Lajos Egri vertaa teoksessaan The Art of Dramatic Writing henkilöhahmojen luonteita orkesteriin, joka koostuu erilaisista soittimista, ei vain yhdenlaisista. Samaan tapaan tarinan kaikkien henkilöiden ei ole hyvä olla pelkästään ahneita oman etunsa tavoittelijoita, vaan jos yksi hahmo on ahne, niin toisen hahmon olisi syytä olla uhrautuvainen auttaja ja kolmannen oikeamielinen, toiminnan ihminen, joka ajattelee koko yhteisön parasta.
Egrin mukaan nämä erilaisiksi luodut henkilöt täytyy asettaa vastakkain ja kompromissittomaan tilanteeseen, jotta draama syntyy. Toisin sanoen henkilöt ovat loukossa toistensa kanssa. He eivät voi paeta konfliktia. Henkilöt voivat olla suljetussa luokassa jälki-istunnossa (The Breakfast Club), haaksirikkoutuneena autiolla saarella (Lost) tai samassa työpaikassa (Konttori).
Paluu tulevaisuuteen -elokuvan hahmot on orkestroitu siten, että Marty on itsevarma, fiksu rock-kitaristi, hänen epävarma isänsä on työpaikkakiusaamisen kohteena ja Martyn äiti on masentunut alkoholisti.
Elokuvan henkilöt asettuvat kompromissittomaan tilanteeseen, kun Marty joutuu aikakoneella vanhempiensa nuoruuteen, jossa hänen nuori äitinsä paljastuukin romantikoksi, joka rakastuu Martyyn, eikä hänen isäänsä. Tällöin Marty on vaarassa olla syntymättä lainkaan. Hän on kompromissittomassa tilanteessa ja hänen on pakko opettaa isäänsä puolustamaan itseään, jotta äiti rakastuisikin isään ja Marty tulisi joskus syntymään.
Katso myös:
henkilöhahmo, pehe
Lähteet:
Egri, Lajos 1942, The Art of Dramatic Writing, 118-121.
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
