Muutos on eräs draaman perustekijöitä, ja käsitteenä lähellä käännettä. Muutos on hitaampaa, kohtauksen tai näytelmän mittaan tapahtuvaa, käänne on tarkempi kohta, jossa tapahtumat laukaisevat väistämättömän muutoksen. Aristoteleen mukaan tragedioissa tapahtuu aina muutos onnesta onnettomuuteen tai onnettomuudesta onneen. Usein suurin muutos tapahtuu päähenkilölle - hän saattaa muuttua saiturista anteliaaksi tai ymmärtää, että elämän tarkoitus on yhteisöllisyydessä. Joillekin kirjoittajille näytelmä on kirjoittamisen matka tilanteesta A tilanteeseen B.
Muutoksen pohtiminen on hyvä keino analysoida omaa tekstiä - sekä näytelmää että kohtausta. Mikä on koko näytelmän muutos? Kuka muuttuu eniten? Entä mikä muutos kohtauksessa tapahtuu? Miten kohtaus vie kokonaismuutosta eteenpäin?
Noel Greigin mukaan muutos tapahtuu näytelmässä koko ajan. Muutos voi olla ulkoinen, esim
- valta-aseman muutos (kuningas joutuu luopumaan kruunustaan)
- onnen muutos (Hannu Hanhen onni lakkaa)
- olosuhteiden muutos (kerjäläinen pääsee prinssiksi)
- roolin muutos (nainen pukeutuu mieheksi etsiäkseen rakastettuaan
jne.
tai sisäinen
- mielialan muutos (kiltti tyttö raivostuu ensimmäistä kertaa elämässään)
- tunteiden muutos (mies tajuaa, ettei rakastakaan naista, jonka kanssa on menossa naimisiin)
- uskomuksen muutos (nainen tajuaa, etteivät ihmiset ole pahoja)
- mielenmuutos (tyttö ei haluakaan hylätä vanhoja ystäviään)
jne.
Muutos voi siis tapahtua hyvin monella tavalla. Näytelmää yhdessä kirjoittaessa tärkeää on löytää yhdessä muutos, jonka päähenkilö ja muut hahmot käyvät läpi.
Kaikki teatteri ei kuitenkaan ole muutosta. Absurdi dramaturgia pyrki vastustamaan draaman kokoaikaista tapahtumista. Samuel Beckettin näytelmissä muutos (hiekkaan hautautuminen, odottaminen, ääninauhojen selailu) tapahtuu äärimmäisen hitaasti, toiston ja monotonisuuden kautta. Alun ja lopun välinen ero on hienovarainen - ehkä muutosta on vain toivottomuuden lisääntyminen. Myös nykyteatterin puolella on mahdollista kohdata esityksiä, joissa muutosta ei tapahdu, tilanne säilyy samana läpi koko esityksen. Mahdollista on siis lähteä kirjoittamaan yhdessä myös tästä näkökulmasta: mikä on tilanne, joka pysyy koko ajan samana tai muuttuu vain minimaalisesti? Miksi haluamme kertoa juuri siitä?
Katso myös:
Freytagin pyramidi, juoni, käänne
Lähteet:
Aristoteles 1977, Runousoppi s. 35-36
Junkkaala-Rasila, ohjeita näytelmän lukemiseen s. 3
Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto / muutos
Elokuvantaju-sivusto / käännekohta
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
