Peripeteia (toisinaan suomeksi kirjoitettu muotoon peripetia) on Aristoteleen käsite, jolla hän kuvasi tragedian toiminnan suunnan kääntymistä vastakkaiseksi. Tämän suunnan muutoksen oli johduttava juonen rakenteesta, eli tapahduttava niin, että se on joko välttämätön tai todennäköinen seuraus siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Aristoteles siis painotti syy-seuraussuhdetta juonen rakentamisessa.
Oidipuksen saadessa tietää, että hän on syyllinen ruttoon, koska on tappanut isänsä ja nainut äitinsä, ei hän enää etsi ratkaisua alun kysymykseen (Miksi Thebaa vaivaa rutto?). Näytelmän suunta muuttuu, eikä paluuta entiseen ole. Peripeteia on siis näytelmän huippukohta, klassisen draaman rakenteessa se piste, jossa nouseva viiva taittuu laskevaksi.
Katso myös:
anagnorisis, katharsis, käänne
Lähteet ja lainaus:
Aristoteles 1967, Runousoppi s. 33, 35, 36
Lisätietoa internetissä:
Elokuvantaju-sivusto: Peripeteia/käännekohta
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
