Aristoteleen mukaan tragedia synnyttää katsojassa kahta tunnetta, pelkoa ja sääliä. Pelon (jännityksen) tunteen synnyttää lähestyvän vaara. Esimerkiksi kun leikataan uimarista lähestyvään tappajahaihin, niin katsoja alkaa jännittää uimarin hengen puolesta. Vastaavasti henkilö voidaan laittaa itse lähestymään vaaraa, esimerkiksi kun hirviön hyökkäyksen kohteeksi joutunut laitetaan hakemaan turvapaikkaa talon pannuhuoneesta, jossa hänen tietämättään sijaitsee Freddy Krugerin päämaja.
Indiana Jones ja Viimeinen ristiretki -elokuvan aavikolla tapahtuvassa takaa-ajo-kohtauksessa on loputun määrä lähestyviä vaaroja, esimerkiksi ratsastavaa Indyä lähestyy ammuksia sylkevä tankki sekä kolme kuorma-autollista saksalaisia sotilaita. Kun Indy ratsastaa itse kohti vaaraa ja tankkia, niin sen kyydissä oleva natsi yrittää ampua häntä pistoolilla. Loikattuaan tankin kyytiin Indyn kimppuun hyppii kuorma-autosta sotilaita. Kun Indy putoaa tankista, hän jää roikkumaan olkavyön varassa ja lähestyy siten kalliota. Päästyään takaisin ylös, tankki lähestyy kielekkeen reunaa.
Aristoteleen mukaan pelkoon liittyy vaaran lisäksi pelastumisen mahdollisuus. Terminator 2 - Tuomion päivä -elokuvassa John Connoria etsii samanaikaisesti kuolemanvaarallinen terminaattori sekä poliisi. Kun yllättäen selviää, että poliisi ei olekaan pelastamassa Johnia, vaan onkin uutta T-1000 mallia oleva terminaattori, joka on lähetetty tappamaan John ja kuolemanvaaralliseksi luultu terminaattori onkin lähetetty pelastamaan John, niin pelastaja ja vaara vaihtavat paikkaa ja T-1000 lähtee tappamaan Johnin äitiä Sarahia, ja John ja vanhanmallinen terminaattori lähtevät pelastamaan Sarahia, ja katsoja jää edelleen jännittämään lopputulosta.
Aristoteleen mukaan sääli synnytetään epäoikeudenmukaisella kärsimyksellä. Kun katsoja näkee henkilöhahmon, joka joutuu syyttömänä kärsimään, niin hän säälii tätä henkilöä. Epäoikeudenmukainen kärsimys kasvaa tarinan aikana. Alussa päähenkilö kokee pienempää epäoikeudenmukaista kärsimystä ja loppuu kohtaan suurempaa. Miehet, jotka vihaavat naisia -elokuvan ”Lisbeth ja juontaja” -juoni sisältää aristoteelisen ajatuksen säälin muodostamisesta.
- Lisbeth Salander on itsenäisesti toimeen tuleva aikuinen, mutta silti hän on holhouksen alainen (epäoikeudenmukainen kärsimys).
- Miesjoukko hyökkää huvikseen Lisbethin kimppuun metroasemalla ja Lisbethin tietokone menee rikki (epäoikeudenmukainen kärsimys).
- Uusi huoltaja pakottaa Lisbethin ottamaan suihin vastineeksi Lisbethin omista rahoista, joita huoltaja hallinnoi (epäoikeudenmukainen kärsimys).
- Uusi huoltaja antaa vähemmän rahaa kuin Lisbeth pyysi (epäoikeudenmukainen kärsimys).
- Lisbeth menee huoltajansa kotiin, joka tällä kertaa raiskaa Lisbethin (epäoikeudenmukainen kärsimys).
- Lisbeth menee raiskaajan asunnolle, mutta tainnuttaa tämän sähkölamauttimella. Lisbeth näyttää huoltajalle DVD:n, jolle on kuvannut raiskauksen. Hän kiristää huoltajaansa jättämään hänet rauhaan sekä antamaan hänelle oikeudet omiin rahoihinsa. Lopuksi hän tatuoi huoltajan rintakehään, että tämä on raiskaajasika (katharsis).
Säälin lisäksi myös pelko on kirjoitettu myös juoneen. Känninen miesjoukko lähestyy synkällä metroasemalla Lisbethiä. Lisbeth menee huoltajan luokse kahdesti, vaikka tämä on aiemmin käyttänyt Lisbethiä seksuaalisesti hyväksi.
Juonen lopussa tapahtuu katharsis. Aristoteleen mukaan katharsis on se hetki, jolloin pelko ja sääli lakkaavat vaivaamasta päähenkilöä. Myös Lisbeth vapautuu pelosta ja säälistä, kun hän pystyy kostamaan ja kiristämään huoltajaansa ja saa siten vapautensa.
Katso myös:
aristotelinen dramaturgia, katharsis
Lähteet:
Aristoteles 1967, Runosoppi, 23 ja 41-42.
Lisätietoa internetissä:
Katso Alfred Hitchcockin kertovan katsojien pelottamisesta.
Katso Alfred Hitchcockin kertovan jännityksen (pelon) ja shokin eroista.
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
