Kirjoittamisprosessi, kuten mikä tahansa luova vuo, on omalakinen kokonaisuutensa. Prosessin suunnittelu ja eteneminen tapahtuu hakemalla vastauksia kysymyksiin, jäsentämällä aikataulua ja tavoitteita ja keskustelemalla ryhmän kanssa.
Eräs esimerkkisuunnitelma
Ensin tarvitset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
1. Ketkä ryhmässä kirjoittavat?
Montako ihmistä? Millaisella kirjoittajataustalla?
Tuntevatko ryhmäläiset toisensa? Mitä kirjoittajilla on yhteistä - löytyykö siitä jotain, mistä kirjoittaminen voi alkaa?
2. Mikä on aikataulu?
Milloin aloitetaan? Milloin tekstin pitää olla valmis? Miten tiiviisti työryhmä voi kirjoittaa?
Näiden tietojen perusteella pystyt arvioimaan itsellesi jossain määrin ryhmän työvaiheita ja niiden aikataulua. Työvaiheita voi arvioida esimerkiksi näin:
Esittäytyminen ja säännöt 1/10 ajasta
Lähtökohdan valinta ja ideointi 2/10 ajasta
Kirjoittaminen 2/10 ajasta
Rakenteen suunnittelu 2/10 ajasta
Uudelleenkirjoittaminen ja muokkaus 2/10 ajasta
Prosessin päätös, hyvästit ja kiitokset 1/10 ajasta
Merkittävimmät etapit voit merkitä Noodin aikajanaan tiedoksi koko työryhmälle, osan suhteen taas riittää, että vetäjä on tietoinen siitä, missä työvaiheessa mennään ja kuinka monta päivää/tuntia/viikkoa tähän vaiheeseen on varattu. Nämä työvaiheet menevät luonnollisesti päällekkäin ja limittäin, tärkeää on, että vetäjä havaitsee kaikki, ja varaa aikaa eri työvaiheille. Usein käy niin, että ideointi ja kirjoittaminen veisivät aikaa loputtomiin, ja rakenteen suunnittelu ja jatkotyöstö jäävät vähemmälle.
Kun olet jakanut työvaiheet itsellesi aikajanalle, voit jatkaa suunnittelua miettimällä tehtäviä eri vaiheisiin. Miten ryhmä/vetäjä valitsee, mistä kirjoitetaan? Mitä erilaisia tekstejä tarvitaan käsikirjoitukseen? Kirjoitatteko ensin loppuja, alkuja vaiko rakkauslauluja?
Kun olet käynnistänyt prosessin, lue tarkasti ryhmäsi tekstejä. Jotkut tehtävät toimivat, jotkut eivät - valikoi sen perusteella seuraavia tehtäviä. Vaikka sinulla olisi hyvä tehtävä varastossa, yritä linkittää edellisen tehtävän tuottamat tekstit ja ideat seuraavaan tehtävään. Näin saat prosessin kulkemaan luontevasti eteenpäin ja tekstit alkavat liittyä toisiinsa. Kaikkien tehtävien ei tietenkään tarvise liittyä toisiinsa, olennaista on, että kirjoittaminen kulkee niin pituus- (mahdollinen juoni, rakenne, avaintekstit) kuin leveyssuunnassakin (erilaiset variaatiot, ideat, henkilöhahmot).
Varsinkin prosessin alkuvaiheessa kannattaa kirjoittajia rohkaista käyttämään toistensa ideoita, hahmoja ja tekstejä oman kirjoittamisen lähtökohtana. Näin tekstimaailmasta tulee yhteinen. Tästä syystä kannattaa kannustaa myös keskeneräisyyden hyväksymiseen: valmiita, hiottuja kohtauksia on vaikeampi käyttää pohjana kuin sirpaleisia, aukkoisia tekstejä. Noodia kannattaa alkuvaiheessa ajatella kaivona, jonne viskataan kaikenlaista mielenkiintoista ja katsotaan, mitä alkaa pulputa esiin.
Ryhmän kanssa kannattaa keskustella myös rakenteesta. Toisinaan, kokeneemman ryhmän kanssa, keskustelun voi käydä aivan aluksi : millaista rakennetta kohti kirjoitamme? Millaisia tekstejä tässä tapauksessa tarvitsemme? Toisinaan taas lähtökohta on enemmän ideoinnissa - tavoitteena on, että ryhmä innostuu ideoimaan vapaasti ja rohkenee kirjoittaa hurjia tekstejä. Kun materiaalia on tarpeeksi, voidaan rakennetta miettiä yhdessä.
