kun uusi työntekijä tehtävään löydettiin, hänellä kului oma aikansa tutustua Noodiin ja sen toimintatapoihin. Varsinaisia tietoja ongelmien syistä ja muutoksia uuteen versioon saatiin kuitenkin vasta työskentelyn viikolla 7. Kuten jo mainitsin, myös ohjaajan ennakkovalintoja olisi helpottanut, jos työkalu olisi ollut aiemmin teknisessä valmiustilassa ennen työskentelyn alkamista.

Painottamistani ohjaajan valinnoista Puikkonen nosti Noodin, kuten myös minkä tahansa muun prosessin yhteydessä esille prosessin aloittamisen ja lopetuksen merkityksen. Noodin ensimmäisellä tapaamiskerralla käytettiin paljon aikaa yhteisten raamien määrittämiseen ja sääntöjen luomiseen. Tätä kautta ryhmälle luotiin yhteinen tila, joka edisti turvallisuudentunnetta työskentelyssä.

Noodin prosessissa alusta loppuun ohjaajan haasteena oli päämäärätietoisuus niin oman kuin kirjoittajienkin työn suhteen. Käsikirjoittajien rekrytointi-ilmoituksessa oli jo ilmoitettu, että valmistuva käsikirjoitus tuotettaisiin Helsingin Kaupunginteatteriin esitettäväksi. Myös Medios-hankkeen mittavuus toi mukanaan ohjaajalle tiettyjä paineita käsikirjoituksen suhteen, ja hankkeen muut työntekijät olivat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä Noodissa tapahtuu. Jotain oli pakko saada aikaan ja mielellään mahdollisimman paljon Noodissa tuotettuna. Päämäärätietoisuus toisaalta lisäsi ryhmäläisten motivaatiota, mutta toisaalta vähensi kirjoitustehtävien rentoutta ja leikkisyyttä.

Vaikka suurilta osin työskentely painottui Noodissa kirjoittamiseen, oli livetyöskentelyllä silti huomattava merkitys. Verkossa tuotettiin paljon materiaalia, mutta koska livenä tehdyt päätökset havaittiin yksinkertaisemmaksi muodoksi, verkossa asioista päättäminen vaikeutui entisestään. Noodin prosessissa livetapaamiset rytmittivät työskentelyä ja veivät sitä eteenpäin. Silti verkkotyöskentelyn etuna oli se, että tekstimateriaalia tuotettiin paljon ja lyhyessä ajassa.

Ammatinvalintatestin käsikirjoitusprosessi painottui lähinnä lähityöskentelyyn ja käsikirjoituksen materiaalia tuotettiin kirjoituskerroilla. Ryhmäläisten läsnäolo oli tärkeää, koska ryhmä oli niin pieni, eikä kirjoituskertoja ollut kuin viisi. Verkkoprosessissa läsnä- ja poissaolot tuottivat myös osaltaan ohjaajalle haasteita. Vaikka sääntöjen yhteydessä oli sovittu, että olisi hyvä ilmoittaa siitä, jos ei hetkeen esimerkiksi pysty olemaan yhtä aktiivisesti kirjoittamassa, välillä jotkut tippuivat matkasta pois. Ohjaaja sai lähestyä joitain kirjoittajia sähköpostilla ja tekstiviesteillä ja kysellä, ovatko nämä vielä mukana ja usein vastaus oli myönteinen. Silti kirjoittajista ei saattanut kuulua muutamaan päivään mitään. Verkkotyöskentelyssä kirjoittajien motivointia sai tehdä erilaisella tavalla kuin liveprosesseissa.

Livetyöskentelyyn verrattuna myös varsinaisia ohjaustekoja oli vaikeampi tehdä verkossa. Tekstejä pystyi kyllä kommentoimaan ja sitä kautta viemään kirjoittajan työskentelyä eteenpäin, mutta esimerkiksi ryhmädynaamisia vaiheita oli vaikeampi havaita. Prosessista pois päin lipuvien kirjoittajien uudelleenaktivoinnin kanssa tuli olla varovainen ja huomaavainen: ikinä ei tiennyt, oliko kyse motivaation loppumisesta vai vain muutamasta huonommasta kirjoituspäivästä tai ajanpuutteesta. Ryhmän suuri koko ja tekstin paljous vähensi myös ohjaajan mahdollisuuksia yksilötyöskentelyyn ryhmäläisten kanssa.

Ryhmän koko pienenikin käsikirjoituprosessin alkuvaiheessa. Käsikirjoittajiksi haluttiin alunperin 20 henkilöä, mutta EU-säädökset täyttäneitä hakemuksia tuli vain 19. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tiedettiin, että kirjoittajia olisi 15, joista vielä yksi jäi kirjoitustyön alkuvaiheessa pois. Yksi kirjoittaja jäi prosessista pois ryhmiin jakautumisen jälkeen, mutta hänen katsottiin vaikuttaneen kokonaisuuteen niin paljon, että hänet luettiin mukaan vielä lopullisen käsikirjoituksen tekijöihin.

Ajankäytöllisesti Noodin prosessin ohjaaja joutui myös tiukoille. Noodi toimi hyvänä tilana tekstin tuottamiselle ja jakamiselle, ja käsikirjoitustyökalussa olikin helppoa tarttua myös toisten teksteihin ja jatkaa niitä omalla tekstillä. Sen ja tiheän kirjoitustahdin vuoksi tekstejä tuli Noodiin hyvin paljon ja hyvin nopeasti. Ensimmäiset viikot prosessin ohjaaja sai seurata tekstejä kokopäiväisesti, että hän saisi kokonaiskuvan siitä, mihin suuntaan tekstiin liittyviä asioita ollaan viemässä. Tarkemman kirjoittamisen alettua kirjoitetut tekstit ryhmittyivät pienempiin ryhmiin ja oli jo helpompaa keskittyä kokonaisuuksiin yhdessä tehtyjen rajausten puitteissa.

Siinä missä Ammatinvalintatestin prosessissa koin olevani välillä riittämätön opettamaan tarvittavia asioita, Noodin prosessissa opettajuus oli hyvin sisäänrakennettua prosessin ohjaajan työhön. Prosessin ohjaaja käytti tarvittavan ajan opettaa tiettyjä täsmäasioita, jotka auttoivat tekstin tuottamista ja prosessin kulkua eteenpäin. Opettajuus on rakennettu myös itse työkaluun sisään ja Noodin oppimateriaali auttaa niin kirjoittajia kuin prosessin ohjaajaakin tarvittavissa vaiheissa.

Kokonaisuudessaan Noodin käsikirjoitusprosessi oli työntäyteinen ja päämäärätietoinen. Prosessin ohjaaja jakoi ryhmän kanssa vastuuta valinnoista ja pyrki siihen, että ryhmäläiset vaikuttaisivat mahdollisimman paljon valmiiseen käsikirjoitukseen. Aloitus ja lopetus olivat tärkeässä asemassa prosessin kulusta. Ohjaajalta kului paljon aikaa käsikirjoitusprosessin seuraamiseen ja eteen päin viemiseen, mutta livetapaamiset auttoivat esimerkiksi päätöksenteossa ja prosessin rytmittämisessä. Työkalu tarjosi hyvän alustan luoda ja jakaa tekstejä, mutta sen kanssa oli omat ongelmansa. Työkalua kehitetään edelleen ja se on tarkoitus julkaista yleiseen käyttöön syksyllä 2010. Työkalun mukaan tuomista ongelmista huolimatta käsikirjoitusprosessi saatiin kunnialla loppuun ja käsikirjoitus valmiiksi sovittuun ajankohtaan mennessä.

LIITE 2. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 1

LIITE 3. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 2

LIITE 4. Free hugs-prosessin tehtävät, osa 3


Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License