Nykyteatteri on sateenvarjokäsite useille eri esityksille ja esitystyyleille. Nykyteatteri voi olla enemmänkin pyrkimys määritellä aina uudelleen, mitä teatteri on, kuin tietty teatterin ajanjakso tai tyylilaji.
Dramaturgian lehtori Juha-Pekka Hotisen mukaan nykyteatteria käsitteenä käytetään mm. seuraavissa yhteyksissä:
a) suhteessa muihin nykytaiteisiin. Nykytanssi, nykysirkus, nykytaide - taideliikkeet, jotka sijoittuvat -60-luvulle ja sen jälkeiselle ajalle.
b) nykyteatteri lajityyppinä - teatterimuodolle laaditut esteettiset ja teoreettiset rajat
c) nykyteatteri prosessina - sitoutuminen avant-gardeen, uusiutumiseen ja uudelleenajattelemiseen
d) nykyteatteri funktiona - nykyteatterin alla voidaan tehdä mitä tahansa, tärkeää on nimeäminen, kehys teokselle ja tekemiselle
e) nykyteatterin rajailmiöitä - lähentyminen kuvataiteeseen, esitystaide, performance ym.
Hotinen esittää myös, että jos nykyteatteri käsitetään lajityyppinä, on sillä olemassa kaanon. Tällöin nykyteatterin tunnusmerkkejä olisivat mm.
Tila
ei-tila, ei-paikka, ei-teatteri, löydetty tila, tila "sinänsä", paljastettuna (dekonstruktio), katsojan liikuttelu
Struktuuri
ei-tarina, ei-juoni, ei-tilanne, ei-teksti, fragmentit, (mimesis vai taide autonomiana), pelit, säännöstöt, koreografiat, "käyttäytymismuodot"
Henkilö
ei-psykologinen, ei-tavoitteellinen, ei-fiktiivinen, tyypittely, liike, oleminen
Muuta
videoprojisoinnit, rakenteiden paljastaminen, metarakenteet, klassikoiden uudellenluenta, arkipuvut, arkiliike, muut taidelajit, elämänalueet
Lähteet:
Juha-Pekka Hotisen luento nykyteatterista 30.9.08
Lisätietoa internetissä:
Hotinen - Numminen: Nykyteatteri, Teatterikorkeakoulu-lehti
Tuija Kokkosen haastattelu Kiasma-lehdessä 2003
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
