Perinteinen elokuvakäsikirjoitusprosessi
Kirjoittanut Anders Vacklin.
Aiemmat artikkelit ovat käsitelleet yhdessä kirjoittamista erilaisin esimerkein, mutta tämä artikkeli keskittyy lähinnä kuvaamaan perinteisen elokuvakäsikirjoitusprosessin eri vaiheita. Toki nämä vaiheet ovat sovellettavissa sekä yksin että yhdessä kirjoittamiseen. Perinteisen elokuvakäsikirjoitusprosessin hahmottaminen voi olla hyödyllistä, koska helpottaa toisenlaisten kirjoitusprosessien hahmottamista.
Käsikirjoittamisen tapoja ja prosesseja on yhtä monia kuin kirjoittajiakin ja jokainen pitää lähtökohtaisesti oman tapaansa erinomaisena. Joku tykkää aloittaa lopusta, toinen aloittaa ensimmäisestä käsikirjoituksen ensimmäisestä lauseesta ja kirjoittaa, kunnes päätyy viimeiselle, kolmas kirjoittaa sieltä täältä erilaisia hajanaisia kohtauksia ja lopuksi yhdistelee niitä. Mikään tapa ei ole parempi tai huonompi. Jokainen löytää itselleen ominaisen tavan kirjoittaa.
Perinteisen lähestymistavan perusajatuksena on tehdä mahdollisimman nopeasti valmista jälkeä. Tällöin kirjoittaja pyrkii pysyttelemään suurten kaarien parissa mahdollisimman kauan, koska lyhyempiä tekstejä on helpompi käsitellä ja muokata kuin laajoja tekstimassoja. Esimerkiksi kahdenkymmenen sivun treatmenttiin on huomattavasti kätevämpää, kitkattomampaa ja ajallisesti nopeampaa tehdä suuriakin rakenteellisia muutoksia kuin 90 sivun elokuvakäsikirjoitukseen tai 300 sivun romaanin ensimmäiseen versioon.
Perinteinen käsikirjoitusprosessi etenee yhdestä lauseesta kahteen lauseeseen, kahdesta viiteen ja viidestä sivun mittaiseen tiivistelmään tarinasta. Tämän jälkeen kirjoitetaan parinkymmenen sivun mittainen proosamuotoinen hahmotelma, jonka perusteella luonnostellaan kohtausluettelo. Vasta tämän jälkeen kirjoittaja siirtyy kirjoittamaan käsikirjoitusta niin sanotusti auki kohtaustason toiminnaksi ja dialogiksi.
1. One-liner – tarina yhdellä lauseella.
2. Logline – tarina 1-2 lauseella.
3. Yhden kappaleen yhteenveto – tarina 4-5 lauseella.
4. Lyhyt outline (sekvenssioutline) – tarina allekkain 5-8 lauseella.
5. Yhden sivun beat sheet – kaikki pääjuonen kohdat sivussa.
6. Synopsis – tarina yhdessä sivussa.
7. Lyhyt treatment (pitkä synopsis) – tarina noin neljässä sivussa.
8. Pitkä beat sheet – tarinan kohtaukset tai beatit lauseena allekkain 4-15 sivussa.
9. Pitkä treatment – tarina proosamuotoisesti 12-35 sivussa.
10. Step outline/Kohtausluettelo.
11. Pitkä outline.
12. Kirjallinen käsikirjoitus eli scripment – käsikirjoitus proosamuotoisesti suurin piirtein yhtä monessa sivussa kuin itse käsikirjoitus on ajateltu olevan.
13. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio – kohtaukset kirjoitetaan auki – ensimmäinen versio on yleensä huomattavasti pidempi kuin lopullinen.
14. Lukusia käsikirjoitusversioita - 4-20:een versioita.
15. Viimeinen käsikirjoitusversio - pitkä elokuva on Suomessa noin 90 sivua/minuuttia.
Tietenkään prosessi ei etene näin lineaarisesti, vaan kirjoittaja palaa eri vaiheisiin työprosessin aikana. Kirjoittaja voi aloittaa loglinella tai lyhyellä outlinella, siirtyä sitten pitkään treatmenttiin, mutta palata korjaamaan outlinea ennen kuin siirtyy hahmottelemaan kohtausluetteloa. Ensimmäisen version jälkeen hän saattaa palata muokkaamaan pitkää beat sheettiä ennen kuin kirjoittaa toisen version. Jokainen käsikirjoitusprosessi etenee omalla tavallaan siksakaten eri vaiheista toiseen, eikä ole tarkoituksenmukaista jämähtää lineaariseen etenemiseen.
Joka tapauksessa työprosessin vaiheittainen eteneminen mahdollistaa tarinan ytimen pitämisen yksinkertaisena. Prosessi mahdollistaa tarinan syventämisen ja tasojen lisäämisen loogisesti. Jos kirjoittaja kirjoittaisi suoraan ensimmäisen version, hänen täytyisi luultavammin luoda siihen tasoja monimutkaistamalla tekstiä, ja sellainen lähestymistapa tuottaa usein sekavamman käsikirjoituksen.
Vaikka perinteinen prosessi voi vaikuttaa tylsähköltä tavalta toimia, niin vaiheittain etenemisen takia kirjoittajalla on selkeä kuva tarinastaan, jolloin rakenteesta tulee orgaanisempi, sillä juonta järjestävät periaatteet ovat tiedosta alusta lähtien. Samalla prosessi tuottaa kirjoittajalle erilaisia markkinointivälineitä, kuten one-linerin, loglinen, synopsiksen ja treatmentin, jotka kirjoittajan olisi joka tapauksessa tehtävä ennen kuin tarjoaa tekstiään rahoittajille.
Ongelmalliseksi työvaiheiden omaksumisen tekee se, että eri ihmiset tarkoittavat niillä eri (ja samoja) asioita, eikä mitään vakiintuneita käytäntöjä ole. Esimerkiksi treatment voi tarkoittaa mitä vain neljästä sivusta 50 sivuun riippuen puhujasta. Jollekulle outline merkitsee viittä tarinan kohtaa, kun taas toiselle se merkitsee noin 40 sivun mittaista jäsennystä tarinasta. Kohtausluettelolla voidaan tarkoittaa sekä sivun mittainen beat sheet, jossa listataan sivussa allekkain päänhenkilöin toimintaa että step outlinen kaltaista yksityiskohtaista selontekoa kohtausten sisällöistä.
Kaikella tällä ei ole tietenkään kirjoittamisen kannalta juuri mitään merkitystä ennen kuin joku tilaa treatmentin, jolloin kannattaa kysyä tilaajalta sitä, mitä hän tilauksellaan tarkoittaa. Joka tapauksessa kirjoittaja voi tutustua perinteiseen käsikirjoitusprosessiin lukemalla seuraavat käsitteet esitetyssä järjestyksessä:
1. Logline
2. Synopsis
3. Treatment
4. Kohtausluettelo
Lähteet:
Vacklin, Nikkinen, 2011. Television runousoppia.
Katso työvaiheista käsikirjoittaja Eeva Tikan nettisivuilla Story & Development.
