Käsikirjoittaja Paul Joseph Guilino kirjoittaa teoksessaan Screenwriting. The Sequence Approach jakaa pitkän elokuvan rakenteen noin kahdeksaan 15 minuutin sekvenssiin eli jaksoon. Ennen vanhaan filmikelat olivat vartin mittaisia. Tästä syystä tarinan oli oltava jännittävä vartin välein, jotta katsoja jaksoi odottaa filmikelan vaihdon. Sekvenssit pohjautuvat tuohon varhaiseen ajatteluun ja nykyään lähes kaikki pitkä elokuvat voidaan jakaa rakenteellisesti kahdeksaan sekvenssiin.
Kolminäytöksisessä rakenteessa ensimmäisessä näytöksessä on kaksi sekvenssiä, toisessa näytöksessä neljä (kaksi ennen taitetta ja kaksi sen jälkeen) ja kolmannessa näytöksessä jälleen kaksi sekvenssiä. Sekvenssi on rakenteellinen yksikkö. Tarina sisältää näytöksiä, näytös sisältää sekvenssejä, ja sekvenssi sisältää kohtauksia, joita jokin seikka yhdistää, esimerkiksi sama dramaattinen kysymys, paikka, rajattu aika tai sama päähenkilö. Toisin sanoen jokainen sekvenssi osallistuu suureen kaareen, vaikka jokaisella sekvenssillä on omat draamallinen kaarensa, päämäärineen, kehittelyineen sekä lopuksi joko ratkaisuineen tai katastrofeineen.
Sekvenssi on eräällä tavalla oma kolminäytöksinen lyhytelokuva pitkän elokuvan sisällä ja kirjoittajaa helpottaa, kun hän voi ajatella pitkää tekstimassaa lyhyempinä pätkinä. Tosin sekvenssit loppuvat lähes aina katastrofiin tai käänteen kaltaiseen hetkeen, jolloin jotakin merkittävää tapahtuu tarinan suurella kaarella ja asioiden on muututtava, päätöksiä on tehtävä, uusia suunnitelmia punottava ja panokset kasvavat, ja vasta viimeisessä sekvenssissä tarina voi loppua onnellisesti, koska kunkin sekvenssi synnyttää seuraavan sekvenssin tilanteen.
Ensimmäinen sekvenssi on nimeltään ekspositio (sivut 0-15). Se kertoo alkutilanteen ja tavallisen maailman. Se esittelee tarinan kontekstin vastaten kysymyksiin: kuka, mitä, missä, milloin. Päähenkilön elämä näytetään ennen varsinaista seikkailua. Oleellista on koukuttaa katsoja esittelemällä jokin mysteeri tai päähenkilön ongelma, johon katsoja haluaa vastauksen. Sekvenssin lopussa tapahtuu katalyyttinen tapahtuma, häiriö, mikä sysää tarinan liikkeelle, ja päähenkilö on pakotettu reagoimaan jotenkin.
Minority Report -elokuvassa on ensimmäistä sekvenssiä ennen 15-minuutin mittainen teaser-jakso, jossa näytetään, miten päähenkilö John Anderton ja Rikoksenesto-yksikkö ottaa kiinni murhaajan. Tämän jälkeen siirrytään ekspositioon: Vuosi on 2054. Poikansa katoamisesta lähtien John Anderton on ollut huumeriippuvainen. Hän toimii poliisina Washingtonin Rikoksenestoyksikössä, jossa murhat estetään ennen kuin ne tapahtuvat kolmen näkijän ennustuksien perusteella. Danny Witwer oikeusministeristö saapuu tarkastamaan Rikoksenestoyksikköä, koska järjestelmä on aikomus laajentaa kattamaan koko Yhdysvallat. Eräs näkijöistä, Agatha, näyttää Andertonille hajanaisia kuvia vanhasta murhasta.
Toisessa sekvenssissä tapahtuu pääjännitteen rakentaminen (sivut 15-30). Sen aikana henkilö taistelee katalyyttisen tapahtuman nostattamaa ongelmaa vastaan ja luulee, että voi selättää ongelman mutta sekvenssin lopussa ongelma kasvaa entistä suuremmaksi. Näin rakennetaan elokuvan keskeinen dramaattinen kysymys, johon vastataan vasta elokuvan lopussa. Toinen sekvenssi päättyy ensimmäiseen käännekohtaan, kun päähenkilö päättää ratkaista keskeisen dramaattisen kysymyksen.
Anderton alkaa tutkia Agathan näyttämiä vanhoja kuvia. Murhattu on nimeltään Anne Lively, Anderton löytää tunnistamattoman murhaajan vankilasta, mutta Agathan ennakkonäkyä ei löydy. Anderton tajuaa, että kymmenistä tapauksista puuttuu kolmas näky ja raportoi siitä pomolleen Lamar Burgessille. Witwerin tarkastuksen aikana näkijät ennustavat, että Anderton tulee murhaamaan Leo Crown-nimisen miehen seuraavan 36:n tunnin kuluessa.
Kolmas sekvenssi voisi olla nimeltään ensimmäinen yritys ratkaista ongelma (sivut 30-45). Kolmannessa sekvenssissä päähenkilö tekee suunnitelman edellisessä sekvenssissä syntyneen ison ongelman ratkaisemiseksi, mutta ratkaisutapa osoittautuu yleensä liian nopeaksi ja helpoksi. Yrityksen seurauksena ongelma suurenee.
Anderton epäilee ennustuksen olevan Witwerin järjestämä, koska hän on tietoinen Andertonin huumeriippuvuudesta. Anderton yrittää ratkaista ongelman pakenemalla. Takaa-ajattu Anderton pyytää apua Burgessilta, voittaa tappelun entisiä kollegoita vastaan ja samaten pakenee täpärästi Witweriltä ja tämän miehiltä.
Neljännessä sekvenssissä tapahtuu paluu lähtötilanteeseen (sivut 45-60). Päähenkilö yrittää palata tarinan lähtötilanteeseen, mutta epäonnistuu. Sekvenssi kulminoituu puolivälin taitteeseen, jossa jollain tavoin vihjataan elokuvan ratkaisuun, mutta käänteisesti tai näyttämällä asian negatiivinen laita.
Anderton ajaa varastamallaan autolla Rikoksenesto-teknologian johtavan tutkijan tohtori Iris Hinemanin luo, joka selittää, että kolme näkijää saattaa olla eri mieltä. Eri mieltä olevan näkijän ”vähemmistöraportti” jätetään huomioimatta, mutta raportti tallentuu näkijän päähän. Tohtori Hinemanin mukaan kolmesta näkijästä Agatha on lahjakkain, joten todennäköisesti hänen päässään on vähemmistöraportti Andertonin tapauksesta.
Viides sekvenssi on nimeltään ongelmia (sivut 60-75). Päähenkilö reagoi taitteen nostattamaan ongelmaan ja taistelee sitä vastaan. Joissain elokuvissa taite voi olla juonikäänne, jolloin näytetään päähenkilön uusi päämäärä. Viidennen sekvenssin aikana päähenkilö kohtaa uusia ongelmia, hahmoja, mahdollisuuksia ja sivujuonet voivat tulla tärkeäksi.
Anderton vaihdattaa silmänsä skannereiden takia. Leikkauksen suorittaa lääkäri, jonka Anderton on laittant vankilaan. Anderton ei voi poistaa siteitään kahteentoista tuntiin tai tulee sokeaksi. Anderton näkee muiston siitä, kuinka hänen poikansa katosi uima-altaalta. Rikoksenesto-yksikkö tulee talolle, jossa Anderton on ja lähettää hämyhäkit skannaamaan asukkaiden silmät. Anderton yrittää piiloutua jäävesiammeeseen, mutta joutuu raottamaan silmäänsä juuri kun kaksitoista tuntia tulee täyteen.
Kuudes sekvenssi on kohti ratkaisua -vaihe (sivut 75-90). Tällöin päähenkilö on mahdollisesti yrittänyt helppoja ratkaisuja ja tietää, etteivät ne tule toimimaan, joten hän tekee vaikeita ratkaisuja ja isoja yrityksiä ratkaista pääongelma. Keskeinen dramaattinen kysymys saattaa ratketa sekvenssin lopussa, toisessa juonikäänteessä ja kolmas näytös saa uuden dramaattisen kysymyksen. Katsojalle voidaan jälleen vihjata oikeaa ratkaisua tarinalle. Guilinon mukaan on yleinen harhaluulo, että toisen juonikäänteen pitäisi olla päähenkilön syvin hetki.
Anderton menee takaisin Rikoksenesto-yksikköön ja sieppaa Agathan. Sieppaus sulkee näkijät-järjestelmäna. Anderton vie Agathan hakkerille, joka ei löydä Agathan päästä vähemmistöraporttia Andertonin tapauksesta. Anderton näkee myös kuvat Anne Livelyn vanhasta murhasta. Anderton ja Agatha suuntaavat huoneistoon, jossa ennustuksen mukaan Andertonin on määrä ampua Crown. Huoneistosta Anderton löytää satoja kuvia lapsista ja yksi kuva on hänen kadonneesta pojastaan. Kun Crow saapuu paikalle, Anderton uhkaa häntä aseella, mutta päättääkin pidättää Crown. Tällöin Crow kertoo, että hänen perheelleen luvattiin sievoinen summa rahaa, jos hän jättäisi kuvat esille. Crow tarttuu Andertonin käteen ja saa aseen laukeamaan. Crow kuolee.
Seitsemännessä sekvenssissä panokset kasvavat (sivut 90-105). Sekvenssiä leimaavat uudet odottamattomat tapahtumat ja entistä vaikeammat ongelmat. Päähenkilö täytyy tehdä entistä vaikeampia valintoja ja hän saattaa tehdä väärän päätöksen. Lisäksi tarinaa voi pyörähtää ympäri ja tarinaa lähestytään täysin uudesta näkökulmasta.
Danny Wetwer tajuaa, että Anderton on lavastettu. Hän kertoo Burgessille, että joku on manipuloinut järjestelmää ja selvinnyt Anne Livelyn murhasta. Tällöin Burgess ampuu Wetwerin. Anderton pakenee ex-vaimonsa Laran luo, joka soittaa Burgessille ja pyytää häntä auttamaan. Ex-vaimonsa luona Anderton tajuaa, että hänet on lavastettu murhaajaksi sen takia, mitä hän tietää Anne Livelyn tapauksesta. Anne Lively paljastuu Agathan äidiksi. Rikoksenesto saapuu ja pidättää Andertonin ja palauttaa Agathan Rikoksenestoon.
Kahdeksannessa sekvenssissä tapahtuu ratkaisu (sivut 105-120) ja katalyyttisen tapahtuman luoma häiriö korjaantuu ja pääjännite purkaantuu. Se sisältää päätöksen juonelle ja teemalle. Sekvenssi voi sisältää codan tai epilogin, joiden tarkoituksena on lopetella avoimeksi jääneitä juonia sekä katsoja näkee maailman seikkailun jälkeen.
Kun Burgess yrittää lohduttaa Laraa, hän sattumalta paljastaa, että hän oli se, joka ”hukutti” Livelyn. Lara vapauttaa entisen miehensä vankilasta aseella uhaten. Juhlissa, jossa juhlitaan Rikokseneston laajentumista valtakunnalliseksi, Anderton heijastaa juhlavieraille Agathan kuvaa siitä, kun Burgess murhasi Livelyn, joka halusi takaisin tyttärensä, mutta se olisi tarkoittanut, ettei olisi syntynyt mitään Rikoksenestoa. Burgess aikoo tappaa Anderton, mutta päätyy tapaamaan itsensä. Rikoksenestoyksikkö lakkautetaan, vangit vapautetaan, Anderton ja Lara päätyvät hankkimaan lapsen, näkijät saavat mahdollisuuden elää oikeaa elämää.
Katso myös:
Syd Fieldin rakenne
Lähteet:
Gulino, Paul Joseph 2004. Screenwriting: The Sequence Approach.
Lisätietoa internetissä:
Lue Minority Report -elokuvan käsikirjoitus
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
