Performanssin juuret ovat Suomessa pitkälti kuvataiteiden puolella: kuvataiteilijat ovat toteuttaneet performansseja ja happeningeja. Performanssi muistuttaa teatteriesitystä siinä, että teoksessa on toimivia ihmisiä, joita usein voi nimittää esiintyjiksi. Esiintymisen ja katsomisen tapa ovat kuitenkin hyvin erilaisia: performanssia seuratessa kannattaa luopua totutuista esitykselle asetetuista oletuksista. Performanssi haastaa teatterin perusoletukset monessa kohtaa:
- fiktiivinen maailma
Teatterissa usein oletetaan, että on olemassa fiktiivinen maailma, josta kerrotaan. Henkilöt, jotka esiintyvät, teeskentelevät, etteivät olekaan Liisa ja Matti, vaan Romeo ja Julia. Performanssissa henkilöt eivät pyri luomaan fiktiota, vaan tilanne on se mikä on: hetki galleriassa, kadulla tai klubitilassa. Läsnä ovat Liisa ja Matti, jotka toimivat, tekevät erilaisia tekoja. Fiktiivisen maailman sijaan katsoja voi seurata esiintyjän tekoja, tilaan muodostuvia kuvia, symboleja ja metaforia, sekä niitä ajatuksia, joita tilassa oleminen katsojassa herättää.
- aikakäsitys
Useat teatterin peruskäsitteistä - jännite, käänne, draamallinen tilanne - tähtäävät siihen, että esitys jaksaa kantaa yleisöä, pitää heitä paikoillaan 2 tuntia katsomassa näytelmää. Esitys on ajallisen keston taidetta. Performansseja taas on erilaisia - jokin kestää kaksi päivää, eikä tarkoitus ole, että yleisö (tai ainakaan kaikki yleisön jäsenet) seuraisivat teosta koko ajan. Mielenkiintoista voi olla, että katsoja käy katsomassa toiminnan etenemistä silloin tällöin, tai istahtaa teoksen ääreen tunniksi oleilemaan - olettamatta, että kyseisen tunnin aikana välttämättä tapahtuisi käänteitä tai kliimaksia. Jotkut performanssit saattavat taas kestoltaan olla enemmän teatteriesitysten tyyppisiä: selkeästi rajattuja ja tiiviitä.
- yleisösuhde
Useimmiten teatteriesityksissä on valmisteltu yleisölle tuttu paikka: pimeässä sijaitseva katsomo. Tähän liittyy nk. neljännen seinän illuusio, esiintyjät näyttelevät ikäänkuin yleisöä ei olisi. Performanssissa yleisösuhde mietitään erikseen jokaisen teoksen kohdalla: toisinaan yleisö saattaa olla erittäin tärkeä osa (kuten teoksessa, jossa esiintyjä nousi korkealle jalustalle, pyysi yleisöä tulemaan aivan liki, sitoi silmänsä ja heittäytyi yleisön varaan), toisinaan ohikulkijoita (kuten katutilassa), toisinaan taas esitystilan reunoilla, ilman tuoleja istuvia katsojia.
Viime vuosikymmeninä suomalainen nykyteatteri on ottanut vaikutteita performanssin puolelta. Kysymykset esityksen suhteesta todellisuuteen, aikaan ja yleisöön ovat keskeisiä nykyteatterin problematiikassa. Turun Taideakatemian Crossing Borders in Performance Arts- koulutusohjelma sekä Teatterikorkeakoulun Esitystaiteen koulutusohjelma ovat tuoneet performanssin kentälle joukon toimijoita, jotka ammentavat myös teatterin traditioista.
Katso myös:
nykyteatteri
Lähteet:
Carlson 2006, Esitys ja performanssi
Lisätietoa internetissä:
Wikipedia-artikkeli
Porilaisen visuaalisten taiteilijoiden TEHDAS ry:n sivut - tietoa performanssitapahtumista ja performanssin määrittelyä.
Presentaatio - performanssin ja esitystaiteen tiedotuskeskus
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
