Päälause eli premissi tarkoittaa teoksen keskeisen sisällön tiivistämistä yhteen lauseeseen. Päälauseen voidaan sanoa olevan se, mitä tekijä toivoo katsojan ajattelevan esityksen nähtyään. Kyse on siitä, mitä haluamme teoksella sanoa. Kyseessä on väite, jonka näytelmä tai ohjelma pyrkii välittämään.
Päälauseita voi yhdellä teoksella olla vain yksi ja siinä on pysyttävä. Kaikki mikä ei tue päälausetta tulee karsia teoksesta pois. Päälauseen ei tarvitse olla tosi, kyse on teoksen rakenteesta, ei todellisuudesta. Premissi on tekijän moraalinen kannanotto, joten tekijällä tulisi olla siihen omakohtainen suhde.
Päähenkilön, tarinan käynnistävä tapahtuman ja tarinan lopputuloksen tulisi kaikkien sisältyä päälauseeseen. Päälause pitää draaman liikkeessä. Henkilö haluaa jotakin mutta jokin estää häntä saavuttamasta tavoitetta. Tällä matkalla päähenkilö muuttuu jollakin tavalla. Päälauseessa on hyvä olla kaksi napaa syy-seuraussuhteen tapaan, jotakin tapahtuu ja se johtaa johonkin. Näin päälauseesta voi johtaa perusristiriidan, rakenteen ja myös henkilöhahmot. Päälause on kannanotto teoksen perusristiriitaan.
Esimerkkejä päälauseista:
Macbeth: ”Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon.”
Othello: ”Mustasukkaisuus tappaa rakkauden.”
Tartuffe: ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, lankeaa siihen itse.”
Seitsemän samuraita: ”Solidaarinen taistelu sortoa vastaan johtaa voittoon.”
Premissin lisäksi päälausetta käytetään usein synonyyminä väitteelle tai loglinelle, mutta käsitteillä on kuitenkin eriäväisyyksiä. Lajos Egrin esittelee premissin teoksessaan The Art of Dramatic Writing. Egriläinen premissi ilmoittaa abstraktit, kehittyvät teemat, kuten esimerkiksi toivon ja rakkauden Romeossa ja Juliassa, jossa ”suuri rakkaus uhmaa jopa kuolemaa”.
Ruotsalaiselle dramaturgille Ola Olssonille päälause on pääväite, joka ilmaisee sanomaa muodossa: ”jos x, niin y”. Esimerkiksi Romeon ja Julian pääväite olisi ”jos rakastat vihollistasi, niin kuolet”. Toisin premissi niin logline kertoo tarinan melko konkreettisesti: ”Keskiajan Italiassa nuori mies rakastuu vihollissuvun tyttäreen ja sukujen välinen vihanpito johtaa rakastavaisten ennen aikaiseen kuolemaan”.
Lähteet:
Aaltonen 2002, Käsikirjoittajan työkalut, s.37-39.
Egri, Lajos 1946, The Art of Dramatic Writing, s. 1-30.
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 173, 379.
Lisätietoa internetissä:
Jouko Aaltosen artikkeli sisällöstä ja muodosta
Lue Lajos Egrin luku premissistä
Lue nettiartikkeli premissistä
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
