Suljettu tai tektoninen draamamuoto on toiselta nimeltään aristotelinen draamamuoto. Aristoteles painotti Runousopissaan juonen yhtenäisyyttä. Tyypillisimmillään suljetussa draamassa viritetään aluksi kysymykset, joihin lopussa saadaan vastaukset. Juonenkuljetus perustuu syy-seuraussuhteisiin, rakenne on usein yhtenäinen ja aika ja tila ovat rajattuja vaikkapa yhteen pihaan tai muutamaan sijaintiin. Suljettu muoto painottaa harmoniaa, järjestystä, kokonaisuutta. Sen tuottama maailma joutuu hetkeksi epätasapainoon, mutta loppua kohden järjestys palautuu ja kysymykset ratkeavat.
Suljettu ja avoin muoto ovat käsitteitä, joiden avulla erilaisia rakennemahdollisuuksia voi hahmottaa. Käytännössä harva näytelmä on kuitenkaan puhtaasti ainoastaan avoin tai suljettu.
Katso myös:
aristotelinen dramaturgia, avoin draamamuoto
Lähteet:
Reitala-Heinonen 2001, Dramaturgioita, s. 28-30
Carlson 1996, Theories of the Theatre, s. 441-442
| Edellinen käsite | Seuraava käsite |
