Tarina

Yleisessä kielenkäytössä tarina käsitetään joko fiktiivisenä tai ei-fiktiivisenä kertomuksena teosta, tapahtumasta tai tapahtumien kulusta. Tarinaa käytetään usein synonyyminä juonelle, mutta käsikirjoittamisen käsitteissä tarina on tarkemmin määriteltynä sarja tapahtumia, tapahtumien kronologinen järjestys, jonka katsoja luo mielessään näkemänsä tai lukemansa perusteella. Tarina alkaa ajallisesti ensimmäisestä kohdasta, joka näytelmässä on mainittu ja päättyy viimeiseen.

Juoni on taas näiden kronologisten tapahtumien kiinnostavin mahdollinen kertomisjärjestys. Esimerkiksi Kuningas Oidipuksen tarina alkaa Oidipuksen lapsuudesta, vaikka itse näytelmä alkaa hetkestä, jona Oidipus on kuningas ja ihmettelee, miksi Thebaa vaivaa rutto. Samoin Slummien miljonäärin päähenkilön Jamalin tarina alkaa hänen lapsuudestaan, mutta juoni alkaa siitä, kun Jamal on nuori aikuinen ja on juuri voittamassa Haluatko miljonääriksi -kilpailua.

Tarina ja juoni voidaan erotella myös siten, että tarina ei sisällä syy-seuraus-suhdetta, kun taas juoni sisältää sen: Juonessa edeltävä kohtaus johdattaa loogisesti seuraavaan ja tarina on vain sarja tapahtumia. Siteeratuin esimerkki lienee kirjailija E. M. Fosterin teoksesta Aspects of the Novel, jossa hän kirjoittaa, että ”Kuningas kuoli ja kuningatar kuoli” on tarina ja ”Kuningas kuoli ja sitten kuningatar kuoli suruunsa” on juoni kausaliteettinsa takia.

Oleellista tarinan käsitteen määrittelyssä on myös se, että tarinan täytyy kiinnostaa lukijaa, kuuntelijaa tai katsojaa. Kaikki kronologiset kuvaukset tapahtumista eivät ole välittömästi tarinoina, koska ne vaikuttavat liian tylsiltä raportoinneilta tai selostuksilta kiinnostaakseen ketään: ”Heräsin (ei kiinnosta). Menin töihin (ei kiinnosta edelleenkään). Söin lounasta (ei kiinnosta tippaakaan), kun viereisessä pöydässä raskaana oleva nainen alkoi kakoa pahanlaisesti (kiinnostaa). Hän oli kuolla, joten ryntäsin tekemään Heimlichin otetta (kiinnostaa edelleen). Ote sai lapsiveden tulemaan (kiinnostaa kovasti).

Tarinat sisältävät aina kiinnostavia, elollisia henkilöitä. Hahmot voivat olla puhuvia koneita, toimivia eläimiä tai ajattelevia haarukoita, mutta tarinat eivät voi sisältää ainoastaan abstrakteja ja elottomia asioita. Kiinnostavaksi henkilöhahmot muodostavat usein se, miten he kamppailevat saavuttaakseen tavoitteensa ja muuttuvat tapahtumien seurauksena.

Tehtäviä liittyen tarinaan ja juoneen


Katso myös:
juoni, aihe

Lähteet:
Vacklin, Rosenvall, Nikkinen 2008, Elokuvan runousoppia s. 71
Forster 1927, Aspects of the Novel

Lisätietoa internetissä:
Kirjoittajatreffit- blogi


Edellinen käsite Seuraava käsite
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License